in memoriam Jorma Kokkonen 12.8.1950-18.12.2005

Lastenlääkäri, dosentti Jorma Olavi Kokkonen menehtyi vaikeaan sairauteen 18.12.2005, 55-vuotiaana kotonaan Haukiputaalla. Hän oli syntynyt Iisalmessa, missä hän kävi myös koulunsa. Jorma Kokkonen valmistui Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta lääketieteen lisensiaatiksi 1975 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1980. Varsin pian lisensiaatiksi valmistumisensa jälkeen hän hakeutui Oulun yliopistolliseen sairaalaan erikoistumaan lastentautien alalle ja valmistui lastenlääkäriksi 1981. Erikoislääkäriksi valmistuttuaan hän toimi apulaisopettajana ja nimitettiin Oulun yliopiston lastentautiopin dosentiksi vuonna 1983. 1980-luvun puolivälissä Jorma Kokkonen toimi noin neljä vuotta lastenlääkärinä Tansaniassa Haydomin luterilaisessa sairaalassa. Suomeen palattuaan hän jatkoi työtään Oulun yliopiston lastentautiopin apulaisopettajana ja erikoistui 1990-luvun alussa lastengastroenterologian suppealle erikoisalalle. Lääketieteen opiskelijat muistavat hänet osaavana ja pidettynä opettajana. Vuodesta 2000 lähtien hän toimi Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten klinikan erikoislääkärin virassa. Samaan aikaan hän jatkoi tarmokkaasti tieteellistä työtään ja perusti merkittävän tutkimusryhmän. Jorma Kokkosen tieteellinen tuotanto ylitti 100 alkuperäisjulkaisua arvostetuissa kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa. Erityisesti hän tutki lasten kroonisten sairauksien pitkäaikaisvaikutuksia ja lasten ruoansulatuskanavan tauteja. Lasten viivästyneen lehmänmaitoallergian aiheuttaman suolivaurion löydösten, syntymekanismien ja merkityksen kuvaaminen oli hänen merkittävimpiä tieteellisiä ansioitaan. Useat nuoret tutkijat saivat nauttia hänen innostavasta ja asiantuntevasta ohjauksestaan väitöskirjatöitään tehdessään. Jorma Kokkonen tunnettiin hyvin potilaistaan huolehtivana, empaattisena lääkärinä. Työyhteisössä hän oli kollegojen arvostama, humaani persoona, jota oli helppo lähestyä. Hänellä oli aina positiivinen, kannustava suhtautuminen työtövereihin. Hänelle oli tärkeää kehittää työyhteisön toimintatapoja ja yhteisöllisyyttä. Hänen johtamansa lastengastroenterologinen moniammatillinen tiimi toimi esimerkillisesti. Jorma Kokkoselle perhe oli hyvin tärkeä. Hän harrasti tanssia puolisonsa Eeva-Riitan kanssa. Lisäksi luonnossa liikkuminen sekä Lions-toiminta olivat lähellä hänen sydäntään. Jorma Kokkosta jäivät aviopuolison, neljän lapsen ja kahden lapsenlapsen lisäksi kaipaamaan laaja joukko ystäviä ja työtovereita. Jorma Kokkosen muistoa voi kunnioittaa tukemalla tansanialaisen orpokodin toimintaa Jorma Kokkosen muistorahaston kautta, Nordea 110735-381383.

Marjatta Lanning, Kirjoittaja On Jorma Kokkosen Pitkäaikainen Työkaveri.

Hyvää oloa avannosta

Jääkylmän kylvyn terveysvaikutuksista on toistaiseksi vain vähän tieteellistä näyttöä. Viitteitä tosin on stressihormoneiden, kuten noradrenaliinin lisääntymisestä, millä saattaa olla merkitystä hyvän olon tunteen takaajana. Mullistavia muutoksia avantouinnin puolesta tai vastaan tuoreimmassa tutkimuksessa ei ole kuitenkaan havaittu, sanoo kuormitusfysiologian dosentti Juhani Smolander.

Kansainvälisiä tehtäviä Suomen terveysvaikuttajille

Uuden järjestön nimi on Maailman kansanterveyslaitosten järjestö, englanniksi IANPHI (International Association of National Public Health Institutes).

Merkittävä rahalahjoitus Leena Palotien yksikölle

Palotien johtama Nordic Centre of Excellence in Disease Genetics valittiin Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoituksella vuonna 2005 yhdeksi kolmesta pohjoismaisesta genomitutkimuksen huippuyksiköstä. Yksikkö koostuu tutkijaryhmistä Helsingistä, Tukholmasta, Uppsalasta, Lundista sekä Århusista.

Uusia hoitomahdollisuuksia sepelvaltimotaudin hoitoon

HYKS:ssa ja Helsingin yliopistossa työskentelevän professori Ari Harjulan johtama ryhmä julkaisi työnsä vastikään Journal of Heart and Lung Transplantationissa. Lehteä julkaisee kansainvälinen sydän- ja keuhkosiirtoyhdistys.

Verkkokoulutusaineisto työpaikkojen melutarkastuksista

Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston nettisivuille on koottu lääkäreitä varten itseopiskeluaineisto työpaikkojen melusta. Se sisältää tietoa ääneen ja meluun liittyvistä käsitteistä, kuulemisen fysiologiasta ja anatomiasta, melun vaikutuksista, melualtistumisen arvioinnista, meluntorjunnasta ja kuulonsuojaimista, meluvammasta ja melualtisteiseen työhön liittyvistä terveystarkastuksista. Vuorovaikutteisessa tehtävässä voi tehdä mm. kuvitteellisen yrityksen työpaikkaselvityksen.

STM selvityttää vanhusten hoidon tason

Selvityshenkilön työtä tukee taustaryhmä, jossa sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi ovat mukana Suomen Kuntaliitto, Stakes sekä alan järjestöt ja sidosryhmät.

Asiantunteva potilas on vastuullinen yhteistyökumppani

Tässä lehdessä julkaistavassa tutkimuksessa (s. 465-70) sekä lääkärit että potilaat arvioivat kiireen ja riittämättömän henkilökuntamäärän heikentävän hoidon laatua eniten. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutusta he sen sijaan arvioivat jossain määrin eri tavalla: lääkärit ajattelivat yksityisyyden ja potilaan arvostuksen toteutuvan hyvin, mutta potilaat kokivat näiden asioiden toteutumisen heikoksi. Potilaat olisivat toivoneet myös enemmän tietoa sairaudestaan ja mahdollisuutta osallistua hoitonsa suunnitteluun, kuten tuoreessa englantilaisessa tutkimuksessa (1).

Päivi Hietanen

Den initierade patienten är en ansvarstagande samarbetspartner

Enligt en undersökning som publiceras i denna tidning (s. 465-70) bedömer både läkare och patienter att brådska och otillräcklig personalstryka är det som mest försämrar vårdens kvalitet. Den interaktion som äger rum mellan patient och läkare uppfattades något olika: läkarna bedömde att beträffande patienternas integritet och den respekt de åtnjöt var allt i sin ordning, medan patienterna upplevde dessa sakförhållanden som mindre bra. Patienterna hade även önskat få mer information om sin sjukdom samt möjlighet att delta i behandlingen, precis som den färska engelska studien utvisar (1).

Päivi Hietanen

Aivohalvauspotilaille oikea hoito oikeaan aikaan

Aivohalvaus- ja dysfasialiiton tekemä valtakunnallinen selvitys aivohalvauksen hoidon saatavuudesta, sisällöstä ja tuloksista paljastaa, että suomalaiset ovat asuinpaikastaan riippuen varsin eriarvoisessa asemassa (Roine ym, s. 451-7). Vain kolmasosalla väestöstä on mahdollisuus päästä hoitoon aivohalvausyksikköön. WHO:n konsensuskokouksen julkilausuman mukaan hoidon aivohalvausyksikössä tulisi olla kaikkien eurooppalaisten aivohalvauspotilaiden saatavilla vuoteen 2005 mennessä.

Markku Kaste