Onko mykoplasmakeuhkokuumeen serologinen pikadiagnostiikka mahdollista?

Mycoplasma pneumoniae -infektion serologisessa diagnostiikassa käytetään yleisesti komplementinsitoutumiskoetta, johon tarvitaan kaksi vähintään viikon välein otettua seeruminäytettä. Uudemmilla menetelmillä, kuten entsyymi-immunologisilla määrityksillä, joilla mitataan vasta-aineita eri immunoglobuliiniluokissa, voidaan päästä diagnoosiin jo akuutin vaiheen seeruminäytteen perusteella. Näiden kokeiden käyttöä mykoplasmainfektion taudinmääritykseen rajoittaa kuitenkin se, että varsinkaan aikuisten mykoplasmainfektioissa IgM-luokan vasta-aineita ei aina muodostu ja IgG-tasotkin nousevat hitaasti. Tämän vuoksi luotettavaan serologiseen diagnostiikkaan M. pneumoniae -infektioissa tarvitaan uusiakin menetelmiä käytettäessä useimmiten seeruminäyte myös toipilasvaiheessa.

Matti Karppelin, Kati Hakkarainen, Ari Miettinen

Yleistyykö klooriheksidiiniallergia?

Klooriheksidiinia käytetään varsin yleisesti erilaisissa paikallishoitovalmisteissa antiseptisena komponenttina. Klooriheksidiinin aiheuttaman kontaktiallergian yleistymistä selvitettiin HYKS:n ihotautiklinikassa vuosina 1985-92 tehtyjen epikutaanitestien löydösten perusteella. Klooriheksidiinin suhteellisen runsaasta käytöstä huolimatta allergisia reaktioita todettiin enimmilläänkin vuosina 1991-92 vain 0,91 %:lla tutkituista. Allergisten reaktioiden osuus oli aineistossa kuitenkin kaksinkertaistunut kahden viimeisen tutkimusvuoden aikana aiempaan verrattuna.

Elisa Klemetti, Lars Förström, Annamari Ranki

Akuutin psykoosipotilaan avohoito mielenterveyskeskuksessa

Akuutin psykoottisen potilaan hoito psykoosityöryhmässä on perhekeskeistä ja perustuu psykoterapeuttisiin menetelmiin. Työskentelyssä hyödynnetään paitsi työntekijöiden, myös perheenjäsenten luovuutta. Kuopiossa on todettu, että kun potilaan ja ryhmän sekä ryhmän ja omaisten välille syntyy riittävän hyvä vuorovaikutus, avohoito voi adekvaatin lääkityksen tuella onnistua.

Aino Vartiainen, Heikki Vartiainen Maija-Leena Kalliokoski, Tuula Riikonen

Voiko tietokonetomografiatutkimusten aiheuttamaa säderasitusta pienentää

Tietokonetomografiassa tarvitaan tavanomaisiin röntgentutkimuksiin verraten moninkertaisia sädeannoksia. Varsinkin lapsille ne aiheuttavat suuren säteilyriskin. Ulkomaisten havaintojen mukaan käyttökelpoinen kuvaustulos voidaan saada huomattavasti nykyistä pienemmillä annoksilla. Monissa tutkimuksissa siihen riittäisivät jopa pienemmät arvot, kuin meillä käytössä olevien laitteiden tekniset omainaisuudet sallivat.

Antti Servomaa, Matti Heikkilä

Sydäninfarktin liuotushoidon aloitusviipeet

Tukkeavan hyytymän liuottaminen lääkkeillä on vakiintunut osaksi akuutin sydäninfarktin hoitoa ja vähentää selvästi näiden potilaiden kuolleisuutta. Hoidon teho riippuu suuresti siitä, miten nopeasti potilas sen oireiden alettua saa. Viivettä voidaan lyhentää ratkaisevasti aloittamalla liuotushoito jo tapahtumapaikalla, ambulanssissa tai ensihoitona terveyskeskuksessa. Myös sairaalassa liuotushoidon valmistelu kestää melko kauan. KYS:ssa tehdyn selvityksen mukaan siihen kuluu tavanomaisessa käytännössä runsaat puoli tuntia potilaan saapumisesta. Tätä viivettä voidaan lyhentää siirtämällä hoidon aloitus sairaalan päivystysalueelle.

Timo Hirvonen, Matti O. Halinen, Elina Koikkalainen

Mikä on glykoituneen hemoglobiinin merkitsevä pitoisuuden muutos diabeetikon glukoositasapainoa seurattaessa?

Glykoituneen hemoglobiinin määrittämistä käytetään paljon diabeetikoiden glukoositapainon arvioimisessa. Arvioitaessa peräkkäisiä glykoituneen hemoglobiinin määritystuloksia saman potilaan seurannassa, on tarpeen tietää, miten suuri muutos johtuu todella glukoositasapainon muutoksesta eikä näytteenotosta ja -käsittelystä ja määrityksen tekemiseen liittyvästä analyyttisestä vaihtelusta. Tässä työssä todettiin nestekromatografisella FPLC-menetelmällä mitatun glykoituneen hemoglobiinin pitoisuuden merkitsevän muutoksen raja-arvoksi (viitemuutosrajaksi) 0,7 prosenttiyksikköä. Suomessa on yhtenäistämispyrkimyksistä huolimatta käytössä monia analyyttiselta toistettavuudeltaan ja tulostasoltaan erilaisia glykoituneen hemoglobiinin määritysmenetelmiä. Ainakin alueellisesti on tarpeen käyttää samaa määritysmenetelmää, jotta vältyttäisiin tulkintaongelmilta. Glykoituneen hemoglobiinin määrityksiä tekevien laboratorioiden tulisi ilmoittaa käyttämänsä määritysmenetelmän mukainen viitemuutosraja.

Pertti Koskinen, Jorma Viikari, Veli Kairisto, Kari Mattila Kerttu Irjala, Kale Juva

Magnesium - hiljainen vaikuttaja

Magnesium on keskeinen kationi elimistön aineenvaihdunnassa ja solutoiminnoissa. Magnesiumin vajausta esiintyy useissa sangen tavallisissa sairauksissa, ja se voi aiheuttaa vakaviakin komplikaatioita. Magnesiumanalyysejä tehdään kuitenkin sairaaloissa edelleenkin varsin vähän. Sen sijaan esimerkiksi natriumia, joka biologisesti on sangen toisarvoinen kationi magnesiumiin verrattuna, mitataan paljon yleisemmin. Magnesium tulisikin mitata paljon nykyistä useammin, erityisesti kun on tullut mahdolliseksi mitata ioniselektiivisellä elektrodilla vapaita magnesiumioneja kalsiumionien tapaan.

Martti L.T. Lalla

Suomen sairaaloissa hoidetut torjunta-ainemyrkytykset

Torjunta-ainemyrkytykset ovat harvinaisia, mutta niihin kuolee yhä Suomessakin muutama ihminen vuodessa. Yleisin torjunta-ainemyrkytyksen syy on itsetuhoisuus. Myrkytysten hoidon olennaisia osia ovat ihon dekontaminaatio, altistumisen määrän arvioiminen jo varhaisessa vaiheessa sekä yhteistyö toksikologien kanssa. Tämän aineiston 78 sairaalapotilaasta vain noin puolet oli selvästi torjunta-aineelle altistuneita ja oireisia - lääkärit lähettävät potilaita melko herkästi tutkimuksiin. Kaksi potilasta kuoli organofosfaattimyrkytykseen.

Anne Lamminpää, Vesa Riihimäki

Eristäminen Kupittaan sairaalan suljetulla kuntoutusosastolla

Kaikki Kupittaan sairaalan suljetulla kuntoutusosastolla puolentoista vuoden aikana kirjatut eristystapahtumat analysoitiin eristyskirjanpidosta saatujen tietojen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä eristystapahtumat ymmärrettävämmiksi ja kiinnittää huomiota eristämiseen toimenpiteenä. Kaikki osaston potilaat olivat skitsofreniapotilaita. Heistä neljä viidennestä oli eristettynä tutkimusjakson jossain vaiheessa. Eristetyistä valtaosa oli naisia, ja yleinen häirintä oli tavallisin eristämisen syy. Eristys kesti keskimäärin 10 tuntia ja kuormitushuiput osuivat ajankohtiin, joissa henkilöiden välinen kanssakäyminen oli suurimmillaan. Tutkijat pitävät eristysten systemaattista tarkastelua keinona kehittää eristyskäytäntöä ja potilaiden hoitoa.

Lasse Niskanen, Pentti Tuimala, Hannu Kallioniemi

Uusimmat rekisteröidyt kefalosporiiniantibiootit

Lääkelaitos on hiljattain myöntänyt myyntiluvan kolmelle uudelle kefalosporiiniryhmän antibiootille. Kefpiromi (Cefrom 500 mg, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ja kefepiimi (Maxipime 0,5 g, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ovat parenteraaliseen käyttöön tarkoitettuja yhdisteitä. Kefetamettipivoksiili (Globocef 250 mg, 500 mg tabl. ja 50 mg/ml rakeet mikstuuraa varten) on kolmannen polven peroraaliseen käyttöön tarkoitettu yhdiste.

Ovatko suomalaisten selkä- ja nivelvaivat sittenkään lisääntymässä?

Koettujen selkä- ja nivelvaivojen esiintyvyys on Kansanterveyslaitoksen kyselytutkimuksen mukaan pysynyt suomalaisilla 14 viime vuoden ajan melko muuttumattomana. Myöskään lääkärin toteamat selän kulumaviat ja muut selkäsairaudet eivät näytä yleistyneen. Useissa väestöhaastatteluissa todettu tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden lisääntyminen johtunee siten ainakin osittain muista syistä kuin varsinaisen sairastavuuden kasvusta.

Päivi Leino, Mari-Anna Berg, Pekka Puska

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksilla tutkitut potilaat vuosina 1981-1992

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia on OYKS:ssa tehty tällä vuosikymmenellä yli seitsemän kertaa enemmän kuin 80-luvun alkuvuosina. Lisääntyneen kapasiteetin ansiosta tutkimusaiheita on voitu laajentaa. Silti kuvauksia on edelleen saatavissa liian vähän. Odotusajat ja niistä johtuva työkyvyttömyys ovat usein liian pitkiä, ja epäselviä rintakipuoireita voidaan selvittää angiografian avulla vain harvoin.

Juhani Airaksinen, Markku Linnaluoto, Markku Ikäheimo, Heikki Huikuri, Juhani Koistinen, Juha Takkunen

Kroonisen toiminnallisen unettomuuden oirekuva ja hoito

Unettomuus on oire. Hoidon suunnittelussa on keskeistä unettomuutta synnyttävien ja ylläpitävien tekijöiden selvittäminen. Kroonista toiminnallista unettomuutta pidetään ehdollistuneena häiriönä, johon jotkut ihmiset ovat erityisen taipuvaisia ongelmia sisäistävän ja somaattiselle oireilulle altistavan persoonallisuuden sekä uni-valverytmin lievän häiriön vuoksi. Toiminnallista unettomuutta voidaan lievittää unirytmiä palauttavin ja vireystilaa tasaavin kognitiivis-behavioraalisin menetelmin. Unilääkkeiden käyttö kroonisen unettomuuden hoidossa edellyttää huolellista harkintaa.

Soili Kajaste

Kannattaako katkokävelypotilaan verisuonirekonstruktio

Katkokävelyoire on sinänsä vaaraton, joskin kiusallinen alaraajojen arterioskleroosin ilmentymä. Sitä voidaan hoitaa konservatiivisesti, toisin kuin kriittistä iskemiaa, joka uhkaa jalan elinkelpoisuutta. Kun potilaan työkyky tai yleensä selviytyminen päivittäisissä askareissa vaikeutuu, on aihetta harkita joko valtimorekonstruktiota tai radiologista interventiota oireiden lievittämiseksi. Näillä hoidoilla voidaan saavuttaa mittavaa sekä inhimillistä että taloudellista hyötyä.

Tarja Peräkylä, Mauri Lepäntalo, Olof Lindfors

Käsiin kohdistuva tärinä ja tärinälle altistuneiden seuranta työterveyshuollossa

Työkoneiden ja -laitteiden käytön arvioidaan aiheuttavan terveydellisesti merkittävää käsiin kohdistuvaa tärinää noin 50 000 suomalaiselle työntekijälle. EY:n direktiivien mukainen varoitusmerkintä haitallisesta tärinästä helpottaisi riskin tunnistamista meilläkin. Tärinän ominaisuuksia ei yleensä ole riittävästi huomioitu työterveyshuollossa - tärinän haitallisuuden arviointi on painottunut yksipuolisesti altistumisaikaan. Työntekijöiden tärinälle altistumista ja terveydentilaa on edelleenkin syytä seurata, jotta tärinävaurioita ei syntyisi.

Hannu Virokannas, Hannu Anttonen

Kliininen rasituskoe. Suomen Kardiologisen Seuran ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistyksen työryhmän suositus

Kliininen rasituskoe on lääketieteellistä tarkoitusta varten vakioidulla menetelmällä suoritettava verenkierto-, hengitys- ja liikuntaelimistöä sekä energia-aineenvaihduntaa asteittain kuormittava erikoistutkimus, jonka tekee siihen koulutettu lääkäri avustajineen. Sitä käytetään sairaiden tai sairaiksi epäiltyjen henkilöiden tutkimiseen, ja näin ollen se tuleekin erottaa terveille henkilöille tehtävistä rasituskokeista, joita käytetään erilaisissa kuntotestauksissa ja urheilullisen suorituskyvyn arvioinnissa. Sydänsähkökäyrällä on kliinisessä rasituskokeessa keskeinen merkitys, minkä takia koetta usein kutsutaan rasitus-EKG-tutkimukseksi.

Ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoito

Ahdistuneisuushäiriöitä on totuttu hoitamaan pääasiassa bentsodiatsepiineilla, jotka ovat olleet laajassa käytössä jo noin 30 vuoden ajan. Ne ovat yleensä tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä lyhytaikaisessa käytössä, mutta tiedot pitkäaikaiseen bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvistä ongelmista, kuten sedaatiosta ja mahdollisista kognitiivisten toimintojen heikkenemisestä, lääkeriippuvuudesta sekä vieroitusoireista, antavat aihetta lyhentää hoitojaksoja, pienentää annoksia ja parantaa potilasseurantaa. Tietyt antidepressiivit ja kemiallisesti uudentyyppiset anksiolyytit näyttävät hyviltä vaihtoehdoilta ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoidossa. Myös eräitä muita ahdistuneisuusoireita vähentäviä lääkkeitä voi määrätä tarvittaessa.

Simo Saarijärvi, Erkka Syvälahti

Suu- ja leukakirurgian mahdollisuudet tuumoripotilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa

Kasvojen keski- ja alaosan tautien diagnostiikka ja hoito edellyttävät erikoislaatuisuutensa vuoksi odontologian ja leukakirurgian perusteellista tuntemusta. Syömis-, nielemis- ja puhetoiminnan säilyttäminen on potilaan elämänlaadun vuoksi erittäin tärkeä. Tämän vuoksi suun seudun tuumorien hoidoissa tarvitaan suu- ja leukakirurgin sekä erikoisproteetikon läheistä yhteistyötä jo leikkauksen suunnitteluvaiheesta lähtien.

Anna-Lisa Söderholm, Christian Lindqvist

Onko probioottibakteereista hyötyä terveydelle

Probiootit ovat eläviä mikrobivalmisteita, jotka hyödyttävät terveyttä ylläpitämällä suoliston luonnollista mikrobistoa. Probioottien terveysvaikutuksista ei olla yksimielisiä, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat tiettyjen maitohappobakteerien olevan hyödyllisiä erilaisten suolisto-oireiden hoidossa. Probioottien vaikutusmekanismeja koskevan tiedon lisääntyessä tämä käsitys on vahvistunut ja avannut uusia mahdollisuuksia valmisteiden käytölle.

Hannu Korhonen, Seppo Salminen, Erika Isolauri Heikki Vapaatalo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030