Lyhyesti: Lihavuus lisää eteisvärinän vaaraa

Framinghamista kuuluu jälleen mielenkiintoisia uutisia. Yli 5 000:ta asukasta (keski-ikä 57 vuotta), joilla ei ollut lähtötilanteessa eteisvärinää, seurattiin noin 13 vuoden ajan. Asukkaat jaettiin painoindeksin mukaan normaali- ja ylipainoisiin sekä lihaviin. Seurannan aikana yli 500 asukkaalle ilmeni eteisvärinä. Se ilmaantui lihaville asukkaille puolet useammin kuin normaalipainoisille. Yhden painoindeksiyksikön lihominen lisäsi eteisvärinän vaaraa 4 % sekä miehillä että naisilla. Lehden pääkirjoituksen mukaan tällä vähäisellä lisäriskillä (assosiaatiolla) saattaa olla melkoista kansanterveydellistä merkitystä, koska lihavuuteen voidaan vaikuttaa elintavoilla ja toisaalta eteisvärinä on tärkeä aivohalvauksen vaaratekijä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Follikulaarisen lymfooman geenieksperssio ennakoi taudinkulkua

Follikulaarisen lymfooman kliinisen ennustearvion tueksi tarjotaan geeniekspression profilointia. Arvio on tarpeen, koska hitaasti etenevää tautimuotoa voidaan ensin vain seurata ilman hoitoa, kun taas huonon ennusteen potilas tarvitsisi tehokkaan hoidon jo alkuvaiheessa. 191 potilaan tuorenäytteestä tehtiin mikroarray-analyysi, jonka avulla tunnistettiin potilasryhmä, jonka elinaika oli keskimäärin 13,6 v. Huonon ennusteen ryhmässä elinaika oli vain 3,9 v. Molekulaariset muutokset havaittiin T-soluissa, makrofageissa ja dendriittisissä soluissa, ei siis pahanlaatuisissa B-soluissa. Diffuusissa suurisoluisessa lymfoomassa ja manttelisolulymfoomassa molekulaariset virheet ovat pahanlaatuisissa B-soluissa. Molekulaarisesti arvioiden follikulaarisen lymfooman luonne poikkeaa muista lymfoomista, ja ovathan nämä sairaudet kliinisestikin kovin erilaisia.

Sirkku Jyrkkiö

Lisää vaihtoehtoja sydämen vajaatoiminnan hoitoon

Sydämen vaikean vajaatoiminnan hoito pohjautuu pääasiassa sydämen työn keventämiseen diureetein ja reniini-angiotensiini-aldoteronijärjestelmään vaikuttavin lääkkein. Myös sympaattista yliaktiivisuutta estämällä (beetasalpaajilla) saadaan helpotusta. Näiden mekanismien lisäksi myös endoteelin heikentynyt toiminta, typpioksidin heikentynyt tuotto ja lisääntynyt oksidatiivinen rasitus vaikuttavat epäedullisesti sydämen toimintaan ja hidastavat sydämen uudelleenmuovautumista vaikeassa vajaatoiminnassa. Alustavien tutkimusten mukaan vajaatoimintaa sairastavat, Yhdysvaltain mustaan väestöön kuuluvat potilaat reagoivat erityisen hyvin juuri tämän järjestelmän korjaamiseen tähtäävään lääkitykseen.

Robert Paul

FLIPI-pisteet follikulaarisen lymfooman ennusteen avuksi

Follikulaariset lymfoomat muodostavat noin kolmasosan kaikista aikuisten non-Hodgkin-lymfoomista. Keskimääräinen elinaika tässä potilasryhmässä on 10 vuotta, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Taudin hoitolinjat ovat vielä varsin epäselvät. Osaa potilaista vain seurataan ja osalle annetaan jopa suuriannoksista solunsalpaajahoitoa kantasolusiirron turvin. Tutkimukseen otettiin 4 167:n follikullariseen lymfoomaan vuosien 1985-1992 aikana sairastuneen potilaan tiedot. Viisi huonon ennusteen tekijää löydettiin: ikä yli 60 v, levinneisyys molemmin puolin palleaa (ST III-IV vs I-II), hemoglobiini alle 120 g/l, sairaita imusolmukealueita yli neljä, ja koholla oleva seerumin laktaatti-dehydrogenaasi (LD). Matalan riskin ryhmässä (pisteitä 0-1) potilaista oli elossa 70 % 10 vuoden seurannan jälkeen. Suuren riskin ryhmässä (pisteitä 3-5) potilaista oli tällöin elossa vain 35 %. Suuren riskin ryhmän keskimääräinen elossaoloaika on 5 v. FLIPI-pisteet on helppo määrittää. Sillä on merkitystä suunniteltaessa yksittäisen potilaan hoitoa. Matalan riskin potilaita on hoidettava säästävästi. Suuren riskin potilaille pitäisi etsiä tehokkaita hoitoja. FLIPI-pisteytys on huomioitava myös suunniteltaessa follikulaarisen lymfooman kliinisiä tutkimuksia.

Sirkku Jyrkkiö

UVA vai UVB - kumpi on syyllinen ihomelanoomaan?

Ihon palaminen auringossa jo lapsuudessa on yksi tunnetuista melanoomariskiä lisäävistä tekijöistä. Auringonvalon UVB-säteily aiheuttaa auringonpolttaman. Toisaalta melanoomariski on liitetty runsaaseen UVA-altistukseen, kuten esimerkiksi auringonpalvontaan aurinkovoiteiden turvin. Aurinkovoiteet suojaavat polttavilta UVB-säteiltä, mutta huonommin UVA-säteiltä. Kymmenen vuotta sitten Xiphophorus-kalalle saatiin aiheutettua melanooman kaltainen tuumori säteilyttämällä sitä UVA:lla.

Leena Koulu

Lyhyesti: LVH vähenee tehokkaalla verenpaineen hoidolla

LIFE-tutkimuksen kaikilla potilailla oli osallistumisen kriteerinä EKG:llä varmennettu vasemman kammion hypertrofia (LVH). Yhteensä 941 potilaan alaryhmässä seurattiin LVH:n muutoksia toistetuin kaikumittauksin lähes 5 vuoden ajan. Vasemman kammion massan pienentyessä potilaiden ennuste parani ja massan muuttumattomuus tai lisääntyminen ennakoi huonompaa kohtaloa. Ero todettiin sydäninfarktien, aivohalvausten, kaikkien sydän- ja verisuonitapahtumien ja kokonaiskuolleisuuden määrissä verenpaineen hoitotuloksesta ja hoitovalinnasta riippumatta. LVH on muista riippumaton vaaratekijä. Verenpaineen hoidossa kannattaa tavoitella myös sen aktiivista rajoittamista ja seurata hoidon tuloksellisuutta myös tällä mittarilla.

(Sytj)

Lyhyesti: Perheen helikobakteerit

Helikobakteerin ajatellaan tarttuvan henkilöstä toiseen. Siten perheen jäsenillä pitäisi olla vatsoissaan samanlaiset bakteerit. Tästä on saatu aiemmin näyttöäkin. Nyt ranskalaiset tutkijat tyypittivät peräti 107 kantaa 6-henkisen perheen mahabiopsioista. Kaikki perheenjäsenet olivat oireisia, myös 2-14-vuotiaat lapset. Siten biopsiat olivat perusteltavissa. Molekyyliepidemiologinen tyypitys paljasti kaikilla perheen jäsenillä olevan sekainfektion. Perheessä oli kuitenkin osaksi samojakin kantoja, joka sopi hyvin perheen sisäiseen tartuntaan. Helikobakteerikannat olivat osaksi aasialais-afrikkalaista, eivät länsimaista heimoa, johtunee perheen algerialaisesta taustasta. Vaikka perheen sisäinen tartunta saikin vahvistusta näistä tuloksista, kertoo helikobakteerien kirjo perheen sisällä bakteereiden mutaatioista ja geenien vaihtokaupoista. Mahoissa käyvä geneettinen kuhina selittänee, miksi helikobakteeri on yksi kaikkein vaihtelevaisemmista bakteereista.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Ysköstutkimuksista lisäapua astmadiagnostiikkaan?

Kanadalaiset selvittivät, voisiko indusoitujen yskösten avulla parantaa ammattiastman diagnostiikkaa. Järjestelyyn kuului kahden viikon jakso työssä ja poissa työstä; tutkittiin PEF- ja muita ventilaatiofunktioita, metakoliinitestiä ja spesifisiä altistuskokeita, kirjattiin oireita ja lääkityskäyttöä. Jaksojen lopulla otettiin indusoidut yskösnäytteet. Koko sarjan kävi läpi 49 potilasta. Yskösten eosinofiilien tutkimisessa positiivisuuden rajoina pidettiin 1:n ja 2 %:n arvoja; 1%:n löydöksen vaatimuksen lisääminen PEF-seurannan antamaan informaatioon paransi diagnostiikan spesifisyyttä 18 %, 2%:n raja 27 %. Herkkyys nousi edellisessä tapauksessa 8 %, jälkimmäisessä laski 12 %. Tutkijat päättelivät, että indusoidun ysköksen tutkiminen kannattaa lisätä tutkimusarsenaaliin ja tällä yhdistelmällä voisi osin korvata altistustestiä (ellei ole juridisesti välttämätöntä varmentaa spesifistä aiheuttajaa, kuten usein allergeenien suhteen on).

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Arpityrän korjauksen pitkäaikaistulokset

Monikeskustutkimuksessa leikattiin 181 potilasta keskiviivan arpityrän takia. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toisessa tyrä korjattiin ompelein ja toisessa verkolla. Mediaaniseuranta-aika oli ommelryhmässä 75 kk ja verkkoryhmässä 81 kk. Kymmenen vuoden kumulatiivinen uusiutumisriski oli ommelryhmässä 63% ja verkkokorjatuilla 32 %. Pienissä tyrissä ero oli vieläkin suurempi (67 ja 17 %). Ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa komplikaatioiden, kosmeettisen tuloksen tai tyytyväisyyden suhteen. Ommelryhmän potilailla oli kuitenkin merkittävästi useammin vatsan alueen kipuja. Johtopäätöksenä oli, että arpityriä ei pitäisi korjata pelkästään ompelemalla.

(Ts

Hypogonadismi, mitä se on?

Lääkärit ovat taipuvaisia määräämään testosteronihoitoa iäkkäille potilaille, joiden testosteronipitoisuus on lähellä viitearvoalueen alarajaa, varsinkin jos potilas haluaa itsepintaisesti hoitoa. Englantilainen tutkimusryhmä halusi selvittää, onko alaraja oikealla tasolla, pitääkö eri ikäryhmillä olla omat viitearvonsa ja mikä on painoindeksin, alkoholin kulutuksen ja tupakoinnin vaikutus seerumin testosteronin ja luteinisoivan hormonin (LH) pitoisuuksiin.

Ossi Lindell