Lääkevahinkovakuutuksesta korvatut lääkevahingot vuosina 1990-2000

Vuosina 1990-2000 Lääkevahinkovakuutuspoolille jätettiin uusia lääkevahinkoilmoituksia noin 200 vuodessa, ja niistä vajaa puolet johti korvaukseen. Ylivoimaisesti eniten korvattavia vahinkoja aiheuttivat systeemisesti vaikuttavat infektiolääkkeet. Yleisimmät vahinkoa aiheuttaneet lääkeaineet olivat nitrofurantoiini, kefuroksiimi, klindamysiini, amoksisilliini ja karbamatsepiini. Suurin osa korvattavista vahingoista oli lieviä. Sekä lääkevahinkoilmoitusten määrä että korvaukseen oikeuttavien vahinkojen osuus on pysynyt vuodesta toiseen jokseenkin samana, ja voi olla, että edelleen osa lääkevahingoista jää ilmoittamatta.

Helena Gylling, Reima Palonen, Martti Mikkonen, Jyrki Särkämö, Barbro Walther, Asko Nio

Potilaan tiedonsaannin kehittäminen - ratkaisu informaatioteknologiasta?

Hyvinkään sairaalassa on kehitetty potilasopetusta tietoteknologiaa hyödyntäen. Sairaalassa on toiminut vuodesta 2000 Potilasoppimiskeskus Soppi, jossa on tarjolla tietomateriaalia eri sairauksista ja niiden hoidosta. Potilaiden käytössä on kirjoja, esitteitä, videoita, cd-rom-ohjelmia, aikakauslehtiä sekä Internetyhteys. Hyvinkään sairaalasta kotiutuville potilaille tehdyssä kyselyssä todettiin, että tiedon saamista sairaudesta, diagnoosista, tutkimuksista ja niiden tuloksista pidettiin tärkeänä. Vähiten tietoa oli saatu potilaan oikeuksista ja potilasjärjestöjen toiminnasta.

Maritta Välimäki, Riitta Suhonen, Heljä Nenonen, Arja Tamminen, Pertti Viikinkoski

Koko väestö hammashoidon Kela-korvausten piiriin - ei enää lääkärinlausuntoja korvauksen saamiseksi

Joulukuun 2002 alusta kaikki Suomen sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat saavat hammashoidon Kela-korvausta ilman ikärajoja. Myös kunnallinen suun terveydenhuolto terveyskeskuksissa laajenee viimeistään joulukuun alussa kaikenikäisiin.

Sari Helminen

Tietokonekapasiteettia hanasta?

IBM aikoo myydä tietokonekapasiteettia kulutuksen mukaan kuten nykyisin myydään vettä tai sähköä.

Erkki Karjalainen

Priorisointi tieteilijöiden näkökulmasta

Oslossa järjestettiin syyskuussa neljäs terveydenhuollon priorisointia käsittelevä kongressi, International Conference on Priorities in Health Care. Aiemmat samanaiheiset kongressit on järjestetty kahden vuoden välein Tukholmassa, Lontoossa ja Amsterdamissa. Tällä kertaa kokouksessa oli 300 osallistujaa 71 maasta. Suurin osa osallistujista oli tutkijoita ja terveydenhuollon hallinnossa työskenteleviä henkilöitä. Kongressista sai sellaisen kuvan, että priorisoinnin tutkijayhteisö on siirtynyt teknisten ratkaisujen etsimisestä yhä enemmän kohti arvojen ja oikeudenmukaisten päätöksentekoprosessien tutkimusta.

Lauri Vuorenkoski

Hiukan erilainen elämäkertateos

Merkkihenkilöiden elämäkertoja on periaatteessa kahdenlaisia: Autobiografiat, joissa kohde itse kertoo elämänsä kulusta ja saavutuksista - joskus omahyväisesti, joskus kriittisen vaatimattomasti, sekä toisten kirjoittamat, monesti erinomaiset dokumentit, jotka säilyttävät sijansa historiankirjojen joukossa. Nyt selostettava teos asettuu näiden perustyyppien välimaastoon; kirja on kymmenhenkisen työryhmän tuottama, ilman että tekijöitä tekstin mittaan eriteltäisiin. Tämän lisäksi muistelee kohde itse eräitä tärkeitä elämänsä vaiheita kuten myös muutamat haastatellut henkilöt. Tuloksena syntyy stilistisesti epätasainen teksti, joissa on väistämätöntä toistoa ja päällekkäisyyttä. Selkeätä ja helppolukuista jälki toki on.

Lauri Saxén

Vilkaisu: Huumeiden käyttäjä työpaikalla

Noin 10 % aikuisväestöstä on kokeillut laittomia huumeita jossain elämänsä vaiheessa. Säännöllisesti käyttäviä on arviolta 30 000. Työympäristössä huumeet voivat aiheuttaa hankalia ja ennalta arvaamattomia tilanteita. Huumeiden käyttäjä voi olla asiakas tai kutsumaton vieras, työtoveri tai perheenjäsen.

Vilkaisu: Huumeista pitää puhua, mutta miten?

Huumeista puhutaan paljon, mutta miten niistä pitäisi puhua eri kohderyhmille? Viestin perillemenoa voi helpottaa, kun osaa ottaa huomioon kuulijan omaksumisedellytykset. Viime keväänä ilmestyneessä opaskirjassa kuvataan ja arvioidaan erilaisia tapoja, joita on käytetty arkisessa valistustyössä.

Lääkäri hoitaa, luonto parantaa

Länsimaisen lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates (n. 450-380 eKr.) ja hänen koulukuntansa edustivat näkemystä, että lääkärin tehtävänä sairauksien hoidossa oli ensisijaisesti tukea luonnon parantavia voimia. Antiikin ajoista lähtien tunnettua lentävää lausetta Medicus curat, natura sanat (Lääkäri hoitaa, luonto parantaa) onkin yleisesti pidetty Hippokrateen esittämänä.

Arno Forsius

Mielenterveyspolitiikan häpeä eli kun Sotta kaataa Pytyn

Matti Isohannin lääketieteellinen pääkirjoitus mielenterveyshäiriöiden hoidon nykytilasta Lääkärilehdessä 44/2002 oli valaiseva ja herättää eräitä ajatuksia. Hän toteaa että huomattava osa psykiatrisista potilaista jää ilman hoitoa ja että psykiatrisen erikoissairaanhoidon voimavaroja on 1990-luvulla vähennetty neljänneksellä. Nämä seikat, hoidotta jättäminen ja voimavarojen vähentäminen, kuuluvat tietenkin yhteen. Syy tähän yhdistettyyn kurjuuteen ei ole vain yksiselitteinen, mutta koska vastaava ministeri julkisuudessa on ilmoittanut, että rahaa on ja että valtion rahavirta kunnille jatkuvasti kasvaa, meidän on uskominen että syylliset piileskelevät muualla kuin valtakunnallisen politiikan sokkeloissa. Mieleen tulevat kunnalliset poliitikot ja byrokraatit, jotka vastaavat rahan käytöstä ja ennen kaikkea terveydenhuollon järjestelystä. Eivät kunnallispoliitikot aivan viattomia ole, mutta olen havainnut että poliitikko usein tietää, ettei hän voi tietää kaikkea ja ymmärtää näin ollen hankkia tietoja asiantuntijoilta, kun taas terveysbyrokraatit elävät siinä hurskaassa uskossa, että hallitsevat mitä vain. Näin on psykiatriset sairaalat ajettu alas ja hoitajat (kuten eräät lääkäritkin) Norjaan. Näin on luotu terveydenhuollon yleinen kaaos, parhaana mutta kauheimpana esimerkkinä HUS. Tämän kehityksen alkupiste löytyy ainakin jo HYKS:n synnystä, ja on vienyt siihen että professori opettajana toimii valtion virkailijana mutta muuttuukin sairaalaosastollaan kunnanlääkäriksi.

U. G. Ahlfors