77890 osumaa

In memoriam: Pentti Keränen 11.2.1950-26.12.2004

Työterveyslääkäri Pentti Keränen menehtyi Thaimaan Khao Lakissa hyökyaallon uhrina 26.12.2004 puolisonsa ja perheen kahden nuorimman lapsen kanssa. Pentti valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 17.11.1977. Hän tuli Oulun Työterveyden, silloisen Oulun kaupungin terveyskeskuksen työterveyshuollon palvelukseen 1.9. 1978. Opiskelun loppuvaiheessa hän työskenteli mm. Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, Kalix lasarett'issa Ruotsissa sekä terveyskeskuslääkärinä Oulun kaupungilla. Lyhyempiä työjaksoja hän teki mm. Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskuksessa sekä Valtion rautateiden työterveyslääkärinä Oulussa. Varsinaisen elämänuransa hän teki työterveyslääkärinä. Pentti oli käynnistämässä työterveyshuollon toimintaa Oulun kaupungilla heti työterveyshuoltolain tultua voimaan. Hän oli neuvokas ja periksi antamaton työmyyrä. Hän oli joustava asiakaspalvelija, jonka työlistalle mahtui aina muutama ylimääräinen asiakas. Asiakastyössä hän oli perusteellinen ja pidetty. Pentti oli työterveyshuollon kehittäjä. Hän valmistui työterveyshuollon erikoislääkäriksi v. 2002. Pentti oli elämälle utelias. Hän oli aina valmis tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin. Hänen elämän filosofiaansa oli "elä ja anna toistenkin elää". Työkaverit muistavat häntä reiluna ja auttavaisena työkaverina. Pentti oli työyhteisölleen tärkeä ja työyhteisö Pentille. Hänellä oli ehtymätön vitsi- ja tarinavarasto. Iloisen seuramiehen roolin lisäksi hän oli valmis kuuntelemaan myös työkavereiden ja ystävien murheita. Perhe ja lapset olivat Pentille hyvin tärkeitä. Hän kantoi isänä huolta sekä aikuisiksi ehtineistä lapsistaan, koululaisistaan että pikkupojastaan. Kesken jääneellä kodin rakennuksellaan hän touhusi viime päiviinsä saakka. Musiikki oli lähellä hänen sydäntään. Pentti oli äärettömän sosiaalinen ja todellinen verbaalivirtuoosi. Keskustelut olivat hänen alaansa. Me kollegat, työkaverit ja ystävät jäämme kaipaamaan Penttiä myös suurena ihmisenä. Opimme Pentiltä paljon työstä, työn tekemisestä, työterveyshuollosta ja elämästä. Ystävien ja työtovereiden puolesta Paula Tuominen Tero Raiskila

In memoriam: Ritva Kuha 15.1.1962-26.12.2004

Oululaiset terveyskeskuslääkäri Ritva Kuha ja työterveyslääkäri Pentti Keränen menehtyivät Thaimaan Khao Lakissa 26.12.2004 hyökyaallon uhreina perheen kahden nuorimman lapsen kanssa. Perhe oli lomaillut useampaan otteeseen Thaimaassa ja valinnut huolella Khao Lakin paratiisirannan joulun matkakohteekseen. Ritva kirjoitti ylioppilaaksi Oulun Normaalikoulusta 1981. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui Oulun yliopistosta 22.9.1987. Orientoivan vaiheen jälkeen Ritva aloitti työnsä Oulun kaupungin terveyskeskuksessa 1989. Ritva toimi päivystyspisteen vastaavana lääkärinä vuoteen 1997, jolloin hän siirtyi Höyhtyän terveysasemalle omalääkäriksi. Ritvan lääkäritaidot olivat laaja alaiset. Työssään Ritva käytti monipuolisten kliinisten taitojen ohella kykyään myötäelämiseen. Potilastyössään Ritva oli valmis tarkastelemaan eteen tulevia ongelmia avarakatseisesti ja kohtaamaan elämän koko kirjon arvostaen jokaista. Aina löytyi myös jotain positiivista, joka auttoi eteenpäin vaikeissakin tilanteissa. Omalääkärinä asiakastyö ulottui vauvoista vanhuksiin. Ritva eli rikasta elämää. Perhe ja lapset merkitsivät hänelle paljon. Äitinä Ritva tarjosi lapsilleen lämmön ja rakkauden ja turvallisen perustan kokeilla omia kykyjään. Vieraanvaraisuuden ja kodin lämmön saivat kokea niin vanhempien kuin lasten ystävät sekä lukuisa joukko erilaisia kotieläimiä. Ritvan elämään kuuluivat vuosien varrella monet harrastukset, joista läheisimmät olivat puu- ja käsityöt, ruuanlaitto ja puutarhanhoito. Hän tutustui erilaisilla harrastekursseilla mm. akvarelli- ja öljyvärimaalaukseen, lyijylasitöihin ja kiinan ja swahilin kieleen. Kornetti jäi odottamaan soittajaansa. Ritva oli keskeinen henkilö terveyskeskuslääkäreiden ohjelmaryhmässä huolehtien puvustuksesta, lavastuksesta ja mitä erilaisimmista roolisuorituksista. Ritva toi monipuolisilla taidoillaan iloa ympärilleen. Omaisten ohella laaja joukko ystäviä, työtovereita ja potilaita jää kaipaamaan Ritvaa ja hänen elämänmyönteisyyttään. Suuren surun keskellä olemme kiitollisia Ritvalle hänen ystävyydestään ja esimerkistään elää rohkeasti täyttä elämää. Ritvan viherhuoneessa versovat kevään ensimmäiset taimet muistuttavat meitä elämän jatkumisesta. Ystävien ja työtovereiden puolesta Susanna Boman Riitta Keskitalo Päivi Lindholm

In memoriam: Risto Eerola 25.8.1924-5.3.2005

Anestesiologi, professori Risto Eerola kuoli lauantaina 5.3.2005 lyhyen sairauden jälkeen. Risto Eerola syntyi 25.8.1924 Lopella opettajaperheeseen. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta 1945 ja valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1951. Tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa 1961 ja nimitettiin anestesiologian dosentiksi Helsinkiin 1964 ja Tampereen yliopistoon 1975. Professorin arvon hän sai 1979. Risto Eerola oli jo opiskelun loppuvaiheista lähtien kiinnostunut kirurgiasta ja toimi aluksi apulaislääkärinä sekä Tampereen yleisessä sairaalassa että Hatanpään sairaalassa. Vuonna 1953 hän lähti silloisen kirurgiylilääkärinsä kehotuksesta vuodeksi Helsinkiin SPR:n sairaalaan anestesiaoppiin, ei niinkään anestesiasta kiinnostuneena, vaan innostuneena näkemään kirurgiaa pääkaupungissa! Risto palasikin Tampereelle kirurgiksi ja sai erikoislääkärin oikeudet 1956. Anestesiologia oli kuitenkin alkanut kiinnostaa ja opiskeltuaan alaa lisää kuuluisassa Bostonin Mass. General Hospitalissa 1957-58 Risto Eerola sai anestesiologian erikoislääkärin oikeudet 1958. Tämän jälkeen hän toimi Tampereen yleisen sairaalan anestesialääkärinä, vuodesta 1960 lähtien ylilääkärinä. Tampereen uuden keskussairaalan rakennustyöt olivat alkaneet 1950-luvun lopulla ja Risto pääsi suunnittelemaan tulevaa leikkaus- ja anestesiatoimintaa. Hän näki tulevaisuuteen ja mm. ehdotti uuteen sairaalaan peräti 8:aa anestesialääkärin virkaa. Tästä hän joutui jopa virkamiesten nuhdeltavaksi, mutta sairaalan toimittua vasta 4 vuotta aloittaessani anestesiologiurani meitä oli jo 10! Samoin Riston esittämä heräämö aluksi karsittiin, mutta saatiin kuitenkin jo rakennusvaiheessa mukaan. Tampereen keskussairaala aloitti toimintansa 1962 ja Risto siirtyi sen anestesiaylilääkäriksi 1963 Yleisen sairaalan lopettaessa toimintansa. TKS:n ylilääkärinä Risto teki mittavan työn vuoteen 1987 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän oli innostava ja alaisistaan hyvää huolta pitävä opettaja, joka koulutti maahamme merkittävän joukon menestyviä anestesiologeja. Hän oli erityisen kiinnostunut nestehoidosta ja sen tekniikasta. Riston innoittamana mm. vena subklavian kanyloinnista tuli TKS:ssa 1960-luvun lopulta lähtien rutiinitoimenpide, joita tehtiin jopa 1 500 vuodessa. Epiduraalipuudutus tehtiin aina ns. Eerolan neulalla, joka oli hiottu oman talon verstaalla 22 G -spinaalineulasta kärjestään hyvin viistoksi ja tylpäksi. Nuorena anestesiologina 1960-luvun alussa Risto tuli tunnetuksi uusien Amerikassa opittujen elvytysoppien innokkaana opettajana. Tampereen kaupunki ja SPR olivat panostaneet paljon vanhojen menetelmien opettamiseen yleisölle ja vastustivat alkuun ankarasti uutta puhallusmenetelmää, mutta pian sinnikkyys palkittiin ja Risto kutsuttiin SPR:n ensiapuvaliokunnan puheenjohtajaksi. Sittemmin hän toimikin lukuisissa luottamustehtävissä erilaisissa ensiapu- ja pelastuspalveluorganisaatioissa, viimeksi SPR:n varapuheenjohtajana 1984-86. Lukuisilta ulkomaisilta opintomatkoilta Risto Eerola toi ideoita ja innovaatioita käytännön työn kehittämiseksi ja tehostamiseksi. Eräs tällaisista oli menestyksellinen lääkintävahtimestarien koulutus, joka hänen aloitteestaan alkoi Tampereen keskussairaalassa 1965, ensimmäisenä Suomessa. Suomen Anestesiologiyhdistykseen Risto liittyi jo 1953 ja toimi johtokunnassa vuodesta 1958, puheenjohtajana 1963-64. Kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 1990. Pohjoismaisen Anestesiologiyhdistyksen presidenttinä hän oli 1981-83 toimien NAF:n kongressin isäntänä Tampereella 1983. Risto Eerola teki paljon työtä anestesiologian arvon ja arvostuksen kohottamiseksi, ja lääkärikoulutuksen alettua Tampereella 1972 hän esitti alan professuuria tännekin. Tämä kuitenkin ehti toteutua vasta hänen virkakautensa jälkeen. Ammattiin läheisesti liittyvän yhdistystoiminnan lisäksi Risto oli aktiivisesti mukana myös monissa muissa harrastuksissa. Rotary-toiminta oli lähellä hänen sydäntään, ja tämän huipentumana oli nousu järjestön maailman hallitukseen vuosina 1987-89. Toinen ja ehkä rakkain harrastus oli ruoka. Risto liittyi Chaines des Rotisseurs -järjestöön jo 1968 ja toimi Tampereen voutina liki 30 vuotta. Monet seniorit muistavat Riston ja vaimonsa Mirjan järjestämät gourmet-illalliset heidän kauniissa Kangasalan kodissa tai kesäiset herkuttelut Neulaniemessä Längelmäveden rannalla. Risto oli loistava seuramies, ja lukuisat olivat hänen järjestämänsä ilta-meetingit, joissa hän jakoi gastronomiaoppia myös meille maallikoille. Muistamme hyvin, mikä on kastikelusikka ja mihin se pöydän kattauksessa sijoitetaan! Sodan aikana Risto Eerola toimi Helsingin ilmapuolustuksessa ja myöhemmin pitkään Tampereen itäisen sotilaspiirin lääkärinä. Hän oli sotilasarvoltaan lääkintämajuri. Ristoa jäivät kaipaamaan lääkärityttäret Katriina, Anna-Elina ja Anna-Kaisa perheineen sekä suuri ystäväjoukko. Mikko Scharlin Riston oppilas ja pitkäaikainen työtoveri.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030