Mitä tapahtui kliiniselle syöpälääketutkimukselle?
Syövän hoitojen kehittämisessä kliinisellä lääketutkimuksella on ollut keskeinen osuus. Satunnaistetut III faasin tutkimukset ovat vakiinnuttaneet liitännäislääkehoidot, jotka pienentävät rintasyöpää ja suolistosyöpiä sairastavien syöpäkuolleisuutta (1,2). Esimerkiksi Her-2-vasta-aine trastutsumabi vähentää taudin uusimista 40-50 % verrattuna lumelääkkeeseen potilailla, joiden kasvaimissa on Her-2-monistuma (3). Myös levinneen syövän hoitotulokset ovat parantuneet selvästi, mutta kehittämisen varaa on edelleen (2). Uudentyyppisiä syöpälääkkeitä (mm. kinaasi-inhibiittoreita, vasta-aineita, geeniterapiaa) testataan ensin I ja II vaiheen tutkimuksissa potilailla, joille näyttöön perustuvat hoidot on jo käytetty. Keskeisissä rooleissa kliinisissä tutkimuksissa ja hoitokäytäntöjen muokkaantumisessa ovat olleet akateemiset, lääketehtaista riippumattomat tutkijat. He ovat yleensä potilaita hoitavia lääkäreitä, jotka ymmärtävät sekä syövän biologisen että inhimillisen puolen ja joilla on riittänyt lisäksi innostusta alansa kehittämiseen.
