Bitopertiini skitsofrenian oireisiin?

Lääketehdas Roche on edennyt vaiheen III kliinisiin tutkimuksiin, joissa bitopertiiniä (RG 1678) yhdistettynä muuhun psykoosilääkehoitoon verrataan lumeeseen skitsofrenian negatiivisten oireiden hoidossa. Näitä ovat mm. syrjäänvetäytyneisyys, motivaation puute ja heikentynyt kyky reagoida tunnetiloissa. Bitopertiini on glysiinin takaisinoton estäjä, jonka oletetaan parantavan N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -reseptorin toimintaa. Ensimmäisissä 24 viikon kestoisissa kliinisissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet vaatimattomia, mutta käynnissä on lisätutkimuksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Sydänlääke serelaksiinia ei hyväksytty

Euroopan lääkevalmistekomitea CHMP ei esitä hyväksyttäväksi äkilliseen sydämen vajaatoimintaan tarkoitettua serelaksiinia (Reasanz, Novartis). Lääkkeen tehoa on verrattu lumelääkkeeseen tutkimuksessa, jossa oli mukana yli 1 100 sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta. Verisuonien laajeneminen, verenpaineen lasku ja hengenahdistuksen lieveneminen jatkuivat noin 24 tunnin ajan, mutta viiden vuorokauden kuluttua edullisia vaikutuksia todettiin vain vähän. Tutkimuksen menetelmiä ei pidetty luotettavina ja muun hoidon vaikutusten osuus tuloksiin jäi epäselväksi. Lääke vaikutti turvalliselta, mutta sen tarjoamat hyödyt potilaalle eivät olleet riittäviä myyntiluvan myöntämiseksi.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Temotsolomidi voi lisätä maksavaurioita

Glioblastoma multiformen hoitoon tarkoitetun temotsolomidin (Temomedac, Medac) käyttöön voi liittyä maksan toiminnan muutoksia, jotka voivat hoidon jatkuessa johtaa vakavaan maksavaurioon. Tiedossa on 38 maksan vajaatoimintatapausta, joista 30 on johtanut kuolemaan. Maksavauriot ovat harvinaisia ja niiden esiintymistiheydeksi arvioidaan vähemmän kuin yksi 10 000 hoidettua kohti. Päivitetyn valmisteyhteenvedon mukaan maksafunktiot on tarkistettava ennen temotsolomidihoidon aloittamista. Jos maksafunktiot poikkeavat normaalista, on hoidon hyötyjä ja haittoja harkittava huolellisesti. Maksafunktioita on seurattava hoitosyklin aikana ja hoidon jatkosta on päätettävä niiden perusteella. Maksahaitat voivat ilmetä vasta viikkoja hoidon käynnistämisen jälkeen ja joskus vielä lääkehoidon lopettamisenkin jälkeen.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Diabeteslääkkeistä endogeenistä glukoosintuotantoa?

Glukoosin takaisinimeytymistä munuaisissa estävien (nk. SGLT2-estäjät) uusien diabeteslääkkeiden kuten dapagliflotsiinin (Forxiga, AstraZeneca/Bristol-Myers Squibb), empagliflotsiinin (BI 10773, Lilly/Boehringer Ingelheim) ja kanagliflotsiinin (Invokana, Janssen-Cilag) todettiin lisäävän endogeenista glukoosintuotantoa ja lisäävän veren glukagonipitoisuuutta. Paradoksaalinen havainto tehtiin kahden eri tutkijaryhmän lumeverrokkitutkimuksissa. Dapagliflotsiini olisi laskenut tyypin 2 diabetespotilaiden paastoverensokeria kaksin verroin enemmän, jos endogeeninen glukoosintuotanto ei olisi lisääntynyt. Tutkijoiden mukaan virtsaan erittynyt glukoosi kompensoitui lisääntyneellä endogeenisellä glukoosintuotannolla, johon liittyi pieni insuliini- ja suuri glukagonipitoisuus. Havainnot voivat johtaa uusiin diabeteslääkkeiden yhdistelmiin, mutta nyt julkaistut alustavat tulokset täytyy vielä varmentaa lisätutkimuksilla.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Oikaisu: FDA rajoittaa parasetamolin päiväannoksia

Tällä palstalla numerossa 5/2014 (s. 327) kerrottiin virheellisesti, että FDA opastaa lääkäreitä määräämään potilaalle reseptillä korkeintaan 325 mg ja vain poikkeuksellisesti 650 mg parasetamolia päivässä. FDA:n ohje kuitenkin koskee yhdistelmävalmisteita ja annosyksikön (esim. tabletin) vahvuutta, ei vuorokausiannosta. Yhdistelmävalmisteissa tabletin tai muun annosyksikön parasetamolimäärä saisi olla vain 325 mg, jolloin kahden päiväannoksen yhteinen parasetamolimäärä jää 650 mg:aan. FDA:n huolena on ollut, että potilaat eivät huomaa yhdistelmävalmisteen sisältävän parasetamolia ja käyttävät sen lisäksi muitakin parasetamolivalmisteita, jolloin kokonaislääkemäärä kasvaa liian suureksi.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Moniallergiseksi epäillyn vauvan ripuli - osa 2

Vanhemmat toivat 8 kuukauden ikäisen pojan terveyskeskuksen päivystysvastaanotolle pitkäkestoisen ripulin ja painonlaskun vuoksi. Vauvalla oli epäilty ruoka-allergiaa ja ravintona oli nyt ainoastaan aminohappopohjainen äidinmaidonkorvike. Hän sai myös hydroksitsiinisiirappia allergiaoireisiin. Vauvan jäntevyys oli hyvä, eikä selviä kuivuman merkkejä ollut havaittavissa, mutta hän oli väsyneen oloinen.

Laura Merras-Salmio, Jussi Merenmies, Raili Kauppinen

Lääkärin lomakkeet koottu yhteen

Lääkärin työssään useimmin tarvitsemat lomakkeet on koottu yhteen paikkaan Lääkäriliiton verkkosivuille Edunvalvonta- osioon. "Lomakkeet" on ollut yksi käytetyimmistä hakusanoista Lääkäriliiton uudistetuilla verkkosivuilla.

Maria van der Meer

Kiinnostava työ toi uudet lakimiehet Lääkäriliittoon

Lääkäriliitto sai loppuvuodesta kaksi uutta lakimiestä. Mia Lehmusvaaraa ja Jaakko Holopaista kiinnostaa neuvontatyössä juridiikan ja lääkärin työn reunaehtojen sovittaminen yhteen.

Maria van der Meer

in memoriam: Petri Honkanen
20.1.1987-4.3.2013

Lupaava nuori kollega ja rakas ystävämme Petri Honkanen kuoli lumivyöryssä 4.3.2013 Italian Monte Rosassa.

Lauri Halonen, Laura Kalaja, Saara Kirves, Riku Munkki, Lauri Mäki-Lohiluoma, Sanna Nieminen, Risto Tupi

in memoriam: Jukka Nikoskelainen
23.3.1943-21.12.2013

Sisätautiopin professori Jukka Nikoskelainen kuoli 21.12.2013 aortan dissekaatioon. Hän oli syntynyt 23.3.1943 Kontiolahdella. Jukan isä oli everstiluutnantti Vilho Nikoskelainen, joka tuli tunnetuksi rohkeasta ja päättäväisestä toiminnastaan Ilomantsin siviiliväestön evakuoinnissa talvisodan kynnyksellä marraskuussa 1939. Everstiluutnantti Nikoskelainen kuoli 1950 ja farmaseuttiäiti muutti Turkuun, jossa Jukka varttui äitinsä ja kahden vanhemman sisarensa kanssa. Hän tuli ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta 1962, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1969 ja väitteli virologian alalta 1973. Vuosina 1975-76 hän toimi tutkijana Stanfordin yliopiston infektiotautien yksikössä, ja sieltä alkoi kiinnostus infektiotauteihin.

Auli Toivanen, Jorma Viikari