Albert Palmberg - kansainvälisesti tunnettu suomalainen hygieenikko

Albert Julius Palmberg syntyi vuonna 1831 Ahvenanmaalla. Tultuaan ylioppilaaksi vuonna 1852 hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1856 ja maisteriksi vuonna 1857, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1858 ja lisensiaatiksi vuonna 1861. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän tuli vuonna 1863 julkaistuaan väitöskirjansa "Några ord om smaksinnet jemte försök att medelst elektrisk retning be-stämma gränserna för detsamma". Vuosina 1868-1896 hän oli Helsingin yliopiston lastentautiopin dosenttina. Hän sai professorin arvon vuonna 1893. Palmberg kuoli vuonna 1916 Pohjan pitäjässä.

Väkivallan kuvat ja kääntöpuoli

Ensimmäinen kuva. 7.6.95 poliisi ampuu katkaistulla haulikolla ataria mahaan. Vankilomalainen kuolee. Sitä ennen hän on uhkaillut pistoolin näköisellä kapineella lähimmäisiään ja muiluttanut taksiin. Salamyhkäisen Etelä-Suomen sight-seeing-tourin jälkeen atari kerjää kohtalonsa Vesalassa ja sen myös saa. Poliisi tutkii itseään.

Carl Eric Sonck 90 vuotta

Eläkepäiviään Helsingissä viettävä iho- ja sukupuolitautiopin emeritusprofessori C.E. Sonck täyttää 90 vuotta 10.11.95.

Suomalaiset lääkärit menestyivät tenniskisoissa

16.-24. syyskuuta järjestettiin 25. World Medical Tennis Society:n kisat Arles:ssa, Etelä-Ranskassa. Kisajärjestelyt olivat melkein yhtä hyvät kuin viime vuonna Vierumäellä (palaute oli erittäin positiivista).

Sata vuotta röntgensäteitä

Wilhelm Conrad Röntgen keksi 8.11.1895 kuuluisat X-säteensä, joita myöhemmin alettiin kutsua röntgensäteiksi. Tieto säteestä levisi ällistyttävän nopeasti ympäri maailman, ja varsin pian röntgenkuvauksia alettiin myös käyttää kliinisessä työssä. Hiljaisemman kehityskauden jälkeen röntgentoiminta on jälleen viime vuosikymmeninä kehittynyt aivan uusille urille. Tämän lehden artikkeleissa kerrotaan röntgensäteiden satavuotisesta historiasta ja radiologian nykypäivästä.

Seppo Soimakallio

Hundra år med röntgenstrålning

Wilhelm Conrad Röntgen upptäckte 8.11.1895 de berömda X-strålarna, som sedermera fick namnet röntgenstrålar. Vetskapen om dessa strålar spreds förbluffande snabbt världen över och ganska snart blev röntgenfotografering vanlig även i kliniskt arbete. Efter en period av lugnare utveckling har detta verksam-hetsområde under de senaste decennierna börjat utvecklats i helt nya banor. I artiklar i denna tidning beskrivs röntgenstrålarnas hundraåriga historia och den moderna radiologin.

Fysiikan merkitys sädediagnostiikassa

Fyysikko Wilhelm Conrad Röntgenin lähes sattumalta tekemä havainto tuntemattomista säteistä aiheutti vallankumouksen lääketieteessä. Radiologia ja fysiikka ovat yhä tiiviissä vuorovaikutuksessa. Käytännön sairaalatyössä fyysikon tärkeimmät tehtävät liittyvät lääketieteelliseen fysiikkaan, säteilyfysiikkaan ja säteilysuojeluun, laadunvalvontaan, laitehankintaan ja menetelmien käyttöönottoon. Suomen sairaaloissa työskentelee noin 70 sairaalafyysikkoa, pääosin sädehoidon ja isotooppitutkimusten parissa.

Aaro Kiuru

Suomalaiset radiologian tekniikan kehittäjinä

Röntgenlaitteita alettiin valmistaa Suomessa jo 1920-luvun lopulla, paljolti siksi, että tuontilaitteet olivat lama-aikana liian kalliita. Nykyään suomalainen radiologian laitteiden kehittely ja tuotanto suuntautuu huipputekniikan erikoisosaamiseen kapeilla erityisaloilla - ja ehkäpä lama jälleen kannustaa eteenpäin.

Erkki M. Laasonen

Kaiku-, tietokonetomografia- ja magneettitutkimukset radiologisessa diagnostiikassa

Kaikututkimus- ja viipalekuvausmenetelmät ovat monin tavoin muuttaneet kuvantadiagnostiikan strategioita. Ne parantavat diagnostiikan osuvuutta ja vähentävät sen invasiivisuutta mutta lisäävät kuvamäärää ja sitä kautta työtä. Kaikututkimusten ja magneettikuvauksen kasvava osuus vähentää diagnostiikasta johtuvaa sädeannosta.

Leena Kivisaari

Toimenpideradiologia tänään

Toimenpideradiologian kehitystä on vauhdittanut suuntaus entistä täsmällisempiin ja vähemmän invasiivisiin hoitomuotoihin. Kuvausmenetelmien hyödyntäminen hoitotoimenpiteissä on yksinkertaisimmillaan suora jatke diagnostiselle tutkimukselle. Toimenpideradiologian kenttä on kuitenkin nopeasti laajentunut, ja se vaatii vankkaa koulutusta ja useiden erikoisalojen yhteistyötä.

Hannu Manninen, Tapani Saari, Tapani Tikkakoski