Alkoholin suurkulutus ja kivesvauriot

Pitkäaikaisen alkoholin suurkulutuksen tiedetään aiheuttavan vaurioita kivesten rakenteessa ja toiminnassa. Ihmisellä vaurioiden etiologian oletettiin aikaisemmin liittyvän alkoholin aiheuttamista maksavaurioista, lähinnä kirroosista, johtuviin häiriöihin testosteronin ja estrogeenien metaboliassa. Nyt kuitenkin tiedetään että alkoholilla on suora, muista elinvaurioista riippumaton, toksinen vaikutus kiveksiin. Havainnot alkoholin vaikutuksista ovat toistaiseksi perustuneet pääasiassa tapausselostuksiin ja koe-eläinsarjoihin, ja toisaalta harvat ihmisaineistoilla suoritetut tutkimukset ovat koostuneet alkoholisteista joiden luotettavuus nautittuja alkoholimääriä arvioitaessa on huono. Tähän asti on siis ollut epäselvää alkoholin aiheuttamien vaurioiden annosriippuvuus, ja toisaalta myös kohtuullisen, ns. sosiaalisen, alkoholinkäytön aiheuttamien vaurioiden yleisyys ihmisillä. Aikaisemmin on jo huomattu, että vaikka valtaosalla alkoholin suurkuluttajista on kivesvaurioita, ei vakavia vaurioita kuitenkaan esiinny kuin osalla niistäkään miehistä joiden alkoholinkulutus on hyvin runsasta. Tämä viittaisi siihen, että on olemassa yksilöllisiä, mahdollisesti geneettisiä tekijöitä, jotka altistavat alkoholin aiheuttamille kivesvaurioille. Samankaltaisia ajatuksia on aiemmin esitetty mm. alkoholimaksavaurion suhteen.

Jarkko Pajarinen

Elämäntapatekijät ja työikäisten aivoinfarkti

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alle 60-vuotiaiden aivoinfarktin kronobiologiaa, elämäntapojen merkitystä aivoinfarktin riskiin sekä kartoittaa nuorten aivoinfarktin etiologioita. Potilasaineisto koostui vuosina 1983-90 Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan akuutin ensimmäisen aivoinfarktin vuoksi osastohoitoon otetuista alle 60-vuotiaista miehistä ja naisista.

Helena Haapaniemi

Familiaalisen hyperkolesterolemian molekyyligenetiikka

Veren suuri LDL-kolesterolipitoisuus on tärkeimpiä sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä. Kohtalaisesti lisääntynyt kolesteroli johtuu tavallisesti ainakin osittain dieettivirheestä, mutta myös monet useammasta kuin yhdestä geenistä johtuvat perinnölliset syyt saattavat myötävaikuttaa kolesterolin poikkeavaan kertymiseen. Tavallisesti näissä tapauksissa kolesteroliarvot alkavat suurentua aikuisiässä, ja useimmiten sepelvaltimotauti alkaa antaa oireita vasta keski-iässä.

Ulla-Maija Koivisto

Lääkehiilen annostelun aikaviiveen vaikutus hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä

Lääkehiili on saavuttanut keskeisen roolin akuuttien lääkeainemyrkytysten ensihoidossa. Myrkytystilanteissa on tyypillistä, että potilas saapuu hoitoon vasta joidenkin tuntien kuluttua lääkkeen yliannostuksen jälkeen, jolloin imeytymistä estävien toimenpiteiden teho ei voi olla täydellinen. Tämän väitöskirjatyön keskeisimpänä tavoitteena oli kuvata lääkehiilen annostelussa tapahtuvan aikaviiveen vaikutusta hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä.

Kari Laine

Kanan ja ihmisen immuunijärjestelmät samankaltaiset

Marko Luhtalan väitöstutkimus käsittelee ns. auttajamolekyylejä CD4 ja CD8, jotka ovat tärkeitä immuunipuolustuksen toiminnalle. CD4-T-solut toimivat auttajasoluina ja CD8-T-solut tappajasoluina. CD4-molekyyli toimii ihmisellä mm. AIDS-tautia aiheuttavan HI-viruksen tarttumismekanismina. Taudin tärkein immuunipuutosta aiheuttava mekanismi onkin CD4-auttajasolujen vähäisyys. Tutkimus kuuluu Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja Turun immunologiakeskuksen laajaan lymfosyyttien tutkimusprojektiin, jossa käytetään koe-eläiminä kanoja.

Marko Luhtala

Alkoholin vieroitusoireet ja sydänlääkkeet

Pitkäaikaisen alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen kehittyy alkoholiriippuvaiselle henkilölle yleensä vieroitusoireita, joiden kirjoon kuuluvat myös kardiovaskulaariset oireet. Vieroitusoireille ovat ominaisia nopeat neurohumoraaliset muutokset. Siten nämä muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakologisiin vasteisiin sekä farmakokinetiikkaan. Mahdollisista vieroitusoireiden ja lääkeaineiden välisistä interaktioista on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa, ja sydänlääkkeitä koskevat tiedot puuttuvat kokonaan.

Seppo Kähkönen

Deksmedetomidiinin soveltuvuus anestesiaan

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat alfa2-adrenergiset agonistit, joista klonidiini lienee tunnetuin, herättäneet runsaasti mielenkiintoa humaanianestesiologiassa. Eläinlääketieteessä alfa2-agonisteja (mm. ksylatsiinia ja detomidiinia) on käytetty sedaation ja analgesian aikaansaamiseen jo 1970-luvulta lähtien, vaikka vasta 1980-luvun alussa niiden vaikutuksen todettiin välittyvän sentraalisten alfa2-reseptorien kautta. Väitöskirjatyössä tutkittiin uutta, spesifistä alfa2-adrenergista agonistia, deksmedetomidiinia, joka on kokonaan suomalainen alkuperäissynteesi. Toistaiseksi deksmedetomidiini ei ole vielä markkinoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää deksmedetomidiinin analgeettista vaikutusta sekä soveltuvuutta anestesian esilääkkeeksi erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä.

Marja-Leena Jaakola

Lihasrelaksanttien yhteisvaikutukset inhalaatioanesteettien kanssa

Balansoidussa yleisanestesiassa käytetään samanaikaisesti useita eri lääkeaineita. Anestesia aikaansaadaan useimmiten laskimoon annetulla lyhytvaikutteisella barbituraattijohdoksella tai propofolilla ja anestesian ylläpitoon käytetään tavallisimmin typpioksiduulin ja inhalaatioanesteetin seosta, analgesia aikaansaadaan opioideilla ja lihasrelaksaatio tarvittaessa lihasrelaksanteilla. Inhalaatioanesteettien tiedetään voimistavan lihasrelaksanttien vaikutuksia; yhteisvaikutuksen voimakkuus riippuu sekä käytetystä lihasrelaksantista että inhalaatioanesteetista. Aikaisemmissa tutkimuksissa tätä yhteisvaikutusta on kvantitoitu lähinnä määrittämällä lihasrelaksanttien ED50-arvoja erisyvyisissä inhalaatioanestesioissa. Käytettäessä keskipitkä- ja lyhytvaikutteisia lihasrelaksantteja tasaisin vaikutus saadaan kuitenkin aikaan annostelemalla niitä jatkuvana infuusiona. Infuusiota käytettäessä voidaan yhteisvaikutustutkimukset tehdä ns. steady-state-vaiheen aikana ja myöskin yhteisvaikutuksen aikariippuvuutta voidaan selvittää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitoida erisyvyisten inhalaatioanestesioiden vaikutusta keskipitkä- ja lyhytvaikutteisten lihasrelaksanttien infuusiotarpeeseen.

Maija Kansanaho

Virusinfektio ja MS-tauti

Multippeli skleroosi eli MS-tauti on krooninen keskushermoston autoimmuunisairaus, joka puhkeaa yleensä varhaisessa aikuisiässä. MS-taudin etiologia on toistaiseksi tuntematon, mutta ympäristö- ja perintötekijöillä katsotaan olevan merkittävä osuus taudin synnyssä. Ympäristötekijöistä virusinfektioiden uskotaan vaikuttavan keskeisesti sekä sairauden kehittymiseen että aaltomaiselle MS-taudille tyypillisten pahenemisvaiheiden ilmaantumiseen. Virusinfektioiden osuudesta MS-taudin immunopatogeneesiin on ollut vaikea saada kontrolloituja tutkimustuloksia, koska sairauteen kuuluvat immunologiset tapahtumat saavat yleensä alkunsa useita vuosia ennen kliinisten oireiden puhkeamista. Tässä tutkimuksessa on selvitetty neuroimmunologisten, neurovirologisten ja neuropatologisten menetelmien avulla virusinfektion keskushermoston autoimmuunia demyelinaatiota lisäävää mekanismia MS-taudin kokeellisessa eläinmallissa, EAE:ssa (experimental allergic encephalomyelitis).

Juha-Pekka Erälinna

Prolyyli 4-hydroksylaasi

Kollageenien valmistamisessa tarvittava avainentsyymi, prolyyli 4-hydroksylaasi, olisi sopiva kohde kontrolloida ylimääräisestä kollageenin tuotannosta aiheutuvia sairauksia, kuten keuhkofibroosia ja maksakirroosia. Entsyymin rakenne ja toiminta ovat kuitenkin puutteellisesti tunnettuja eikä entsyymin toiminnan estävän täsmälääkkeen kehittäminen ole vielä ollut mahdollista. Tässä väitöskirjassa on keskitytty tutkimaan selkärankaisilla kahdesta alfa- ja kahdesta beeta-alayksiköstä muodostuvan entsyymin alayksiköiden alueita, joita tarvitaan aktiivisen entsyymikompleksin muodostumisessa. Tätä tarkoitusta varten selvitettiin C. elegans -sukkulamadon alfa-alayksikön primaarirakenne (cDNA) ja tuotettiin sitä vastaavaa valkuaisainetta yhdessä ihmisen beeta-alayksikön kanssa hyönteissoluviljelmässä bakulovirusten avulla. Yllättäen alayksiköt liittyivät yhteen muodostaen aktiivisen prolyyli 4-hydroksylaasin, joka oli selkärankaisten entsyymistä poiketen alfab-dimeeri. Sukkulamadon ja ihmisen alfa-alayksiköt ovat aminohappojärjestystä verrattaessa keskenään vain 45 %:sesti identtisiä.

Peppi Karppinen

Hyytymistekijä XIII puutostauti

Hyytymistekijä XIII puutostauti on harvinainen autosomaalisen resessiivisesti periytyvä vuotosairaus. Potilailta puuttuu verenkierrostaan transglutaminaasientsyymi, hyytymistekijä XIII, jonka tehtävä on muodostaa kovalentteja sidoksia fibriinisäikeiden välille stabiloiden tuoretta verihyytymää. Verihyytymän heikkouden vuoksi potilailla on taipumus erilaisiin vuoto-oireisiin, joista tyypillisimpiä ovat napaverenvuodot syntymän jälkeen, erilaiset pehmytosavuodot, aivoverenvuodot ja spontaanit abortit.

Hanna Mikkola

Rintasyövän liitännäishoitojen vaikutus luuhun ja veren rasvoihin

Vuosittain lähes 3 000 naista sairastuu rintasyöpään. Heistä noin puolet saa liitännäishoitoja, antiestrogeeni- tai solunsalpaajahoitoja, ja yhä useampi paranee pysyvästi. Rintasyövän liitännäishoitojen pitkäaikaisvaikutuksista luuhun ja veren rasvoihin tiedetään vähän. Estrogeenin tiedetään estävän luukatoa ja alentavan kolesterolia, mutta rintasyövän sairastaneilla naisilla estrogeenin käyttöä ei suositella, sillä se saattaa lisätä rintasyövän uusiutumista. Antiestrogeeneistä tamoksifeenillä näyttäisi olevan heikko estrogeenin kaltainen vaikutus luuhun ja veren rasvoihin. Toremifeenistä vastaavia tutkimuksia ei ole tehty. Premenopausaalisilla naisilla käytetty solunsalpaajahoito aiheuttaa ennenaikaiset vaihdevuodet yli puolelle potilaista ja saattaa näin altistaa luukadolle ja hyperkolesterolemialle. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella uudet luukatolääkkeet, bisfosfonaatit, estävät tehokkaasti luukatoa.

Tiina Saarto

Inhibiini- ja aktiviinialayksikkögeenien ilmentymisen säätely ihmisen munasarjan granuloosasoluissa

Inhibiinit ovat munasarjan granuloosasolujen tuottamia glykoproteinihormoneja. Inhibiinit eristettiin munarakkulanesteestä 1980-luvulla niiden follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) eritystä inhiboivan vaikutuksen perusteella. Rakenteellisesti inhibiinien tiedetään koostuvan alfa- ja beeta-alayksiköistä (alfa-beetaA, inhibiini A sekä alfa-beetaB, inhibiini B). Inhibiinien eristyksen yhteydessä löydettiin yllättäen myös beeta-alayksikköjen dimeerejä, aktiviineja, jotka puolestaan lisäsivät FSH:n eritystä (beetaA-beetaA, beetaA-beetaB ja beetaB-beetaB ts. aktiviinit A, AB ja B).

Marja Erämaa

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030