Lääkehoidolla laatua Parkinson-potilaan elämään
Parkinsonin tauti on tunnettu jo lähes 200 vuotta. Se on ennen kaikkea vanhenevan väestön keskushermostosairaus, ja niinpä sen esiintyvyys suurenee koko ajan vanhusväestön määrän kasvaessa. Kuluneet neljä vuosikymmentä ovat olleet taudin diagnostiikan ja varsinkin hoidon kannalta erinomaisen kehityksen aikaa. Vaikka taudin tarkkaa etiologiaa ei vieläkään tiedetä, tarjosi tärkeimmän patogeneettisen mekanismin, substantia nigran ja tyvitumakkeiden dopamiinivajeen selvittäminen pohjan tehokkaan lääkehoidon kehittämiselle (1). Jo muutamia vuosia tämän havainnon jälkeen tehtiin ensi hoitokokeilut levodopalla, dopamiinin esiasteella. Näin luotiin neurologiassa ensimmäinen keskushermoston välittäjäaineen peroraalinen korvaushoito (2). Lääkehoidon ansiosta taudin invalidisoiva luonne ja myös eliniän odote ovat ratkaisevasti parantuneet, kuten myös potilaiden omatoimisuus ja elämänlaatu. Monien potilaiden työkykykin voidaan säilyttää vuosia.