Saako muistisairas kuolla kotona?
Palliatiivista ja saattohoitoa koskeva keskustelu on suomalaisessa lääketieteen kirjallisuudessa tähän asti lähes kokonaan koskenut syöpää sairastavia (1). Kertooko se siitä, että dementiaa ei sen yleisyydestä huolimatta tunnisteta kuolemaan johtavaksi sairaudeksi, vai onko kyse tylysti ikärasismista? Antikaisen ym. tässä numerossa julkaistava katsausartikkeli (s. 909-15) on tervetullut pelinavaus muistisairaiden vanhusten elämän loppuvaiheen todellisuuteen, joka merkitsee heikkenevää tasapainoa ja kävelykykyä, syömiseen ja ravitsemukseen liittyviä ongelmia, pidätyskyvyttömyyttä, viestimisvaikeuksia, lisääntyvää salakavalasti oireilevaa infektiotaipumusta sekä omaishoitajan uupumista hoidon ja avun vastusteluun tai muihin sairauteen liittyviin käytösoireisiin. Kirkkaasti käy selväksi, että dementiapotilaan loppuvaiheen hyvä hoito edellyttää osaamista.
