21088 osumaa

Ruotsin terveydenhuolto muutosten edessä

Ruotsin terveydenhuolto on ollut monille maille esimerkki hyvin järjestetystä toiminnasta. Nyt ruotsalaiset katsovat, ettei heillä enää ole vastausta kaikkiin terveydenhuollon järjestämisen ongelmiin ja vaatimukset muutoksista ovat lisääntyneet. Ruotsissa on alettu pelätä, etteivät rahat riitä nykyiseen toimintaan. Muutosten tarpeellisuudesta vallitsee poliittinen yksimielisyys, mutta samanaikaisesti ollaan yksimielisiä siitä, että 1990-luvun terveydenhuollossa kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus palveluihin ja että terveydenhuollon kustannukset rahoitetaan pääosin julkisin varoin.

Timo Keistinen

Lääkärien asenteet aikuisiän diabeteksen lääkehoitoon

Vuonna 1985 lääkäreille kohdistettu laaja kyselytutkimus aikuisiän diabeteksen lääkehoidon aloittamisesta ja hoitovalinnoista eri tilanteissa toistettiin vuonna 1992. Verensokerin paastoarvon raja, jolla lääkehoito aloitetaan, on tutkimusten välillä madaltunut. Oraalisen lääkityksen aloittamiskynnys oli korkein Kuopion läänin alueella toimivilla lääkäreillä. Aikuisiän diabeteksen iltainsuliinihoito näyttää olevan selvässä myötätuulessa. Nähtäväksi jää, paraneeko aikuistyypin diabeetikoiden hoitotasapaino entistä aktiivisemman farmakologisen hoidon seurauksena.

Leo Niskanen Hannes Enlund Matti Uusitupa Vesa Jormanainen Aulikki Nissinen

Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttö

Korkeakouluopiskelijat ovat juomistavoiltaan heterogeeninen ryhmä, jossa perinteisesti vallitsevat omat alkoholinkäyttönormit. Helsinkiläiset vuonna 1989 opintonsa aloittaneet naispuoliset korkeakouluopiskelijat ilmoittivat käyttävänsä alkoholia (puhtaana alkoholina) viikossa keskimäärin 53 g ja miesopiskelijat keskimäärin 126 g. Absolutisteja oli 6,5 % naisopiskelijoista ja 4,6 % miesopiskelijoista. Alkoholin suurkuluttajiksi luokiteltiin 4,7 % naisopiskelijoista ja 11,2 % miesopiskelijoista. Parin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana alkoholin kulutus ja käyttötavat muuttuivat keskimäärin vain vähän eivätkä muutokset ole tilastollisesti merkitseviä. Toisaalta absolutismi tai alkoholin suurkulutus ei ollut kovin pysyvää.

Mikael Nyström

Vanhassa vara parempi Hodgkinin taudissa...

Paikallisen Hodgkinin taudin (aste I ja II) pääasiallinen hoito on sädehoito, kun taas laajalle levinneessä lymfoomassa (asteet III ja IV) perushoitona käytetään erilaisia solunsalpaajayhdistelmiä. Mutta mikä olisi tehokkain sytostaattikuuri? Valittavana on ollut perinteinen MOPP, italialaisten kehittämä ABVD ja uusimpana vaihtoehtona Suomessakin suosittu MOPP:n ja ABVD:n yhdistelmähoito joko molempia kuureja vuorotellen (MOPP-ABVD-MOPP jne.) tai yhdistettyinä ns. hybridikuureina (MOPP/AVB). Toisin kuin ABVD, MOPP aiheuttaa steriliteetin, pitkäaikaisen subkliinisen immunosuppression ja joskus sekundaarileukemioita.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

...ja non-Hodgkin-lymfoomassa?

Levinneiden, histologiselta kuvaltaan aggressiivisten non-Hodgkin-lymfoomien standardihoito on ollut CHOP-solunsalpaajayhdistelmä (syklofosfamidi, doksorubisiini, vinkristiini, prednisoni) lukuun ottamatta kaikkein aggressiivisimpia lymfoomia (esim. Burkittin lymfooma). Viime vuosina on kehitetty CHOP-kuuria aggressiivisempia ns. toisen ja kolmannen "sukupolven" kuureja, joilla on saavutettu historiallisiin aineistoihin verraten parempi eloonjääminen kuin ensimmäisen sukupolven yhdistelmillä (esim. CHOP). Myöhempien sukupolvien kuurit ovat kuitenkin myös toksisempia, ja jotkut selvästi kalliimpia kuin perinteinen CHOP.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Lopullinenko totuus antikoagulaation kestosta?

Miten kauan laskimotukoksen sairastanut potilas tarvitsee antikoagulaatiohoitoa? Jonkinlainen yksimielisyys vallinee siitä, että pohjetukoksen hoitoaika on kolme kuukautta. Mutta entä jos potilaalla on laaja laskimotukos keuhkoembolian kera tai ilman? Kun kysymykseen otetaan kanta, on myös otettava huomioon varfariinin sivuvaikutukset, joista vakavin on tappava verenvuoto.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Selvyyttä keskuslaskimokanyylien infektioriskiin

Eräiden tutkimusten mukaan moniluumeniset keskuslaskimokatetrit tulisi vaihtaa määrävälein, sillä näiden aiheuttama infektioriski kasvaa ajan myötä. On ehdotettu jopa kolmen päivän vaihtoväliä, ja on esitetty, että samaa punktiokohtaa voidaan käyttää toistuvasti, ja uusi keskuslaskimokatetri sijoittaa paikalleen pelkän ohjainvaijerin avulla. Palstanpitäjän kokemuksen mukaan sentraalisen kanyylin vaihto kolmen päivän välein kuulostaa aika hurjalta, eikä se liene suomalaisittain yleinen käytäntö.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030