77851 osumaa

Naisilla enemmän aivohalvauksia keski-iässä

Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aivohalvauksen yleisyyttä ja riskitekijöitä 35-64-vuotiaiden amerikkalaisten joukossa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1999-2004 ja lopullinen analyysi tehtiin 15 309 potilaan aineistosta. Seuranta-aikana aivohalvaukseen sairastui tutkituista 4 %, heistä 51 % miehiä ja 49 % naisia. Todennäköisyys saada aivohalvaus oli 45-54-vuotiailla naisilla merkittävästi suurempi (OR 2,39) kuin miehillä. Aivohalvauksen itsenäisiä riskitekijöitä naisilla olivat sepelvaltimotauti ja vyötärönympärysmitta. Hormonikorvaushoidon ei todettu olevan riskitekijä. Koko aineistossa naisilla esiintyi enemmän koholla olevaa verenpainetta ja kolesterolia kuin miehillä. Naissukupuoleen liittyy aivoinfarktiriskiin vaikuttavia vaaratekijöitä, kuten raskaus, hormonikorvaushoito ja migreeni, mutta ne eivät yksinään selitä naisten lisääntynyttä aivohalvausriskiä. Naisten yli kaksinkertainen aivohalvausriski korreloi tässä tutkimuksessa selvästi vaskulaarisiin vaaratekijöihin. Aivoverenkiertohäiriöiden primaaripreventio kannattaa aloittaa varhain ja kohdistaa myös nuoriin naisiin.

Jaana Suhonen

Hoidon teho näkyy sepelvaltimokuolleisuudessa

Sepelvaltimotautikuolleisuus on lähes puolittunut Yhdysvalloissa vuosien 1980 ja 2000 välillä. IMPACT-tilastomallin mukaan 47 % kuolleisuuden laskusta selittyi tehostuneella hoidolla, ennen kaikkea sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan entistä paremmalla hoidolla sekä sekundaaripreventiolla. Vaaratekijöiden - kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin - muutokset positiiviseen suuntaan selittivät 44 % ennusteen paranemisesta. Diabeteksen ja ylipainon lisääntyminen lisäsivät puolestaan kuolleisuutta 18 %. Suomessa riskitekijämuutosten vaikutus ennusteen paranemiseen on ollut selvästi hoidon kehityksen vaikutusta suurempi.

Juhani Airaksinen

Eturauhassyövän sädehoidon annosta voi lisätä

Uusi sädehoitotekniikka mahdollistaa yhä suurempien sädeannosten antamisen rajatulle alueelle. Aiemmin on jo osoitettu, että sädeannoksen suurentaminen hyödyttää ainakin osaa eturauhassyöpäpotilaista. Brittien nyt julkaisema 843 potilaan satunnaistettu tutkimus antaa arvokasta lisätietoa eturauhassyövän sädehoidosta. Kaikki potilaat saivat 3-6 kk kestäneen hormonaalisen neoadjuvanttihoidon. Puolella potilaista sädeannos oli 64 Gy ja puolella 74 Gy. Viiden vuoden seurannan jälkeen biokemiallisia uusiutumia (PSA kääntyy nousuun) oli enemmän pienen sädeannoksen ryhmässä (71 % vs. 60 %). Suuremman annoksen ryhmässä taudin kliininen uusiutuminen oli jonkin verran vähäisempää seuranta-aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Riskikerroin taudin kliiniseen etenemiseen oli 0,69 ja taudin paikalliseen etenemiseen 0,65 ja etäpesäkkeisen taudin ilmenemiseen 0,74. Myöhäisiä peräsuolen haittaoireita oli enemmän suurimman annoksen ryhmässä, sen sijaan virtsaoireita oli molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Annoksen kasvattamisen hyöty näkyi kaikissa riskiryhmissä.

Sirkku Jyrkkiö

Radiojodilla hoidettu hypertyreoosi lisää kardiovaskulaari- ja syöpäkuolleisuutta

Suomalaistutkijat selvittivät radiojodilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden (n = 2 793) kuolleisuutta 9 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa. Verrokkiryhmä oli saman suuruinen, saman ikäinen ja sukupuolijakauma oli sama. Potilasryhmässä kuolleisuus 10 000 henkilövuotta kohti oli 453 ja verrokkiryhmässä 406 (RR 1,12; 95 %:n lv 1,03-1,20). Lisääntynyt kuolleisuus selittyi aivoverisuonitaudeilla (RR 1,40) ja osittain myös syövällä (RR 1,29). Kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuus oli suurentunut niillä, jotka olivat yli 60-vuotiaita saadessaan radiojodihoidon. Lisääntynyt kuolleisuus koski vain nodulaarista tautia (43 % potilaista), ei Basedowin hypertyreoosia (57 % potilaista) sairastavia, ja oli yhteydessä radiojodiannokseen. Potilasryhmässä eteisvärinän riski oli suurentunut ja hypotyreoosin kehittyminen vähensi kuolleisuutta merkitsevästi. Syöpäkuolleisuus (ylemmän ruoansulatuskanavan syöpä) oli suurentunut ainoastaan iäkkäillä miehillä. Tutkijat toteavat, että lisääntynyt kuolleisuus todennäköisesti selittyy hypertyreoosilla eikä hoitomuodolla. Valitettavasti ei ollut mahdollisuutta verrata tuloksia tyreoidektomialla tai tyreostaatilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden kuolleisuuteen.

Camilla Schalin-Jäntti

Lonkkamurtumapotilaiden osteoporoosilääkitys toteutuu huonosti

Lonkkamurtumapotilaiden Käypä hoito -suositus on luulääkkeen sekä päivittäisen D-vitamiinin ja kalsiumvalmisteen käyttö. Selvitimme Päijät-Hämeen keskussairaalan ja Kuusankosken aluesairaalan vastuualueilla hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden luulääkkeiden sekä kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävien reseptivalmisteiden käyttöä ennen murtumaa ja murtuman jälkeen.

Peter Lüthje, Ilona Nurmi-Lüthje, Juha-Pekka Kaukonen, Salla Tanninen, Helena Naboulsi, Matti Kataja

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030