Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vpj. Marjatta Stenius-Kaukonen: Hallituksen osallistuttava lääkärilakon lopettamiseen lisärahoituksella

Hallituksen on osoitettava terveydenhuoltoon lisärahoitusta, jotta lääkärilakkoon saadaan pikaisesti neuvottelutulos. Vaikka potilasturvallisuus ei ole välittömästi vaarantunut, on hoidon siirtyminen potilaiden terveydelle suuri uhka. Jotta lopulliset seuraukset eivät koidu potilaille liian raskaiksi, on hallituksen tarjottava välittäjän kättä, jossa ei saa olla keppi vaan kukkaro, vaatii hallituspuolue Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Marjatta Stenius-Kaukonen.

Mika Vehkasaari

Muistitko vastata Lääkärikyselyyn?

- paljonko käytät aikaa jatko- ja täydennyskoulutukseen

Passiivinen tupakointi ja valtimonkovettumataudin synty

16.3.2001 Helsingin yliopisto

Miia Valkonen

Vastasyntyneen lapsen kivun hoito

23.3.2001 Helsingin yliopisto

Elina Saarenmaa

Imetyksen aikainen luukato on tilapäistä

23.3.2001 Tampereen yliopisto

Doris Holmberg-Marttila

Vakavien sappisairauksien kuvantamisdiagnostiikka ja hoito

23.3.2001 Oulun yliopisto

Heljä Oikarinen

Akuutin pankreatiitin diagnosointi inflammaatiomarkkerien avulla

23.3.2001 Helsingin yliopisto

Marja-Leena Kylänpää-Bäck

Keskosten aivotutkimukset ja kuulonseulonta apuna vammaisuuden ennustamisessa

23.3.2001 Oulun yliopisto

Marita Valkama

Lääkeväärennökset kasvava ongelma Venäjällä

SCRIP 2001; nro 2632:6 (JE I-H)

Pääkirjoitus (SLL 19/2001): Soininvaara puhuu vihdoinkin asiaa

Toistettakoon vielä kerran jo hokemanluonteinen tosiasia, että Suomen terveydenhuollon rahoitus laskettuna osuutena BKT:sta, on selvästi alle EU-maiden 8 %:n keskitason. Suomen tälle vuodelle arvioitu prosenttiosuus on vain 6,7, Ruotsin 8,4, Tanskan 8,3, Ranskan 9,6, Italian 8,4 ja Kreikankin 8,3. Vaikka jokainen voi antaa näille laskemille oman arvonsa, ydinsanoma ei muutu: Suomen julkinen terveydenhuolto ei ryve rahassa eikä tuhlaa sitä. Maassa on käyty koko 1990-luku intensiivistä terveydenhuollon priorisointikeskustelua, jonka ensimmäisiä johtopäätöksiä oli, ettei julkisesta terveydenhuollosta löydy ainuttakaan huonosti perusteltua tai luksustyyppistä palvelua.