Vanhusten akuuttihoitoon tarvitaan lisää osaamista

Vanhuspotilaiden akuuttitilanteiden hoito on sote-uudistuksen onnistumisen kannalta kriittinen kysymys. Vanhuksen tulee saada tarvitsemansa apu oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja hoitoketjun on tuettava toimintakyvyn säilymistä. Onnistuminen tässä edellyttää päivystystyötä tekeviltä lääkäreiltä ja hoitajilta erikoisalasta riippumatta – terveydenhuoltojärjestelmän kaikilla tasoilla – nykyistä parempaa osaamista vanhuspotilaan erityispiirteiden huomioinnissa.

Esa Jämsen, Janne Alakare, Riitta Antikainen, Maaret Castrén, Hannele Ekstam, Ulla Helin, Timo Lukkarinen, Maria Nuotio, , Laura Pikkarainen

Lääkeneuvonnan käytännöissä on sopimista

FaL Johanna Salimäki ja FaT Marika Pohjanoksa-Mäntylä kirjoittavat apteekin ja lääkärien yhteistyöstä Lääkeinfo-palstalla Lääkärilehdessä 7/2017 (1). Kirjoittajat toteavat, että tiivistä yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun potilaalle määrättyihin lääkkeisiin liittyy tiedostettu yhteisvaikutuksen riski. Keskustelun tarve on paljon laajempikin.

Terhi Hermanson

Kun silmälasit kävivät tarpeettomiksi – osa 1

Lähtötilanne

Jarkko Suomela

Paljon opioideja määräävien akuuttilääkärien potilaista pitkäaikaiskäyttäjiä?

Opioidilääke-epidemia on huolettanut Yhdysvalloissa jo pitkään. Tutkijat valitsivat otoksen Medicare-vakuutuksen piirissä olevia potilaita, joilla oli ensiapukäynti vuosina 2008–2011 ilman edeltävää (6 kk) opioidin käyttöä. Potilaita hoitaneet akuuttilääkärit luokiteltiin paljon tai vähän opioideja määrääviin verrattuna muihin saman sairaalan lääkäreihin. Vähän opioideja määräävien akuuttilääkärien potilaista (n = 215 678) 7,3 % sai opioidireseptin, paljon opioideja määräävien lääkärien potilaista 24,1 % (n = 161 951). Diagnooseissa ei ollut eroa potilasryhmien välillä. Potilaiden pitkäaikaista (6 kk:n ajan kestänyttä) opioidien käyttöä tarkasteltiin ensiapukäynnin jälkeisen vuoden aikana. Paljon opioideja määräävien lääkärien potilaat käyttivät opioideja pitkäaikaisesti useammin kuin vähän opioideja määräävien lääkärien potilaat (OR 1,30; 95 %:n LV 1,23–1,37). Jo ensimmäisen opioidireseptin tarpeellisuutta kannattaa pohtia kriittisesti.

Eteisvärinäpotilaan antikoagulaatiohoito ja suolistoverenvuodon vaara

Britannian Clinical Practice Research Datalink -tietokannassa on yli 11 miljoonan perusterveydenhuollon potilaan tiedot. Tietokannasta tunnistettiin eteisvärinäpotilaita (n = 31 497), jotka aloittivat ensimmäistä kertaa K-vitamiiniantagonistin (n = 13 643), suoran oraalisen antikoagulantin (rivaroksabaani, dabigatraani; n = 1 306) tai asetyylisalisyylihapon (n = 16 094) käytön. Potilaita seurattiin, kunnes he saivat aivohalvauksen tai merkittävän verenvuodon. Suorat oraaliset antikoagulantit ja K-vitamiiniantagonistit olivat teholtaan yhtä hyviä iskeemisen aivohalvauksen estossa (HR 1,22; 95 %:n LV 0,67–2,19), asetyylisalisyylihapolla ei estovaikutusta ollut. Suorien oraalisten antikoagulanttien käyttäjistä 19 ja K-vitamiiniantagonistien käyttäjistä 167 sai merkittävän vuodon (HR 2,07; 95 %:n LV 1,27–3,38). Riskin lisäys koski etenkin suolistoverenvuotoja ja vain naisia. Asetyylisalisyylihappoa käyttäneiden vuotoriski oli samanlainen kuin K-vitamiiniantagonisteja käyttäneillä.

Onko myyntiluvan jälkeisistä tutkimuksista hyötyä lääketurvallisuudelle?

Harvinaiset lääkehaitat eivät tule esiin myyntilupahakemukseen sisällytettävissä tutkimuksissa, sillä ne ovat potilasmäärältään ja -laadultaan riittämättömiä tähän tarkoitukseen. Siksi tarvitaan myyntiluvan myöntämisen jälkeistä lääketurvatoimintaa. Saksassa kaikki myyntiluvan myöntämisen jälkeiset tutkimukset tulee rekisteröidä. Analyysiin lääkeyritysten tekemistä rekisteröinti-ilmoituksista vuosilta 2008–2010 tuli mukaan tutkimuksia yhteensä 558, ja niissä potilasmäärä oli keskimäärin 2 331 (vaihteluväli 2–75 000). Yhteen tutkimukseen osallistui keskimäärin 270 tutkijaa (vaihteluväli 0–7 000) ja heille maksettiin keskimäärin 441 euroa (0–7 280 euroa) potilasta kohden. Analyysin perusteella tarkastellut tutkimukset eivät paranna lääketurvallisuutta, sillä potilasmäärät olivat yleensä liian pieniä harvinaisten haittojen havaitsemiseen. Toiseksi osallistuvien tutkijoiden allekirjoittamat salassapitosopimukset ja palkkiot saattavat vähentää heidän intoaan ilmoittaa lääkehaittoja.

Lasten ruoka-allergia – oireista patomekanismeihin

Ruoka-allergiaan liittyviä immunoglobuliini E (IgE) -välitteisiä iho-oireita ovat mm. akuutti nokkosihottuma, angioedeema, ihon lehahdukset ja kutina. Atooppisen ihottuman paheneminen voi tapahtua IgE-välitteisesti tai viivästyneillä mekanismeilla. 

Sami Remes, Petri Kulmala

Urtikaria – tavallinen syy lasten päivystyskäynteihin

Urtikarian taustalla on usein hengitystieinfektio. Ihottuman voi laukaista myös ruoka-aine tai kosketus.

Kimmo Halt, Päivi Tossavainen, Teija Dunder

Lääkärien koulutusta ei saa unohtaa sote-keskustelussa

Koulutus on vaarassa jäädä ydintoimintojen varjoon, epäilee Emma Hokkila.

Emma Hokkila

Nestettä korvien välissä

Vähäinen unimäärä on kuin liian lyhyt huuhteluohjelma, kirjoittaa Anu Wartiovaara.

Anu Wartiovaara