Suomalaisen kuoleman trendit
Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenemistä on aiheellisesti pidetty yhtenä suomalaisen terveyspolitiikan suurimmista saavutuksista. Erityisesti työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus on 1970-luvun alun huippuvuosista vähentynyt yli 80 %. Vastaavana aikana suomalaisen vastasyntyneen elinajan odote on kasvanut noin kymmenellä vuodella, miesten 65,9 vuodesta 75,8 vuoteen ja naisten 73,6 vuodesta 82,8 vuoteen (1), mikä on pääosin ollut juuri sydän- ja verisuonikuolleisuuden vähenemisen ansiota. Oleellisin muutos suomalaisten kuolleisuudessa onkin kuolemien siirtyminen vanhempiin ikäluokkiin ja ennenaikaisten kuolemien väheneminen. Etenkin miesten sepelvaltimotautikuolleisuuden laskutrendi näyttää ulottuvan myös vanhusikäluokkiin, kuten tuore raportti FINAMI-tutkimuksesta osoittaa (2). Koska kaikki kuitenkin lopulta kuolevat johonkin, on paikallaan tarkastella kuolinsyiden jakaumassa viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia.