Määrä ja laatu, syyt ja seuraukset

Lääkärit ja lääketieteen tutkijat luottavat perinteisesti mekanistiseen deduktiiviseen, patofysiologiaan perustuvaan kliiniseen salapoliisintyöhön. Siinä päättely ja ratkaisut perustuvat kvantitatiivisiin epidemiologisiin ja kliinisiin tutkimuksiin. Tällaiset tutkimukset vastaavat etukäteen määriteltyihin tarkkoihin kysymyksiin. Tuloksista ilmenee tietyllä tilastollisella varmuudella esimerkiksi hoidon antama hyöty tai vaaratekijän aiheuttama sairastumisen riski (1,2,3). Koska lääketiede, saatikka kliininen potilastyö, ei kuitenkaan ole pelkästään todennäköisyyslaskentaa, tarvitaan myös tulkitsevaa kvalitatiivista tieteellistä tutkimusta selvittämään sosiaalisia, emotionaalisia ja kokemuksellisia terveyden ja sairauden piirteitä. Kvalitatiivinen tiede mielletään monesti eksentriseksi nojatuolifilosofoinniksi tai käsitteitä pyöritteleväksi, sekavaksi nurseeraamiseksi, mutta niistä siinä ei ole kyse: alan tutkimusten painoarvoa voidaan punnita ja päteviä tuloksia soveltaa luotettavasti potilaiden hoitoon (4,5,6). Parhaimmillaan tämä tieteenala luo teorioita ja havaitsee muuttujia, joita voidaan sitten arvioida epidemiologisissa ja kliinisissä kvantitatiivissa tutkimuksissa. Viime vuosina kvalitatiivisen tutkimuksen ulottuvuudet ovat entisestään laajentuneet, ja vaikuttavuuksien syiden pohtiminen ja arviointi kuuluvatkin kiinteästi suurimpiin monipuolisiin kliinisiin tutkimuksiin (1). Tätä on kutsuttu myös prosessien arvioinniksi. Se on avuksi erityisesti siirrettäessä tutkimushavaintoja arkipäivän potilastyöhön (1,6).

Pekka Leinonen

Lihavuuden konservatiivisen hoidon tuloksellisuus

Lihavuus on yleistyvä kansansairaus. Sen on arvioitu aiheuttavan vuosittain 1,4-7 % terveydenhuoltomme kokonaiskustannuksista. Kuopiossa tehdyssä konservatiivisen laihdutushoidon tuloksia selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että osasto-, ryhmä- ja yksilöhoito eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Seuranta-aikana 43 % potilaista laihtui 5 % tai enemmän. Parhaan tuloksen saavuttivat sairaalloisesti lihavat. Puolet potilaista jätti hoidon kesken, joten hoitoon sitoutuminen oli heikkoa. Jatkohoidon järjestäminen perusterveydenhuoltoon onnistui harvoin.

Tarja Martikainen, Helena Gylling

Laktoosin imeytymishäiriö ja sen diagnostiikka

Laktoosin imeytymishäiriö esiintyy noin puolella maapallon väestöstä ja joka kuudennella aikuisella suomalaisella. Se on yleisin vatsavaivoja aiheuttava perinnöllinen ominaisuus. Laktoosin imeytymishäiriöön liittyvä geenimuutos on äskettäin tunnistettu suomalaisperheistä kerätyn aineiston pohjalta. Muutos johtaa laktaasientsyymin säilymiseen suolessa läpi elämän. Tutkimustulos mahdollistaa potilaiden genotyypin määrittämisen pienestä EDTA-verinäytteestä. Tutkimus on helpompi kuin aiempi rasituskoe, mutta tuloksen merkityksen arvioiminen vatsavaivojen syiden selvittelyssä on edelleen haasteellista.

Erkki Savilahti, Irma Järvelä

Huumevauvojen hoito

Vastasyntyneen vieroitus huumeista on mahdollista toteuttaa jo synnytyssairaalassa, mutta huumevauvan perheen kokonaishoito on vaativaa ja edellyttää moniammatillista erityisosaamista. Vauvan vieroitushoitoa selkiyttää oireseurantalomake, jonka avulla arvioidaan lääkkeellisen hoidon tarve. Sikiöaikaisen huumealtistuksen selvittämiseksi on otettu käyttöön mekoniumanalyysi, joka antaa altistustietoa huomattavasti pidemmältä aikaväliltä kuin virtsanäyte. Kotiutuvan vastasyntyneen tulevalle elämälle ensiarvoisen tärkeä on riittävän hyvä ja turvallinen kasvuympäristö. Sen turvaamiseksi tarvitaan koko hoitotiimin panosta unohtamatta perhettä lähellä olevaa neuvolaa.

Liisa Lehtonen, Martin Renlund

EU-maiden kansalaisten käsitykset syömisen, liikunnan ja painon vaikutuksesta terveyteen

Koko EU:n kattaneessa haastattelututkimuksessa selvitettiin asenteita syömistä, liikuntaa, painoa ja terveyttä kohtaan. Muissa maissa vastaajat pitivät liikuntaa painon kannalta selvästi vähämerkityksisempänä kuin ruokaa, mutta suomalaiset poikkesivat tässä muista. Alkoholia suomalaiset pitivät vähäisempänä painoon vaikuttavana tekijänä kuin muut. Liikunnan lisäämiseen valtaosa suomalaisista näyttää suhtautuvan myönteisesti, vaikka kävelyä harrastetaan enemmän kuin muualla. Lihavuuden ehkäisyä ja vähentämistä ajatellen syömisen ja erityisesti rasvan ja alkoholin vaikutusta tulisi Suomessa korostaa etenkin miehille - liikuntaa kohtaan lihavuuden torjunnassa ihmisillä näyttää jo olevan myönteinen asenne.

Martti T. Tuomisto, Raimo Lappalainen

Lyhyesti: Vaarallinen influenssavirus väistää sytokiinivasteen

Vuonna 1997 influenssavirus siirtyi Hongkongissa kanoista ihmisiin. Tämä H5N1-tyypin virus tappoi kuusi ihmistä ja johti massiiviseen kanojen teurastukseen. Tennesseeläiset virologit ovat nyt todenneet, että infektion yhteydessä syntyvä sytokiinimyrsky ei vaikuta tähän viruksen mitenkään. Viruksen vaarallisuus perustuu yhteen ainoaan mutaatioon. Kun sama mutaatio tehtiin keinotekoisesti muihin influenssavirustyyppeihin, suureni niidenkin eläinkokeissa havaittava virulenssi selvästi. Mutanttivirus on hyvin samankaltainen kuin vuonna 1918 kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut lajitoverinsa. Pienestä näyttää virusten vaarallisuus olevan kiinni.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Vain somaattinen depressio yleisempi naisilla

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että depressio on naisilla yleisempi kuin miehillä. Useimmiten esiintyvyyden suhteeksi esitetään 2:1. Kahdessa amerikkalaisessa väestötutkimuksessa on kuitenkin osoitettu, että sukupuoliero koskee vain ns. somaattista depressiota eli depressiota, johon liittyy somaattisia oireita. Naisten depressioon liittyi useammin erilaisia kiputiloja ja niihin ahdistuneisuutta ja kroonista dysforiaa. Sen sijaan puhdas depressio oli miehillä ja naisilla yhtä yleistä. Näyttääkin siltä, että miesten ja naisten välinen ero depression esiintyvyydessä johtuu naisilla yleisemmästä ahdistuksen sävyttämästä somaattisesta depressiosta - mistä se sitten johtuukin.

Raimo Kr Salokangas

Onko lasten astma lisääntynyt?

Lasten astman ja atooppisten sairauksien esiintymislukujen tarkastelua vaikeuttavat diagnostisten kriteerien ja hoitolinjojen muutokset sekä terveydenhuollon palvelujen saatavuuden vaihtelu. Yhdysvalloissa on tehty laaja rekisteripohjainen selvitys asiasta vuodesta 1980 lähtien. Huomioon otettiin paitsi astman esiintyvyys, myös sairaalaan joutuminen ja kuolleisuus sekä muutokset muiden keuhko- tai keuhkoputkien sairauksien vuoksi tehdyissä lääkärissäkäynneissä.

Marjo Renko

Déjà vu taas kerran

Koko viime vuosisadan jälkipuoliskon ajan keskusteltiin kiivaasti beeta2-agonistien turvallisuudesta astman hoidossa. Englannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa todettiin 1960-luvun puolivälissä astmapotilaiden äkkikuolemia isoprenaliinin käytön yhteydessä, sittemmin soppaa kiehutti fenoterolikeskustelu 1980- ja 90-luvulla. Osa tutkimuksista ei kestä kriittistä arviointia ja osa havainnoista on myös ristiriitaisia. Suosituksiin tuli kuitenkin yleisesti käsitys, että mitään beeta2-agonisteja ei pitäisi käyttää ainoana astman jatkuvana hoitona. Sama näkemys koskee nykyään myös pitkävaikutteisia sympatomimeettejä, vaikkaki niiden turvallisuutta on varsinkin lääketeollisuus sittemmin innokkaasti tutkinut.

Hannu Puolijoki

Lisää varfariinista ja ASA:sta sydäninfarktin jälkeen

Vastikään tälläkin palstalla käsiteltiin CHAMP-tutkimusta, jonka mukaan pieniannoksisen varfariinin ja asetyylisalisyylihapon yhdistelmä ei tuo lisähyötyä pelkkään ASA:aan nähden sydäninfarktin jälkeen.

Juhani Airaksinen