Tarinoita elämästä

Seuraaviin pikku tarinoihin on saatu vaikutteita P. Tammisen teoksesta Elämiä.

Nimimerkki Kuulolla

Uurna

Väinö istui pyörätuolissaan ja tähysi taivaalle. Kerrostalojen välissä näkyi kapea suikale sumeaa taivasta. Taisi olla tulossa pilvinen päivä.

Anne-Maria Kuopio

Lähtö

Jantunen on pieni, hennonsitkeä ja tumma Lapin mies. Väärät sääret ja pikimustina välkkyvät silmät tekevät hänestä etelässä shamaanin näköisen, mutta shamaani hän ei ole. Jantunen on tavallinen Lapin mies, hyvä metsästämään ja ryyppäämään, vähemmän sopiva säännölliseen vuorotyöhön. Ja on Jantunen aikamoinen naistenmieskin, itse asiassa aikamoinen sellainen. Työtä hänelle ei kuitenkaan ole löytynyt Lapissa. Ei hän työtä ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Aika on mennyt muutenkin.

Iiro Kilpikari

Köyhä mies

Ukko oli pieni, sitkeä auringon paahtama käppänä. Hän viljeli pientä peltotilkkuaan Coinin takamailla ja elätti siten perheensä. Vaimona hänellä oli lihava, hieltä haiseva akka. Lapsia oli siunaantunut viisi, melkein vuoden välein. Vanhin täytti jo viisitoista. Perhe asui auringon rapistamassa kivistä tekaistussa mökkirähjässä, joka kallistui vähän joka suuntaan, mutta piti veden. Lämpöäkin riitti, kun piti kamiinassa tulta.

Iiro Kilpikari

Osmonaskeleet

61 31,8 minuuttia pohjoista leveyttä 28 12,8 minuuttia itäistä pituutta

Paula Lahti

Riäpys Coregonus albula

Suomessa totisesti kalastetaan! Ammattilaiset kalastavat merellä - riittäähän meillä merenrantaa - sekä sisävesillä, kunhan vesi on tarpeeksi suuri. Riittäähän meillä niin järviä kuin jokiakin, lampia, puroja ja koskia, satoja Saarijärviä ja kymmeniä Pyhäjärviä. Ja sitten on tämä Saimaa, niin että eipä haittaa, vaikka jokunen asianharrastaja liittyy mukaan. Ennen Karjalassa Vedenemo vei kalat verkkoon. Ylempänä idässä Vedenemoa ei tunnettu, vaan kalaonni piti varmistaa monelta taholta. Selälle soutaessaan tai talvella jäällä nököttäessään kalastajat mutisivat partaansa kuka mitäkin, kuka pyysi keneltäkin. Savon sydämessä tiedettiin, keneltä kalat tulivat: Anna Antti ahvenia, pua Pekko riäpys verkkoo, kutulohj Juho narroo, Hintrik piispan haok hommoo!

Paula Lahti

Miro ja menninkäiset

Jäinen sade lakkasi aamuyöstä. Mustat pilvet pimensivät aarnimetsän tiheiköt. Kuusten latvoissa huokaili tuuli murheellista viestiään: te kuolette. Koko metsä odottaa sitä. Juokseminen ei auta, tämä metsä on loputon yö.

Nimimerkki Remi Aura

Metsäläisyydestä

Olen lokakuun lopulla etsimässä pihlajanmarjoja pakasteeseen. Inhoan metsään menoa siltä osin, kun reitti kulkee aivan asuntojen editse. Lenkkipolullakin on turhauttavaa kohdata muita, sillä vain vaivoin vastaavat tervehdykseen jos sitäkään. Sellaista toki kerrotaan, että jossakin outokin hymyilee toiselle, mutta ei Satakunnassa. Vain polkusponsoreiden mainokset ilkkuvat männyistä, kun tähyilen pihlajia. Kohdepuita pilkistää siellä täällä, mutta käpristynein lehdin ja vailla marjan marjaa. Taajamien saasteissa lajitoverit hehkuvat punaisenaan tertuista. Haave marmelaadimarjoista ei ota toteutuakseen, mutta hämärtyvä metsä valaa elämänvoimaa uupuneeseen uurastajaan. Satojen vuosien viisastuttamat havupuut suhteellistavat nykyiset paineet - kunnes omakotitalotontillani ohitan kauneimpien kuusieni kannot. Ne joku katkoi joulupuikseen kahtena peräkkäisenä joulunodotusaikana.

Aira Laihinen

Sanojen turhanaikaisuudesta

Onko sanan mahti ylvästelyä, suuruusfantasiaa, tyhjyyden kumiaa? Liekö sanatulva salatun peittona, roolittomassa, todellista torjumassa? Paetaanko, ohjataanko keskustelu pois tulehtuneelta, aristavalta alueelta? Avoimuusko antaisi aseet? Lieneekö small talk ansatonta - turhanaikaista pintaliitoa vai eurosuomalaisen elinehto? Vai lupaileeko se ihmissuhteiden ituja? Mutta riittääkö rakoa pohjoismaalaisen omintakeisuudelle?

Aira Laihinen

Tieteen reduktionismin luoman arvorappion haaste lääketieteen, erityisesti psykiatrian ihmiskuvalle

Tieteellisen asenteen mukaan voi tutkia vain ulkopuolisia objekteja. Näin tiede usein jo sulkee omista lähtökohdistaan käsin ihmisen persoonana ulkopuolelleen ja ohjaa ihmisiä yhä kauemmas omista tunteistaan, ydin-minuudestaan. On paradoksaalista, että se on tukenut ihmisen vieraantumista itsestään hyvää tavoitellessaan ja että se nyt on saanut myös filosofit vakuuttumaan omasta yksinvallastaan: tavoitteena on kutistaa filosofia ja kääntää se tieteeksi.

Seppo K.J. Utria