Sytokromi P4503A -välitteiset lääkeinteraktiot anestesiologiassa

Useimmat lääkkeet metaboloituvat elimistössä vaarattomiksi, vesiliukoisiksi metaboliiteiksi ennen erittymistään virtsaan tai sappeen. Lääkemetabolia on valtaosin oksidatiivista ja sytokromi P450 (CYP) -entsyymien välittämää. Viime vuosina CYP3A-entsyymit ovat osoittautuneet tärkeiksi lääkkeitä, ympäristökemikaaleja ja steroideja metaboloiviksi entsyymeiksi. CYP3A-välitteiseen lääkemetaboliaan liittyy kolme tärkeää seikkaa: Ensiksi, suoliston seinämän CYP3A voi merkittävästi vaikuttaa useiden lääkkeiden ensi kierron metaboliaan. Toiseksi, elimistön eri kudosten CYP3A-pitoisuudessa ja aktiivisuudessa esiintyy huomattavia yksilöiden välisiä eroja. Kolmanneksi, CYP3A-välitteiseen metaboliaan voi liittyä haitallisia ja jopa vaarallisia lääkeyhteisvaikutuksia.

Jouni Ahonen

Tuki- ja liikuntaelin-sairauksien riskitekijät maatalousalalla

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisiä ja ne aiheuttavat paljon ennenaikaista työkyvyttömyyttä. Vaikka tietämys tuki- ja liikuntaelinongelmien esiintyvyydestä ja riskeistä on väestötasolla pikku hiljaa lisääntynyt, on se kokonaisuudessaan edelleenkin puutteellista. Maatalousyrittäjät ovat riskiryhmä sekä TULE-sairauksia että niistä johtuvaa työkyvyttömyyttä ajatellen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla maatalousyrittäjien tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyyttä vuosina 1979 ja 1992 sekä tutkia TULE-sairauksien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden riskitekijöitä. Aineistona käytettiin edustavaa otosta 18-64-vuotiaita eri puolella Suomea asuvia maatalousyrittäjiä. Kuopion aluetyöterveyslaitos on tehnyt vuonna 1979 laajan postikysely (n = 11 985) ja vuonna 1992 toisen poikkileikkaustutkimuksen tietokoneavusteisella puhelinhaastattelumenetelmällä (n = 3237). Työkyvyttömyyttä selvitettiin seuraamalla 8 655 maatalousyrittäjää 1980-90 ja liittämällä tiedot Kelan työkyvyttömyysrekisteriin.

Pirjo Manninen

Tuumorimarkkerien merkitys kolorektaali-syöpäpotilaiden hoitossa

Kolorektaalisyöpä on tavallisimpia syöpälajeja teollisuusmaissa. Kolorektaalisyöpäpotilaiden määrä kaksinkertaistuu seuraavien kymmenen vuoden aikana, jolloin vuosittain sairastuu yli 3 000 ihmistä. Potilaan ennuste on hyvä, jos syöpä havaitaan ja leikataan varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan ennuste on huono, jos tauti on laajalle levinnyt. Nykyään on mahdotonta ennustaa, kenellä syöpä uusii, ja siksi kaikkia potilaita seurataan leikkauksen jälkeen yleensä viiden vuoden ajan. Seuranta on aiheellista, sillä myös uusiutunut tauti voidaan aikaisessa vaiheessa hoitaa onnistuneesti leikkauksella. Myös sytostaatti-, solunsalpaaja- ja sädehoidolla on tehoa kolorektaalisyövässä, ja näitä hoitomuotoja voidaan tarjota potilaille, joiden ennuste on huono.

Monika Carpelan-Holmström

Homepölykeuhkon pitkäaikaisvaikutukset 14-vuotisseurannassa

Homepölykeuhko on työperäisen astman ohella viljelijöiden tärkeimpiä ammattitauteja. Tautiin on sairastunut 1980-luvun alun jälkeen 100-300 viljelijää vuosittain. Sairastumisen aiheuttaa altistuminen homeiselle heinälle, oljelle tai viljalle. Homepölykeuhkon sairastaneilla on todettu suurentunut riski keuhkojen toiminta-arvojen huononemiseen, mutta myös "terveillä" maanviljelijöillä on todettu suurentunut hengityselinsairauksien ja keuhkojen toiminta-arvojen huononemisen riski. Tämän vuoksi homepölykeuhkon pitkäaikaisennustetta tutkittaessa verrokkiryhmä on välttämätön. Kuitenkaan homepölykeuhkon pitkäaikaisennusteesta ei ennen tätä tutkimusta ole tehty yhtään kontrolloitua tutkimusta.

Riitta Erkinjuntti-Pekkanen

Metabolinen oireyhtymä Suomessa

Aikuistyypin diabeteksella, aivohalvauksella ja sepelvaltimotaudilla on yhteinen etiologinen tekijä: insuliiniresistenssi ja siihen kytkeytyvä vaaratekijöiden ryväs, metabolinen oireyhtymä. Perinteiset vaaratekijät (tupakka, kolesteroli ja hypertonia) selittävät noin puolet sepelvaltimotaudin synnystä. Metabolinen oireyhtymä selittänee suuren osan tuntemattomaksi jääneestä sepelvaltimotaudin etiologiasta ja myös suuren osan aikuistyypin diabeteksen puhkeamisesta.

Mauno Vanhala

N-metyyli-D-aspartaattireseptoriantagonistien hermotoksiset ominaisuudet

N-metyyli-D-aspartaattireseptori (NMDA-reseptori) toimii yhtenä eksitatoristen aminohappojen, kuten glutamaatin, sitoutumiskohtana aivoissa. NMDA-reseptorien toimintaa salpaavien yhdisteiden on todettu suojelevan eksitotoksiselta (esim. aivoiskemian, hypoglykemian tai status epileptikuksen aiheuttamalta) hermosoluvauriolta. Tästä syystä NMDA-reseptorin antagonisteja pidetään potentiaalisina terapeuttisina aineina. Niiden kliinisen käytön esteenä on kuitenkin niiden toksisuus: eläinkokeissa ne aiheuttavat hyperaktiivisen, psykoosinkaltaisen käytöshäiriön ja vaurioittavat hermosoluja aivojen posteriorisessa cingulaarisessa ja retrospleenisessa kuorikerroksessa.

Riitta Näkki

Ohutneulanäyte ja kuvantamismenetelmät pään ja kaulan alueen kasvainten tutkimisessa

Pään ja kaulan alueella esiintyvistä ihon tai limakalvon alaisista epäselvistä kyhmyistä ei tule suoraan ottaa koepalaa, vaan muutoksen luonne tulisi selvittää ennen toimenpidettä niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi usein leukakulmassa tuntuvan korvasylkirauhasen kasvaimen poisto vaatii vähintään rauhasen pintaosan leikkauksen kasvohermoa myötäillen. Ellei näin menetellä, on hyvänlaatuisenkin kasvaimen uusiutumistaipumus suuri. Mikäli kyhmy on pään ja kaulan alueen kasvaimen etäpesäke, tulisi samalla suorittaa laajempi kaulan alueen imusolmukkeiden poistoleikkaus.

Timo Atula

Kohdunrungonsyövän ja munasarjasyövän seulonta

Suomalaiseen naisväestöön jo pitkään kohdistuneiden seulontaprojektien (kohdunkaulansyöpä, rintasyöpä) lisäksi - ja näiden seulontojen suotuisten tulosten innoittamana - on paljon pohdittu terveen väestön seulontaa myös muiden syöpien osalta. Tässä tutkimuksessa on arvioitu muutamia kohdunrungonsyövän ja munasarjasyövän seulontaan ehdotettuja varhaisdiagnostiikkaan tähtääviä menetelmiä. Seulontatestin toimivuus eli se, että sen avulla löydetään syöpiä tai niiden esiasteita eikä vääriä positiivisia ole liikaa, on tietenkin edellytys seulonnan lopulliseen päämäärään eli kyseisen syövän aiheuttaman kuolleisuuden pienenemiseen pyrittäessä.

Maarit Vuento

Mononukleaariset fagosyytit ja Yersinian aiheuttama reaktiivinen niveltulehduksen patogeneesi

Reaktiivinen niveltulehdus syntyy suolistotulehduksen tai klamydian aiheuttaman sukupuolitaudin jälkitautina. Artriitti kehittyy 2-3 viikkoa primaari-infektion jälkeen. Nivelien valkosoluista löytyy limakalvolta kulkeutuneita bakteerien osia, jotka todennäköisesti laukaisevat taudin. Yleensä reaktiivinen niveltulehdus paranee muutaman kuukauden kuluessa, mutta suurimmalle osalle jää ajoittaisia vaivoja ja n. 10 %:lle kehittyy reumaa muistuttava invalidisoiva tauti. Suomalaisista 14 %:lla on HLA-B27-kudostyyppi, joka reaktiivisen niveltulehduksen lisäksi altistaa selkärankareumalle ja sydämen johtumishäiriöille, mutta toisaalta esimerkiksi suojaa HIV-infektion saaneita taudin nopealta etenemiseltä.

Maarit Wuorela

Kantasolukasvutekijä ja sen reseptori, c-kit, pahanlaatuisissa myeloisissa veritaudeissa

Vaikka maligneissa veritaudeissa hematopoieettisten solujen proliferaatio ja/tai differentiaatio on häiriintynyttä, on useiden hematopoieettisten kasvutekijöiden todettu osallistuvan normaalien verisolujen lisäksi myös malignien verisolujen kasvun säätelyyn. Hematopoieettisiin kasvutekijöihin kuuluva kantasolukasvutekijä eristettiin vuonna 1990. Normaalissa hematopoieesissa se ohjaa primitiivisten verisolujen kasvua. Tässä väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan kantasolukasvutekijän ja sen reseptorin, c-kit:n, merkitystä pahanlaatuisissa myelooisissa kantasolutaudeissa. Tautiryhmään kuuluvat myeloproliferatiiviset taudit eli krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, idiopaattinen myelofibroosi ja essentielli trombosytoosi sekä akuutti myelooinen leukemia.

Timo Siitonen

Sappitaudin vuoksi leikatut

Tutkimus käsittää tekijän henkilökohtaisen sappileikkausaineiston vuosilta 1965-90. Potilaat on jaettu kolmeen ryhmään, joista tärkeimmän muodostaa varsinaisen sappitaudin vuoksi leikatut 1 880 tapausta. Toisen ryhmän muodostavat muiden vatsaontelon leikkausten yhteydessä leikatut sappipotilaat (90 tapausta) ja kolmannen ryhmän vatsaontelon pahanlaatuisten kasvainten yhteydessä leikatut sappipotilaat (53 tapausta). Tulosten esittely on jaoteltu seuraavasti: 1) potilaan oireisto ennen leikkausta, 2) sappiteiden kuvantaminen ja laboratoriotutkimukset, 3) leikkaustoimenpiteet ja löydökset sekä leikkauskomplikaatiot, 4) sappirakon kolesteroloosi ja 5) potilaan tila ja oireet seurantatutkimuksessa.

Jaakko Seiro

Myyräkuumeen patogeneesi

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 serologisesti varmennettua myyräkuumediagnoosia. Kuten muutkin hantavirusinfektiot, Puumala-virusinfektio on jyrsijälevintäinen ja tarttuu luonnon metsämyyrästä ihmisiin tyypillisimmin syystalvella. Osa potilaista vaatii sairaalahoitoa lähinnä nestetasapainon häiriöihin ja munuaisen vajaatoimintaan liittyvien komplikaatioiden vuoksi: noin 5 % sairaalassa hoidetuista potilaista vaatii dialyysihoitoa, ja hieman alle 10 %:lla todetaan kuumevaiheen lopulla verenpaineen lasku ja vakavimmissa tapauksissa sokkitila. Verenvuototaipumus on yleensä lievä.

Mari Kanerva

Saunominen ja lääkeaineiden farmakokin etiikka

Saunomisen aiheuttaman lyhytkestoisen lämpöaltistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset, kuten ihoverenkierron lisääntyminen, ruoansulatuskanavan ja munuaisten verenkierron väheneminen, nestehukka hikoilun yhteydessä ja mahdolliset maksaverenkierron muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakokinetiikkaan ja sitä kautta myös farmakodynaamisiin vasteisiin. Mahdollisista saunomisen ja lääkityksen välisistä interaktioista on kuitenkin vähän tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden käytön tehon ja turvallisuuden arvioimiseksi saunomisen yhteydessä.

Jyrki Vanakoski

Metastasoineen melanooman hoito alfa-interferonia sisältävillä lääkeyhdistelmillä

Metastasoineessa melanoomassa pelkän solunsalpaajahoidon teho on melko vaatimaton. Yksittäisistä solunsalpaajista tehokkain on dakarbatsiini, jolla osittainen tai täydellinen hoitovaste on saatu noin 20 %:lle hoidetuista. Usean solunsalpaajan yhdistelmillä vaste on saatu 30-40 %:lle. Vasteet ovat kuitenkin yleensä olleet lyhytkestoisia, kuukausissa mitattavissa. Alfa-interferonilla (IFN) yksinään vasteita on saatu keskimäärin 15 %:lle potilaista ja osalla ne ovat olleet pitkiä, usean vuoden pituisia. Interleukiini (IL)-2:lla saatiin 1980-luvulla lupaavia tuloksia metastasoineen melanooman ja munuaissyövän hoidossa, mutta korkea-annoksinen hoito oli varsin toksista. Sittemmin kehitettiinkin paremmin siedettyjä hoitokaavioita.

Meri-Sisko Vuoristo

Seerumin Lp(a)-pitoisuudet varhaislapsuudessa

Lipoproteiini(a) on plasmassa esiintyvä, LDL-partikkelia muistuttava lipoproteiini, jonka proteiiniosana on apoproteiini B100, johon liittyy disulfidisilloin apoproteiini(a), [apo(a)]. Apo(a) on monimuotoinen, runsaasti glykosyloitunut apoproteiini, jonka rakenne on paljolti samankaltainen plasminogeenin kanssa. Apo(a):ta on osoitettu olevan ainakin 40 erilaista geneettisesti määräytyvää isoformia, joiden molekyylipaino riippuu molekyylin polypeptidiketjun pituudesta. Yli 90 % Lp(a):sta syntetisoidaan maksassa, mutta muuten sen metaboliasta tiedetään vasta vähän. Suurissa pitoisuuksissa se osallistuu mahdollisesti ateroskleroottisen plakin syntyyn tai fibrinolyysin estämiseen. Lipidilääkkeistä vain nikotiinihappo ja sen johdannaiset ovat alentaneet Lp(a)-arvoja. Naisilla hormonikorvaushoito menopaussissa vaikuttaa suotuisasti seerumin Lp(a)-pitoisuuksiin. Kasvuhormonihoidon aikana Lp(a)-arvot nousevat kun taas insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) on todettu vaikuttavan päinvastoin. Ruokavaliolla ei ole juurikaan vaikutusta Lp(a)-pitoisuuksiin; vain trans-rasvahappojen runsas määrä ruokavaliossa nostaa Lp(a)-arvoja.

Taina Routi

Regionaalisen anestesian vaikutukset äidin ja sikiön verenkiertoon keisarileikkauksessa

Regionaalinen anestesia on ny- kyään tavallisin anestesiamuoto keisarileikkauksissa. Spinaali- ja epiduraalipuudutus voivat aiheuttaa muutoksia äidin verenkierrossa, ennen kaikkea hypotensiota tai bradykardiaa, jotka saattavat vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. Hypotension estämiseksi aloitetaan ennen puudutusta nesteinfuusio ja äiti pidetään osittaisessa kylkiasennossa toimenpiteen aikana. Lisäksi annetaan tarvittaessa vasopressoria, tavallisimmin efedriiniä, laskimoon.

Juha Karinen

Terveyspalvelujen suurkäyttäjät

Tutkimuksen kohteena olivat terveyspalveluja tavanomaista runsaammin käyttävät potilaat, ns. terveyspalvelujen suurkäyttäjät. Lääkärit kokevat usein tämän potilasryhmän vaikeahoitoiseksi, ja potilaiden runsaat käynnit ja heille usein tehtävät laajat tutkimukset kuormittavat myös terveydenhuoltomme aineellisia voimavaroja. Tutkimusaineisto kerättiin Turun terveyskeskuksen kahdelta terveysasemalta ja se käsitti 96 suurkäyttäjäpotilasta ja 466 terveysasemien muuta potilasta. Tarkoituksena oli selvittää näiden potilaiden somaattista ja psykiatrista terveydentilaa, sosiaalista tilannetta ja luoda kliinisesti käyttökelpoinen ryhmittely, jota voisi käyttää hoitoa suunniteltaessa hyväksi.

Hasse Karlsson

Sepelvaltimotaudin yleisyys ja riskitekijät iäkkäillä miehillä

Alle 65-vuotiaiden sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus on pienentynyt viime vuosina. Samanaikaisesti sairastuvuus on lisääntynyt vanhemmissa ikäryhmissä, joihin kuuluvien määrä on väestöennusteiden mukaan 20-30 vuoden kuluessa kasvamassa yli puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Sepelvaltimotauti on eläkeikäisen väestön merkittävin kuolemansyy. Yli 65-vuotiailla miehillä se aiheuttaa yli kolmanneksen kuolemista. Kaikista sepelvaltimotautikuolemista noin 60 % ilmenee tässä ikäryhmässä. Sepelvaltimotauti on myös tärkeä toimintakykyä ja elämän laatua heikentävä tekijä. Siten sepelvaltimotaudin hoito aiheuttanee tulevaisuudessa yhä lisääntyvää terveydenhoito- ja sairaalapalvelujen kysyntää.

Markku Tervahauta

Matriksin metalloproteinaasien geeniekspression ja proteolyyttisen aktivaation säätely sidekudossoluissa

Kudosten pääkomponentteja ovat tehtäviinsä erilaistuneet solut ja soluväliaine, jota esiintyy solujen välissä sidekudostukirankana ja kudosrajoissa tyvikalvona. Soluväliaineen tehtävänä on ylläpitää kudoksen rakennetta ja antaa sille mekaanista tukea, mutta myös ohjata solujen jakautumista, liikkumista ja erilaistumista. Soluväliaine uusiutuu jatkuvasti: sen synteesin ja hajoamisen välillä vallitsee dynaaminen tasapaino. Soluväliaineen hajoaminen nopeutuu useissa fysiologisissa tapahtumissa, kuten solujen migraatiossa, haavan paranemisessa ja verisuonten muodostumisessa, sekä erilaisissa patologisissa tiloissa, kuten nivelreumassa ja syöpäkasvaimen invaasiossa ja metastasoinnissa. Toisaalta esimerkiksi sklerodermassa soluväliainetta tuotetaan enemmän kuin hajotetaan, minkä seurauksena potilaan ihoon kertyy kollageenia, ja iho paksunee ja jäykistyy.

Jouko Lohi

Autogeenisella ja allogeenisella luusiirteellä sekä bioaktiivisella lasilla täytetyn luunpuutosalueen paraneminen

Luunpuutosalueet ovat tärkeä ongelma ortopedisessa kirurgiassa. Merkittävimmät luunpuutosalueet aiheutuvat luukasvainkirurgiasta, mutta luunpuutosalueita syntyy myös suurten vammojen ja keinonivelkirurgiaan liittyvien komplikaatioiden seurauksena. Pahanlaatuiset luukasvaimet sijaitsevat yleensä suurten putkiluiden päissä lähellä niveliä ja kasvaimen tuloksellinen hoito edellyttää usein nivelen tuhoavaa poistoa. Aikaisemmin luukasvainten hoito johti toisinaan jopa raajan amputaatioon. Uudet syövänhoitokeinot, tehokkaat solunsalpaajat ja sädehoidot yhdessä kehittyneiden kirurgisten hoitomuotojen kanssa mahdollistavat yhä useammin raajan säästävän kirurgian.

Petri Virolainen