Totuuden etsintää eturauhassyövän seulonnasta

Eturauhassyövän ehkäisy, diagnosointi ja hoito ovat edelleen kiistanalaisia. Paikallisen eturauhassyövän hoitovalinta on lopulta potilaan ja lääkärin parhaaksi katsoma kompromissi hyötyjä ja haittoja punniten. Tosiasia kuitenkin on, että huolimatta seurantaan päätyneen hoitovalinnan erinomaisista tuloksista brittiläisistä vähäisen riskin eturauhassyöpäpotilaista 60 % ja yhdysvaltalaisista 70-90 % hoidetaan viipymättä. Aktiivisesta seurannasta saatujen kokemusten perusteella taudin metastasointiriski 2-8 vuoden kuluttua on alle 1 %.

Ossi Lindell

Selumetinibista apua kilpirauhassyövän hoitoon

Uusiutunutta kilpirauhassyöpää voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti radiojodilla, mutta osalla potilaista kilpirauhassyöpä lakkaa keräämästä jodia jo parin hoitokerran jälkeen. Viimeistään kuuden hoitokerran jälkeen kaikkien potilaiden kilpirauhassyöpä on jodihoidoille vastustuskykyinen. Selutinibi tehostaa jodin kertymistä niin, että aiemmin jodihoitoon reagoimattomista potilaista lähes puolelle voitiin antaa uusi radiojodihoito.

Sirkku Jyrkkiö

Alkoholi usein osallisena päivystykseen tulevien nuorten tapaturmissa

Päivystyspoliklinikoille tulevista nuorista tapaturmapotilaista ei ole systemaattisesti kerättyä ja analysoitua kansallista tietoa. Nuorten tapaturmia edeltää usein alkoholin käyttö. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää 15-29-vuotiaiden nuorten tahalliset ja tahattomat tapaturmat ja niihin liittyvät tekijät. Tieto käytetään tapaturmien ehkäisyyn.

Kirsi-Marja Karjalainen, Ilona Nurmi-LÜThje, Kalevi Karjalainen, Peter LÜThje

Suositeltavat ruokavalinnat raskauden aikana

Äidin ravitsemus raskausaikana vaikuttaa mm. sikiön kasvuun, raskauden kestoon, lapsen aivojen kehitykseen ja oppimiseen sekä aikuisiän sairastuvuuteen.

Maijaliisa Erkkola, Suvi Virtanen

Liikunta raskauden aikana ja sen jälkeen

Kohtuullisen tehokas liikunta (päivittäin vähintään 30 minuuttia) edistää sekä raskaana olevan että synnyttäneen äidin terveyttä ja hyvinvointia turvallisesti.

Riitta Luoto

Tutkikaa minua tyttäreni tähden

Sanovat, että HUS on hyvä sairaala, kun sinne kerran pääsee sisään. Minä olen todella päässyt: neljälletoista klinikalle ja ­kymmenien ­erikois­lääkärien hoitoon, kertoo rajuun ­infektioon ­sairastunut ­toimittaja Kimmo Oksanen.

Kimmo Oksanen

Laihdutuslääkettä ei hyväksytty käyttöön EU-maissa

Euroopan lääkelaitos hylkäsi toistamiseen fentermiiniä ja topiramaattia sisältävän laihdutuslääkkeen (Qsiva, Vivus BV). Valmistaja halusi uudelleen käsittelyyn vuoden 2012 lopulla tehdyn hylkäävän päätöksen (SLL 2013;66:3227). Fentermiini stimuloi keskushermostoa ja nopeuttaa pulssia, ja sen käyttöön voi liittyä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Topiramaatti on käytössä epilepsialääkkeenä ja sen käyttöön epäillään liittyvän synnynnäisiä epämuodostumia. Euroopan lääkelaitoksen huoli liittyy mm. fentermiinin pitkäaikaiskäytön mahdollisiin sydänvaikutuksiin. Yhdysvalloissa FDA hyväksyi lääkkeen viime vuonna.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Kampanja lääketutkimusten julkistamiseksi voimistuu

BMJ jatkaa jo vuosia kestänyttä kampanjaa yhdessä mm. Cochrane Collaborationin ja Oxfordin yliopiston kanssa saadakseen julkiseksi kaikki lääketutkimusten tulokset. Mukaan liittyi terveydenhoidon laatustandardeja ja laadukasta lääkehoitoa ohjaava kansallinen laitos NICE. Potilaskohtaiset tulokset tulisi olla saatavilla nimettöminä. Lehti nostaa esimerkeiksi influenssalääke oseltamiviirin (Tamiflu, Roche), tulehduskipulääke rofekoksibin (Vioxx, MSD) ja diabeteslääke rosiglitatsonin (Avandia, GlaxoSmithKline). Niiden tutkimustuloksia on pyynnöistä huolimatta pantattu luottamuksellisina tai tuloksia on väitetty manipuloidun. Tämän vuoden alusta lähtien BMJ ei julkaise lääketutkimuksia, elleivät tutkijat lupaa luovuttaa pyydettäessä kaikkia tuloksia julkiseen arviointiin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Eksenatidi ja sitagliptiini lisäävät haimatulehdusvaaraa?

Inkretiinijärjestelmän kautta vaikuttavat tyypin 2 diabeteslääkkeet eksenatidi (Bydureon ja Byetta, Lilly) ja sitagliptiini (Januvia, MSD) kaksinkertaistivat diabetespotilaiden riskin joutua sairaalaan haimatulehduksen vuoksi. Tapaus-verrokkitutkimuksessa akuuttiin haimatulehdukseen sairastuneita 1 269 diabetespotilasta verrattiin kaltaistettuun potilasryhmään, joka ei käyttänyt eksenatidia tai sitagliptiinia. Kuukauden kestäneen lääkehoidon jälkeen haimatulehduksen riskisuhde oli 2,24 (95 %:n LV 1,36-3,69; p = 0,01) ja kahden vuoden jälkeen 2,01 (1,37-3,18). Haimatulehdukseen sairastuneilla oli enemmän mm. hypertriglyseridemiaa, alkoholinkäyttöä, tupakointia, lihavuutta, sappikiviä sekä sappi- ja haimasyöpää. Tutkijat pohtivat, löytyykö erityisesti tälle haitalle altis potilasryhmä ja löytyykö yhteys myös haimasyöpään. He ehdottavat malttia lääkeryhmän käytössä, jottei jälleen ajauduttaisi lääkeryhmän poisvetoon. Tutkimuksen rahoittivat John Hopkinsin yliopisto ja Kansallinen terveyslaitos NIH. Yhdysvaltojen Diabetesliiton ja endokrinologian yhdistysten mukaan löydökset eivät edellytä muutoksia diabeteksen lääkehoitoon, ja meneillään olevien yhdeksän tutkimuksen (joissa on yli 65 000 potilasta) tulokset valaisevat aikanaan asiaa luotettavammin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Isotretinoiinilla ei yhteyttä suolistotulehduksiin

Farmakoepidemiologinen tutkimus ei löytänyt yhteyttä vaikeaan akneen käytetyn isotretinoiinin ja tulehduksellisten suolistosairauksien välillä, vaikka yksittäiset tapausselostukset ovat antaneet sitä olettaa. Tutkimuksessa oli 2 160 naispotilasta, joilla oli tulehduksellinen suolistosairaus, ja kaltaistetussa vertailuryhmässä oli 43 000 naista (18-46 v). Tulehduksellista suolistosairautta sairastavista 10 käytti isotretinoiinia akneen ja vertailuryhmästä 191 (0,46 vs. 0,44 %). Tutkimus ei osoittanut, että isotretinoiinihoitoon liittyisi lisääntynyt Crohnin taudin tai haavaisen paksunsuolitulehdukseen riski. Samasta aineistosta tehty aikaisempi analyysi päätyi päinvastaisiin päätelmiin, mutta tutkijat eivät silloin ottaneet huomioon sekoittavia tekijöitä, kuten ehkäisytablettien käyttöä, aknen vaikeusastetta ja tetrasykliinihoitoa. Tutkijoilla ei ollut intressiristiriitoja ja yksi heistä oli FDA:n palveluksessa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä