77890 osumaa

In memoriam EERO PERTILÄ 11.2.1948-26.12.2004

EU:n ylempi hallintovirkamies ja työterveyshuollon erikoislääkäri Eero Juhani Pertilä sekä hänen lapsensa menehtyivät Thaimaan Khao Lakissa 26.12.2004. Eero Pertilä syntyi Helsingissä ja kävi koulunsa Nakkilassa ja Porissa. Hän valmistui, isänsä tavoin, lääkäriksi Helsingistä ja erikoistui myöhemmin työterveyshuoltoon. Eero muutti vuonna 1974 Lahteen, jossa asui vuoteen 2000 asti. Viimeiset neljä vuotta hän asui Trimissä Irlannissa, mutta kävi usein Lahdessa. Eero solmi avioliiton vuonna 1988 lääkäri Eija Kemppaisen kanssa ja heillä oli kaksi lasta. Tyttäret Johanna ja Eeva olivat Eerolle kaikki kaikessa, ja Eero sanoikin, että on olemassa kolme asiaa, joita voisi katsella loputtomiin: meri, tuli ja oma lapsi, joka nukkuu. Eerolla oli myös sisaruksiinsa poikkeuksellisen läheinen ja huolehtiva suhde, koska vanhemmat kuolivat jo 1980-luvun alussa. Eero toimi useiden eri laitosten työterveyslääkärinä (mm. Valtion Rautatiet, Postilaitos, Starckjohann) ja piti yksityisvastaanottoa Hemossa. Hän osallistui myös työterveyslääkäriyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Vuodesta 2000 hän toimi EU Komission FVO:ssa (Food and Veterinary Office). Eero oli erittäin ammattitaitoinen ja sai potilailtaan hyvää palautetta. Työtoverit luonnehtivat häntä ystävänä ja ihmisenä ainutlaatuiseksi, laajan yleistietouden omaavaksi ja miellyttäväksi seuraihmiseksi. Kollegat Irlannissa kuvailivat Eeroa sanoilla "a larger than life character". Poikana Eero oli jäsenenä Nakkilan Partiosisseissä, ja retkeili ahkerasti Nakkilan lähimaastoissa. Eero oli myös useasti järjestämässä Saaressa pidettyjä lippukunnan leirejä. Leireillä perehdyttiin erityisesti leirirakennelmiin, muun muassa laiturien ja leiriuunien rakentamiseen. Leiriuunissa valmistettiin itse pyydetyt kalat. Eero jatkoi luonnossa liikkumista ja ruuanlaittoa aktiivisesti myös aikuisiällä. Eeron harrastuksiin kuuluivat lisäksi kirjallisuus, musiikin kuuntelu, järvellä ja Saaressa olo (perheen kesähuvila Luvialla 1950-luvulta lähtien), tennis, kalastus, surffaus, hiihto sekä viime vuosina myös golf. Eerolla oli tapana mietiskellä ja pohtia asioita perusteellisesti. Filosofiana oli elää "täyttä elämää", jota hän toteutti mm. matkustelemalla, eikä jättänyt onneksi kaikkia suunnitelmia eläkepäivien varaan. Jokaiselle matkalle hän lähti kuin tutkimusmatkailija, joka haluaa varmistaa onnistuneen lopputuloksen eikä jätä mitään sattuman varaan. Kiinnostuksen kohteeksi muodostui myös tutustuminen sotiemme taistelupaikkoihin Karjalassa, jonne hän teki ystävänsä kanssa useita retkiä. Työtoverit Irlannissa pitivät hänelle oman muistelutilaisuuden, ja FVO Social Club and Eero´s golf friends järjestivät Eero Pertilän golf-cupin. Kilpisjärven hiihtoystävät järjestivät Eeron muistohiihdon ja nimesivät hänelle Tsahkaljärven pieneen saareen "Eeron kiven". Eeron siunaustilaisuus pidettiin lähimpien läsnäollessa Helsingin Hietaniemessä 2.3.2005, ja tuhka siroteltiin mereen Luvialle, Saaren edustalle, Eeron omaa toivomusta noudattaen. Yhteinen muistotilaisuus pidettiin tyttärien siunaustilaisuuden yhteydessä Lahdessa 23.7.2005. Eeroa ja tyttäriä jäävät suuresti kaipaamaan sisarukset perheineen, muut sukulaiset, ex-puoliso, ystävät ja työtoverit sekä Suomessa että Irlannissa.

In memoriam Paavo Vilhelm Thuneberg 4.6.1924-2.8.2005

Lastenlääkäri Paavo Thuneberg kuoli 2.8.2005 Espoossa sairastettuaan sitä ennen useita vuosia. Kuollessaan hän oli 81 vuoden ikäinen. Paavo Thuneberg oli syntynyt Helsingissä 4.6.1924. Hän tuli ylioppilaaksi Imatran Yhteiskoulusta 1942. Sodan aikana hän toimi radiosähköttäjänä. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1951. Lastentautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1961. Paavo Thuneberg oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija vuosina 1961-64. Lohjan alueen oppi- ja ammattikoulujen koululääkärinä hän toimi vuosina 1963-64, Helsingin kaupungin lastenneuvolalääkärinä vuosina 1954-64. Sairaanhoitajaopiston tuntiopettajana hän toimi vuodesta 1954 alkaen. Varsinaisen elämäntyönsä Paavo Thuneberg teki Lastenlinnan sairaalassa. Hän oli ensin siellä apulaislääkärinä vuosina 1956-58. Sairaala oli tällöin vielä Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallinnassa ja nimeltään Mannerheimliiton Helsingin Lastenlinna. Vuonna 1964 Paavo Thuneberg nimitettiin sinne lastentautien erikoislääkäriksi. Tässä virassa hän oli eläkkeelle lähtöönsä, vuoteen 1987 saakka. Mannerheimliiton Helsingin piirihallituksen puheenjohtaja ja Uudenmaan piirihallituksen jäsen Paavo Thuneberg oli vuosina 1970-80. Paavo Thuneberg oli kolmannen polven lääkäri. Hänen isoisänsä ja isänsä olivat lääkäreitä. Vaikka Paavo Thuneberg toimi lääkärinä sairaalassa, häntä voisi työtavaltaan luonnehtia vanhan ajan perhelääkäriksi. Useimmat potilaat olivat pitkäaikaissairaita. Heitä hoitaessaan hän huomioi aina perheen kokonaisuuden. Hän teki työnsä lämmöllä ja empatialla. Työ oli useimmiten tiimityötä. Hänen luonteva suhtautumisensa ihmisiin ja hyvä yhteistyökykynsä tekivät työn sujuvaksi. Hän oli työyhteisössä muutenkin luontevasti kaikessa mukana. Hän tunsi hyvin sairaalan koko henkilökunnan muistaen kaikki hyvin nimeltään. Valokuvaus oli Paavo Thunebergin elinikäinen harrastus. Tultuaan erikoislääkäriksi Lastenlinnaan hän aloitti potilaiden valokuvaamisen sairaskertomuksiin. Hänen taitonsa kohdata lapsipotilaat, lääkärintietonsa ja valokuvaustaitonsa tuottivat erinomaiset tulokset. Hän kuvasi myös henkilökuntaa työssään sekä erilaisissa juhlatilaisuuksissa tallentaen siten Lastenlinnan historiaa vuosikymmenten ajalta. Näitä valokuvia on nähtävissä Lastenlinnan museossa. Potilaiden valokuvaamista hän jatkoi vielä eläkkeellä ollessaan muutaman vuoden ajan. Paavo Thuneberg julkaisi yleistajuisia kirjoituksia lastentautien alalta. Paavo Thuneberg oli aktiivinen, ahkera musiikin kuuntelija ja kävi säännöllisesti konserteissa. Häntä kiinnostivat kaikenlaiset luonnonilmiöt, eri kulttuurit ja kielet. Pitkä työura Lastenlinnan sairaalassa teki Paavo Thunebergin tutuksi suurelle joukolle eri ammattikuntien työntekijöitä. Muistamme lämmöllä humaania lääkäriä ja hyvää ja yhteistyökykyistä työtoveria.

Klamydiaa pitäisi seuloa jo koulun terveystarkastuksissa

Jorma Paavosen mielestä sukupuolitauti-termi sopii huonosti seksin välityksellä tarttuviin tauteihin, joita nuoret sairastavat. Varsinaisina klassisina sukupuolitauteina hän pitää kuppaa ja tippuria, joiden hoito lähti siitä, että potilas tuli itse valittamaan lääkärille oireitaan. Vaikka klassikkotaudit ovat jo harvinaisuuksia, hoitojärjestelmä on yhä viritetty käytännöiltään ja ajatuksellisesti niiden mukaan.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030