Suolensiirto on viimeinen vaihtoehto suolen toiminnan pettäessä
Suolensiirto on 2000-luvulla vakiinnuttanut asemansa sellaisten suolen toiminnan pettämisestä kärsivien potilaiden hoidossa, joilla suonensisäinen ravitsemus henkeä uhkaavien komplikaatioiden vuoksi epäonnistuu. Näillä potilailla suolen toiminnan pettämiseen johtaa usein yleistynyt motiliteettihäiriö, kuten krooninen intestinaalinen pseudo-obstruktio tai suolen aganlionoosi (1). Sen sijaan yhä useampi lyhytsuolipotilas voidaan vieroittaa suonensisäisestä ravitsemuksesta muilla keinoilla. Oman jäljelle jääneen suolen adaptaatiota ja toimintaa pystytään tehostamaan joko autologisella rekonstruktioleikkauksella tai uuden lääkkeen, tedguglutidin avulla (2,3). Suomessa on suoritettu vuodesta 2009 alkaen suolensiirto kaikkiaan kolmelle lapselle ja yhdelle aikuiselle erilaisten vaikeiden suolen motiliteettihäiriöiden vuoksi.