Nieltyjen vieraiden esineiden aiheuttamat ohutsuolen ja umpilisäkkeen puhkeamat

Useimmat nielemämme vieraat esineet kulkeutuvat tietämättämme ja vahinkoa tuottamatta läpi suoliston ja poistuvat ulosteen mukana. Toisaalta osa selvittämättömistä vatsakalvontulehduksista saattaa johtua esimerkiksi terävän kalanruodon aiheuttamasta ja itsestään sulkeutuneesta suolen puhkeamasta. Satakunnan keskussairaalassa Porissa tehtiin retrospektiivinen tutkimus yhteensä kymmenestä vuosina 1980-91 leikatusta potilaasta, joiden vatsakalvontulehduksen syyksi oli havaittu terävän vieraan esineen aiheuttama ohutsuolen tai umpilisäkkeen puhkeama. Seitsemän potilaan leikkaus oli aloitettu vaihtoviillosta umpilisäkkeen tulehdusta epäillen. Piikit tuntuivat pysähtyvän helposti varsinkin Meckelin divertikkeliin. Kaikki potilaat toipuivat leikkauksesta hyvin. Kun leikataan potilasta, jolla on vatsakalvontulehdus, ja havaitaan, ettei umpilisäke ole tulehtunut, on aina otettava huomioon mahdollisuus, että vieras esine on puhkaissut ohutsuolen.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ohitusleikkauksessa 1983-1986 hoidettujen potilaiden työkyky

Sepelvaltimo-ohitusleikkausten kansantaloudellinen hyöty määräytyy pääosin sen mukaan, kuinka suuri osa potilaista palaa työhön leikkauksen jälkeen. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1983-86 ohitusleikkauksessa hoidetuista 359 potilaasta työhön palasi 24 %, mikä on selvästi vähemmän kuin useimmissa aiemmissa tutkimuksissa. Syynä eroon olivat KYS:n potilaiden sepelvaltimotaudin vaikea-asteisuus, fyysisesti raskas työ, pitkä sairausloman kesto ennen leikkausta ja etenkin se, että pysyvä eläkepäätös oli annettu ennen leikkausta. Kuitenkin niistä, jotka eivät olleet pysyvästi eläkkeellä leikkausajankohtana, palasi työhön 59 %, mikä vastaa kansainvälistä keskitasoa. Työhönpaluuseen vaikuttivat sepelvaltimotaudin vaikeusaste sekä leikkaustulos, mutta myös potilaan ikä, sosioekonominen asema ja sairausloman kesto ennen leikkausta. Jotta potilaista useampi palaisi työhön sepelvaltimo-ohitusleikkauksen jälkeen, pitäisi jonotusaika angiografiaan ja leikkaukseen saada lyhenemään nykyisestä.

Likvorin vasta-ainemääritykset 1984-1990

Helsingin yliopiston virusopin laitoksella 1984-90 komplementin sitoutumistestillä tutkituista 3 643 likvorinäytteestä 284:ssä eli 7,8 %:ssa oli poikkeava löydös. Suurimmalla osalla potilaista oli enkefaliitti tai polyradikuliitti. Yleisin yksittäinen taudinaiheuttaja oli Herpes simplex -virus; tavallisia olivat myös varicella-zoster-, tuhkarokko-, ja influenssa A -virusvasta-aineet. Muita löydöksiä olivat vasta-aineet klamydian ryhmäantigeenille, sikotauti-, rota-, sytomegalo-, RS- ja enterovirusvasta-aineet. Samanaikaisen seeruminäytteen puuttuminen noin puolessa tapauksista heikentää vasta-ainelöydösten arviointia, mutta siitä huolimatta löydökset antavat laajan kuvan keskushermostoinfektioiden aiheuttajista.

Alaraaja-amputaation jälkeinen kuntoutus Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Seinäjoen keskussairaalan kirurgian ja fysiatrian yksiköt sekä Härmän sairaalan fysiatrian yksikkö ovat sopineet tehtäväjaosta ja yhtenäisistä periaatteista alaraaja-amputaatiopotilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Proteesin sovitukset ja käytön harjoittelu on järjestetty muun kuntoutuksen yhteyteen keskussairaalan fysiatrian poliklinikkaan, jossa apuvälineteknikko käy viikoittain. Poliklinikka vastaa yhteistyössä muun avohoidon kanssa myös potilaan kuntoutumisen ja selviytymisen jälkiseurannasta. Ongelmien ilmaantuessa potilaat voivat ottaa yhteyttä suoraan poliklinikkaan, jonne heille tarvittaessa järjestetään nopeasti vastaanotto. Kuntoutumistulokset ovat 9 kuukauden - 1 vuoden 9 kuukauden seurannan perusteella suhteellisen hyvät. Potilaat säästyvät myös kalliilta ja rasittavilta matkoilta kauas proteesipajaan, kun proteesien sovitukset ja huolto ovat saatavissa alueen keskussairaalasta.

Munatorviraskauksiin liittyvät istukkahormonipitoisuudet

Seerumin istukkahormonipitoisuus vaihteli 181:llä munatorviraskauden vuoksi kirurgisesti hoidetulla potilaalla 25:stä 43 600 yksikköön. Puolella potilaista pitoisuus oli enintään 1 000 IU/l, ja enintään 5 000 IU/l se oli kolmella neljäsosalla. Munanjohdin oli revennyt keskimäärin kymmenesosassa tapauksista, joissa hCG-arvo ei ylittänyt 5 000 IU/l, kun taas potilaista joilla se oli ylitti tämän rajan, keskimäärin joka toisella oli munanjohtimen repeämä. Suureen pitoisuuteen liittyi myös merkitsevästi useammin runsasta vuotoa vatsaonteloon.

Likvorin vasta-ainemääritykset uudistuvat

Keskushermostoinfektioiden virusetiologian selvittelyä parantaa vasta-ainemääritysten suorittaminen herkillä entsyymi-immunologisilla testeillä (EIA). Näin seulontatutkimuksen avulla on entistä parempi mahdollisuus löytää virusspesifisiä vasta-aineita likvorista. Likvorissa todettujen vasta-aineiden merkityksen arvioimiseksi täytyy tutkia samaan aikaan otettu seeruminäyte. Testi saattaa olla diagnostinen jo yhdestä seerumi-likvorinäyteparista, mutta uusi näyte 2-3 viikon kuluttua lisää huomattavasti diagnoosin varmuutta. Myöhäisnäyte kuukausien kuluttua saattaa olla tarpeen, koska joissakin tapauksissa tulehdusprosessi voi kroonistua. EIA-tekniikoihin perustuvat vasta-aineiden seulontatestit virusviljelyn rinnalla ovat oleellinen parannus keskushermostoinfektioiden alkuperän selvittelyyn.

Finspetspunktion vid identifikation och beskrivning av benigna proliferativa, precancerösa och preinvasiva bröstlesioner

Om den cytopatologiska diagnostiken kan utvecklas till en effektiv metod för identifikation och beskrivning av precancerösa förändringar i mamma innebär det möjligheter för lokal destruktion av påvisade lesioner med en eventuell förebyggande effekt på den progressiva tillväxten. I artikeln redovisas en undersökning av den diagnostiska träffsäkerheten av finspetspunktion och studeras bröstcancerns induktion och progressiva tillväxt i de preinvasiva neoplasierna.

Suomalaisten vankien terveystutkimus III Vankien työkyky ja hoidon tarve

Vangeilla on paljon sairauksia, erityisesti psyykkisiä häiriöitä, ja on selvää, että sairastavuudella on vaikutuksensa hoidon tarpeeseen ja työkykyyn. Tutkimuksessa suomalaisista vangeista arvioitiinkin 15 % työkyvyttömiksi ja lisäksi 42 %:lla työkyky oli heikentynyt. Selvä hoidon tarve todettiin olevan joka kolmannella tutkituista ja mahdollinen hoidon tarve lisäksi kahdella viidesosalla.

Turvapaikan hakijoiden ja pakolaisten sosiopsykiatriset ongelmat

Turvapaikan hakija elää henkilökohtaista, perheensä, sukunsa ja yleensä myös laajemman yhteisönsä kriisiä, joka on alkanut silloin kun henkilöä tai henkilöryhmää on vainottu oman kulttuurin piirissä. Kriisi jatkuu pakovaiheen aikana, kun turvapaikan hakija saapuu uuteen kulttuuriin ja odottaa turvapaikkaa, kun hän vihdoin sen saa ja yrittää sopeutua kaikkeen uuteen syvän surun vallitessa. Suru onkin oleellinen osa pakolaisuutta. Sen pitkittyessä masentuneisuus valtaa alaa. Kun usein surun ja masennuksen ilmaisuun ei ole mahdollisuutta, ongelmia voi ilmentää epäluuloisuus, jopa vainoharhaisuuskin. Kaukoidästä tulevien pakolaisten on hyvin vaikeaa etsiä apua yleensäkään, ja sen vuoksi he pyrkivät selviytymään perheensä piirissä. Tämä rasittaa perheen ihmissuhteita ja johtaa usein uudenlaiseen kriisiin.

Duchennen ja Beckerin lihasdystrofioiden uusi diagnostiikka

Dystrofiinigeenin löytymisen jälkeen on todettu Duchennen ja Beckerin lihasdystrofioiden yhteinen alkuperä: saman geenin erilaiset virheet. Molekyyligenetiikan avulla on tämän jälkeen tuotettu merkittävää uutta tietoa varsinkin BMD:n kliinisistä ilmentymistä. Näitä tutkimustuloksia sekä uusia diagnosointimenetelmiä voidaan jo nyt hyödyntää käytännön diagnostiikassa. Kirjoittajat esittävät tästä suosituksensa.

EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin tulokset terveiden 50-vuotiaiden miesten aineistossa

Poikkeavat löydökset, etenkin yksittäiset eteis- ja kammioperäiset lisälyönnit, ovat EKG:n pitkäaikaisnauhoituksissa tavallisia terveilläkin henkilöillä. Valtaosaan niistä ei liity oireita. Terveiden 50-vuotiaiden suomalaisten miesten aineistossa lisälyöntejä esiintyi lähes kaikilla. ST-välin vajoama todettiin tässä 80:n miehen joukossa 14:ltä, ja heistä kahdelle kehittyi viiden vuoden seurannan aikana iskeeminen sydäntauti. ST-vajoamaan ei rekisteröintivaiheessa liittynyt kenelläkään kipuja.

Rytmihäiriöiden kirurginen hoito

Rytmihäiriöiden syntymekanismin ymmärtäminen ja anatominen paikantaminen ovat mahdollistaneet toimenpiteiden kohdistamisen suoraan rytmihäiriön sähköanatomiseen rakenteeseen sydämessä. Pitkän kehitysvaiheen jälkeen rytmihäiriöiden invasiiviset hoitomuodot - katetriablaatiot ja leikkaukset - ovat viime vuosina yleistyneet eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Kirurgisen hoidon vakiintunein aihe on tilanne, jossa lääkehoito tai katetriablaatio ei onnistu tai sovellu mutta rytmihäiriö on luonteeltaan hengenvaarallinen tai hankala. Rytmihäiriön kirurgista hoitoa on harkittava myös, jos sydänleikkaus on jo jostakin muusta syystä välttämätön.

Suomalaisten vankien terveystutkimus II Vankien psyykkinen sairastavuus

Suomalaisten vankien terveystutkimuksessa ilmeni, että vangeilla on psyykkisiä häiriöitä selvästi yleisemmin kuin koko väestössä. Yleisimpiä häiriöitä ovat alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt. Vangit olivat myös käyttäneet psykiatrisia hoitopalveluja enemmän kuin suomalainen aikuisväestö keskimäärin. Ilahduttavana voidaan pitää suomalaisten vankien huumeiden käytön vähäistä määrää kansainvälisessä vertailussa.

Arkielämän näkökulma ympäristöhaittojen terveysvaikutuksiin

Asiantuntijoiden arviot ympäristöriskeistä ovat tärkeitä kansanterveydellisten päätösten teossa ja valistuksen suunnittelussa. Niitä on kuitenkin vaikea hyödyntää yksilötason terveydenhuollossa. Ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvien riskiarvioiden ja riskien kokemisen selvittäminen täydentää suurten kvantitatiivisten tutkimusten luomaa kuvaa ja antaa tietoa ympäristöuhkien vaikutuksista terveyskäyttäytymiseen ja sairastuvuuteenkin. Artikkelissa esitellään kognitiivisten mallien ja asiakkaan näkökulman nimellä tunnettujen lähestymistapojen keskeisiä ajatuksia ja liitetään nämä terveyspalvelujen käytön problematiikkaan.

Psykosomatiikan näkökulma multippeliskleroosiin

Multippeliskleroosilla on monenlaisia oireita ja niistä tiedetään tutkimusten perusteella paljon yksityiskohtia, mutta taudin perussyy on ratkaisematta. Elämänkriisien yhteys multippeliskleroosin puhkeamiseen ja pahenemiseen on huomattu monissa selvityksissä, vaikkei ilmiön merkityksestä olekaan selvää kuvaa. Perinteisen lääketieteellisen ajattelun sijasta ihmisen elämäntodellisuuteen perustuva sairauskäsitys tuo kuitenkin uusia näköaloja myös MS-potilaiden tutkimukseen ja hoitoon.

Kannattaako vanhusten hyperlipidemioita hoitaa?

Seerumin lipiditasot muuttuvat iän myötä siten, että kokonaiskolesterolipitoisuus on suurin 60-70-vuotiailla. Suuret seerumin kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuudet sekä pieni HDL-kolesterolipitoisuus ovat sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä vielä 60-80-vuotiailla, ja niiden määritykset vanhuksiltakin ovat perusteltuja. Hoitoa harkittaessa tulee tarkkaan arvioida potilaan yleinen terveydentila ja ennuste ja hoidon edut ja haitat. Erityisesti hyväkuntoisen naisvanhuksen hyperkolesterolemian hoito voi olla aiheellinen. Ensisijainen hoito on ruokavalio, mutta jos se ei tuo tulosta, aloitetaan lääkehoito niille potilaille, jotka todennäköisesti siitä hyötyvät.

Suomalaisten vankien terveystutkimus I Vankien ruumiilliset sairaudet

Vankien terveydestä ja sairauksista on koko maailmassa varsin vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa. Suomalaisten vankien terveystutkimuksessa selvitettiin maamme vankien terveydentila. Vaikka vangeista suurin osa on nuoria, heillä on runsaasti somaattisia sairauksia, paljolti elämäntapaan liittyviä. Yleisiä ovat myös erilaiset tapaturmat. Psyykkisiä ongelmia vangeilla on selvästi yleisemmin kuin väestöllä yleensä, tavallisimpina alkoholismi ja persoonallisuushäiriöt. Vankien terveystutkimuksen tärkeimmät tulokset esitellään Lääkärilehdessä kolmiosaisessa artikkelisarjassa.

Äkillisen välikorvantulehduksen hoitokäytäntö vaihtelee huomattavasti

Lasten äkillisen välikorvantulehduksen hoitokäytäntö vaihtelee yhä suuresti, vaikka hoidosta on annettu yhtenäinen suositus. Oulun yliopistollisen keskussairaalan vastuualueella tehty tutkimus osoitti, että yleislääkärit valitsivat antibioottihoidoksi useimmiten penisilliinin tai sulfa-trimetopriimin, kun taas yksityiset lastenlääkärit suosivat amoksisilliini-ampisilliiniryhmän valmisteita ja korvalääkärit sulfa-trimetopriimia. Tärykalvopistoja tehtiin varsin usein: keskimäärin kahta viidestä korvatulehduksesta hoidettiin jossain vaiheessa tärykalvopistolla, joskin käytäntö tässäkin selvästi vaihteli eri hoitopaikoissa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030