Onko näyttöön perustuva lääketiede unohtanut potilaan?
Näyttöön perustuva lääketiede on vuosikymmenen aikana varttunut lääketieteen painavimmaksi paradigmaksi. Tässä Lääkärilehden numerossa esitellään ansiokas katsaus näyttöön perustuvasta sydämen vajaatoiminnan hoidosta (1). Uudet tuulet puhaltavat aina myös vastaisesti, joskus kylmästi ja pohjoisesta. Vastatuuleen tarpojat näkevät uuden lääketieteen vain keskiarvojen, ahtaasti määriteltyjen tutkittavien potilaiden ja täsmällisesti mitattavien löydösten elitisminä: ymmärtävää lääkärin työtä nujertavana, tautikeskeisenä yliopistoväen keittokirjana (2,3,4). Palvooko nykylääketiede liikaa tilastoja, satunnaistettuja tutkimuksia, kvantitatiivisia näyttöjä - onko omailmeinen potilas unohtunut?