Entakaponi - katekoli-O-metyylitransferaasin estäjä Parkinsonin taudin hoitoon

Entakaponi kuuluu uuteen lääkeaineryhmään, jonka vaikutus perustuu katekoli-O-metyylitransferaasientsyymin (COMT) estoon. Entakaponi on hyväksytty käytettäväksi ainoastaan yhdessä tavanomaisten levodopa/ benseratsidin tai levodopa/karbidopan kanssa Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla, joiden annos-vaikutuksen lopussa esiintyviä motorisia tilanvaihteluita ei ole saatu vakautettua. Näillä potilailla entakaponin on osoitettu lievittävän em. tilanvaihteluita ja pidentävän hyvän levodopavasteen (on-vaihe) kestoa. Entakaponia käytetään ottamalla yksi 200 mg tabletti (joka on ainoa saatavissa oleva tablettivahvuus) jokaisen levodopa-annoksen kanssa. Korkein suositeltu vuorokausiannos on 200 mg 10 kertaa päivässä, eli 2 000 mg päivässä. Entakaponi näyttää olevan prekliinisten ja kliinisten tutkimusten mukaan turvallinen, mutta tarkemmat arviot turvallisuudesta voidaan tehdä vasta, kun on saatu kokemusta suurien potilasryhmien hoidosta.

Tapani Keränen

Tolkaponi myyntikieltoon maksahaittojen takia

Ensimmäisenä Parkinsonin taudin hoitoon tarkoitettuna COMT:n estäjänä tolkaponi (Tasmar) sai elokuussa 1997 myyntiluvan. Myyntilupa on EU:n komission myöntämä ns. keskitetty myyntilupa, joka on sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa.

Erkki Palva

Parkinsonin tauti ja sen lääkehoito 1997

Vuoden 1997 lopussa oli erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen rekisterissä 13 744 Parkinsonin tautia (numero 110) sairastavaa potilasta. Määrä kasvoi vuoteen 1993 saakka, minkä jälkeen uusien tapausten määrä kääntyi laskuun, jolloin myös oikeutettujen määrä rekisterissä pieneni vuosina 1994-96. Selitys laskusuunnalle on neuroleptien sivuvaikutuksena syntyneen parkinsonismin poisto oikeuksien saamisen kriteereistä vuonna 1994.

Timo Klaukka

Lääkehoidon ongelmia lääkärin näkökulmasta

Yleislääkärin työvälineisiin kuuluu keskimäärin lähes 200 eri lääkeainetta, kun silmälääkäri tarvitsee vain 42 lääkettä. Lääkehoidon pulmat tiivistyvät muutenkin perusterveydenhuollossa, jossa työsarka kattaa lähes ihmiselämän koko kaaren kaikenlaisine vaivoineen. Millaisia ongelmia lääkärit ovat itse havainneet lääkehoidossa? Huolestuttavatko heitä lääkkeiden hinnat ja lääkekustannukset? Mistä tietoa haetaan ja mitkä tahot huolehtivat täydennyskoulutuksesta? Syyskuussa 1998 tehty Rohto-kysely toi vastauksia näihin kysymyksiin.

Arja Helin, Kalle Hoppu, Timo Klaukka

Lihavan potilaan vatsakivut - tapauksen ratkaisu

50-vuotiaan sihteerin paino oli noussut vähitellen yli 150 kiloon (BMI yli 50) (1). Paino oli noussut syömisen ja liikkumattomuuden vuoksi. Potilas söi paljon. Pääruoka oli iltaisin ja lounaan korvasivat voileivät. Potilas saattoi kuitenkin ahmia suklaata. Hän teki istumatyötä eikä harrastanut liikuntaa säännöllisesti, koska polvet ja nilkat kipeytyivät herkästi. Suvussa hänen äidillään ja sisarellaan oli tyypin 2 diabetes ja veli oli kuollut nuorena sydänveritulppaan. Paniikkihäiriöitä naisella oli ollut jo nuoresta mutta nykyisin mieliala oli tasaisempi.

Raili Kauppinen, Tom Scheinin, Tapio Vehmas

Maallikkoelvytyksen mallisuoritus

65-vuotias mies tunsi rintakipua ja puutumista vasemmassa kädessään tehdessään ulkotöitä pakkasiltana. Omainen päätti viedä hänet terveyskeskukseen omalla autolla. Ennen kuin ehdittiin liikkeelle, mies kuitenkin meni reagoimattomaksi. Omainen soitti hätäkeskukseen, josta paikalle lähetettiin äkkielottomuuden perusteella ensihoitajat ja lisäksi autolla liikkuva lääkäriyksikkö.

Vesa Lund

Depotlaastareita käytettävä oikein Alzheimer-potilailla

Norjan lääkeviranomaiset (Legemiddelverket) kiinnittävät huomiota Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien rivastigmiinia sisältävien depotlaastarien (Exelon, Novartis) yliannostusvaaraan. Riittämättömästi valvotussa hoidossa potilailla on ollut iholla enemmän kuin yksi laastari. Laastari vaihdetaan vain kerran vuorokaudessa ja vanha laastari on aina poistettava. Sijoituspaikkaa on muutettava ihoärsytyksen välttämiseksi eikä laastaria saa jakaa palasiin. Jos esiintyy yliannostuksen oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, verenpaineen nousua tai hallusinaatioita, laastari tulee poistaa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Karbapeneemit ja natriumvalproaatti eivät sovi yhteen

Uuden tutkimuksen mukaan karbapeneemiantibiootit pienentävät nopeasti ja huomattavasti (jopa 60-100 %) epilepsialääke natriumvalproaatin pitoisuuksia plasmassa. Seurauksena voi olla epileptisten kohtauksien ilmaantuminen. Lääkepitoisuuden muutos on niin nopea ja mittava, ettei sitä voi hallita seuraamalla natriumvalproaatin pitoisuuksia ja tarkistamalla lääkkeen annostusta, kuten on aikaisemmin ohjeistettu. Karbapeneemiantibiootteja, kuten dori-, erta-, mero- ja imepeneemia, käytetään lähinnä keuhkokuumeen sekä mahaontelon ja virtsateiden komplisoituneiden infektioiden hoitoon.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Naprokseeni ja esomepratsoli yhdistelmäksi

Yhdysvaltojen FDA on hyväksynyt käyttöön kiinteän yhdistelmävalmisteen, johon on yhdistetty tulehduskipulääke naprokseeni ja protonipumpun estäjä esomepratsoli (Vimovo, AstraZeneca/Prozen). Esomepratsoli vapautuu valmisteesta mahassa ja naprokseeni on suolistoliukoisessa muodossa. Lääke on tarkoitettu osteoartriittiin, reumaan ja ankyloivaan spondyliittiin ja samalla suojaamaan mahan limakalvoa naprokseeniin liittyviltä haavaumilta. Kahden tutkimuksen mukaan suolistoliukoisen naprokseenin käyttäjistä 23-24 %:lla esiintyi gastroskopiassa todettavia haavaumia, mutta määrä putosi noin kolmasosaan, kun potilaat käyttivät yhdistelmävalmistetta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Sildenafiilista hyötyä keuhkofibroosissa?

Edennyttä idiopaattista keuhkofibroosia sairastavista 180 potilaasta tehdyssä lumekontrolloidussa tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että valtimoita laajentava fosfodiesteraasin estäjä sildenafiili (Viagra, Pfizer) voi parantaa valtimoveren happeutumista, lievittää hengenahdistusta ja kohentaa elämänlaatua. Sitä vastoin kuuden minuutin kestoisen kävelyn mitassa ei havaittu eroja sildenafiilia ja lumelääkettä saaneiden kesken. Alustavien myönteisten havaintojen katsottiin olevan aihe uusiin laajempiin tutkimuksiin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä