Seinänaapuri
Koitti se vielä tämäkin päivä minun elämässäni, Aaro ajatteli painaessaan kotitalonsa oven kiinni. Hän silmäili rappusilla keppiinsä nojaten viimeisen kerran pihapiiriin koivuja, jotka oli nuorena miehenä yhdessä vaimonsa kanssa istuttanut. Ei ole Ailaa, ei ole kotia. Vanhainkotiin vievät ukkoparan, Aaro mutisi kun taksi pysähtyi pihaan, ajatteli: kädessä kassi, ei muuta. Niin kuin silloin kun tähän tontille ensimmäistä kertaa astelin. Pelkkää kivikkoista niittyä oli ja muutama risuinen pensas. Mutta mennään sitten.