77890 osumaa

Flavonoidien ja kasvisten muiden polyfenolien merkitys ihmisen terveydelle

Kasvisvoittoista ruokavaliota noudattavat henkilöt elävät keskimääräistä pidempään ja heillä on pienentynyt riski sairastua moniin elintasosairauksiin, kuten sydäntauteihin ja paksusuolisyöpään (1,2). Erot klassisissa riskitekijöissä, kuten seerumin kolesterolissa ja verenpaineessa, eivät kokonaan selitä kasvisvoittoisen ruokavalion etuja. Viime vuosien aikana on tutkittu vilkkaasti kasviksissa esiintyviä polyfenoleja. Näitä fytokemikaaleja ei lueta varsinaisiksi ravintoaineiksi, eivätkä ne ole ihmiselle välttämättömiä kuten vitamiinit. Ne saattavat kuitenkin osittain olla vastuussa niistä hyvistä vaikutuksista, jotka liittyvät kasvisvoittoiseen ruokavalioon.

Iris Erlund

Turvaseksin jälkeen tulee turvasyöminen

Jo Platon totesi, että lääketiede, liikunta ja syöminen muodostavat kokonaisuuden. Hänen mukaansa lääkäri joutuu hoitamaan kokkien ja valmentajien aiheuttamia ongelmia. Onkin totta, että jos pikaruokaloiden kokit eivät ylisyöttäisi meitä ja koulujen liikuntavalmentajat saisivat innostettua meidät liikkumaan, niin lääkäreillä olisi paljon vähemmän vaivoja hoidettavana. Tässä mielessä terveydenhoitojärjestelmä on eri asia kuin sairaudenhoitojärjestelmä. Terveydenhoitojärjestelmä sisältää lääketieteen lisäksi myös aktiivisen liikkumisen ja kohtuullisen syömisen tukemisen. Koska kunnallisvaalien keskusteluissa ei voida puhua tällaisista kokonaisvaltaisista teemoista, niin täytyy toivoa että niihin voitaisiin tarttua niiden jälkeen, kun varsinaisiin toimiin täytyy ryhtyä.

Pekka Himanen

NNT virvoittaa mielen ja kirvoittaa kielen

Lääkärilehden keskustelupalstalla on käyty mielenkiintoista keskustelua siitä, pitääkö kliinisen lääke- tai hoitotutkimuksen tulos esittää absoluuttisena riskin vähenemisenä (ARR; absolute risk reduction) ja siitä laskettuna NNT(number needed to treat)-arvona vai suhteellisena riskin vähenemisenä (RRR; relative risk reduction). Puustinen, Nummenmaa ja Louhiala ovat absoluuttisen riskin vähenemisen kannalla (SLL 37/2004, s. 3389-91), Muhonen sen sijaan suhteellisen riskin vähenemisen kannalla (SLL 40/2004, s. 3779-80). Happonen ja Myllykangas suosittelevat kliinikoille matematiikan opintoja, joiden tavoitteena on prosentin (%; käytetään suhteellisen riskin vähenemisen yksikkönä) ja prosenttiyksikön (%-yksikkö; käytetään absoluuttisen riskin vähenemisen yksikkönä) erottaminen (SLL 39/2004, s. 3659-60).

Matti Korppi

Rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien saantisuositusta on vihdoin tasapainotettu

Antti Aro tarkasteli paljon keskustelua herättäneen vähähiilihydraattisen ruokavalion asemaa laihdutuksessa (SLL 38/2004, s. 3513-5). Tällaisessa ruokavaliossa, jota ääriasennossaan kutsutaan Atkinsin dieetiksi, hiilihydraattipitoiset ruoat korvataan pitkälti proteiinia ja rasvaa sisältävillä elintarvikkeilla. Dieettiä noudattamalla paino putoaa nopeasti ja laihduttajaa motivoivasti. Runsaasta rasvasisällöstä huolimatta veren kolesteroli- ja triglyseridiarvot eivät huonone, paremminkin juuri päinvastoin.

Kari Salminen

Voiko potilaan omaan ajokyky-arvioon luottaa?

Syyskuussa 2004 voimaan tullut lääkärin ilmoitusvelvollisuus tuo monenlaisia haasteita käytännön työhön. Yksi kysymys koskee sitä, millä instrumenteilla hoitava lääkäri arvioi potilaansa ajokykyä. Kannanotto ajoterveyteen on selkeä, jos vastaanottokäynneillä on ilmennyt vakava ajoterveyteen vaikuttava sairaus tai toimintakyvyn vajaus. Jos sairauden oireet ovat lievempiä, mutta ajokyvyn kannalta huolestuttavia, herää kysymys lisätiedon tarpeesta. Aiempien tutkimusten mukaan potilaiden omat arviot ajokyvystään voivat olla epäluotettavia. Myös oma tutkimuksemme osoittaa, että potilaiden omat arviot ajamisesta ovat selvästi myönteisempiä kuin liikenneopettajan arviot.

Pekka Kuikka, Timo Mäkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030