Yritysmaailmassa vastuullisuuteen on kiinnitetty huomiota jo pitkään, mutta terveydenhuollossa sen arvioiminen ja kehittäminen on varsin uutta (1). Terveydenhuollossa vastuullisuus tulisi huomioida myös sen ydintehtävässä eli potilaiden hoidossa (1).

Vastuullisuus voidaan jakaa ESG-mallin mukaan kolmeen osaan: ympäristölliseen (environmental), sosiaaliseen (social) ja hallinnolliseen (governance). Vastuullisessa terveydenhuollossa palvelunjärjestäjät ja ammattilaiset toimivat potilasturvallisesti, eettisesti ja läpinäkyvästi, hyödyntävät resursseja kestävällä tavalla ja vastaavat toiminnastaan potilaille, yhteiskunnalle ja viranomaisille.

Suomessa terveydenhuollon vastuullisuutta on tutkittu vain vähän. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu terveydenhuollossa lähinnä potilaiden hoidon, ympäristökuorman ja vaikuttavuuden näkökulmista (2,3). Organisaation toimintaan liittyvää tutkimustietoa on vähemmän saatavilla, ja se koskee yleisesti yhdysvaltalaisia yrityksiä tai maan terveyssektoria (4,5). Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveysjärjestelmä rakentuu kuudesta peruspilarista: palveluiden tuottaminen, ammattilaiset, tieto, lääkkeet, laitteet ja teknologiat, rahoitus sekä johtaminen ja hallintomalli (6). Vastuullisuutta voidaan parantaa kohdistamalla ESG-mallin toimia näihin peruspilareihin.

Tällä tutkimuksella haluttiin selvittää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) linjajohtajien ja osastonhoitajien vastuullisuuteen ja vastuullisuusjohtamiseen liittyviä asenteita, tietoja, toimintatapoja ja tavoitteita eri tulosyksiköissä. Husin vastuullisuustyöhön kuuluvat aiemmin toimeenpannut sosiaalisen vastuun ja vastuullisten hankintojen sekä ympäristöohjelman tavoitteet (vuodesta 2016 lähtien) sekä vastuullisuusohjelma vuodelta 2024 (7). Halusimme selvittää vastuullisuuden nykytilaa, vastuullisuusjohtamisen työkaluja ja ohjeistuksia sekä kehittämistarpeita. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastuullisuustyön kehittämisessä. Suurten sairaaloiden vastuullisuustoimet voivat levitä myös laajemmalle terveydenhuoltoon (8).

Aineisto ja menetelmät

Aineisto koostui Husin tulosyksiköiden linjajohtajille ja osastonhoitajille suunnatun kyselyn vastauksista. Vastaajat ovat potilastyötä tekevien suoria esihenkilöitä, ja oletimme heillä olevan näkemystä vastuullisuuteen liittyvistä käytännön toimista ja mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Tutkimus tehtiin hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen, ja sille saatiin Husin tutkimuslupa. REDCap-työkalulla tehty anonyymi kyselylomake (liiteaineisto) lähetettiin sähköpostitse 460 esihenkilölle (linjajohtajia 70, osastonhoitajia 390). Vastausaikaa oli kaksi viikkoa toukokuussa 2024. Tutkimus tehtiin avoimena kutsukyselynä, eikä tarkkaa katoanalyysiä voitu toteuttaa. Vastauksia saatiin 158, joista 22 (14 %) linjajohtajilta ja 136 (86 %) osastonhoitajilta. Kokonaisvastausprosentti oli 34 % (linjajohtajat 31 %, osastonhoitajat 35 %). Vastausten jakaumaa arvioitiin tulosalueittain (taulukko 1).

Lomakkeen kysymykset syntyivät tutkimusryhmän yhteistyönä tutkimuskirjallisuuden ja yhteisen keskustelun pohjalta, sillä aiheesta ei ole tehty vastaavaa tutkimusta. Lomake pilotoitiin neljällä tutkimuksen kohderyhmään kuulumattomalla henkilöllä. Pilotoinnin perusteella kysymyksiin tehtiin yksittäisiä sanamuutoksia.

Kysymyksiä oli 32, joista valtaosa oli monivalintakysymyksiä ja loput avoimia. Monivalintakysymyksissä käytettiin pääosin Likertin asteikkoa mukailevia vastausvaihtoehtoja 1–5. Taustatietoina kerättiin tulosyksikkö, työnimike ja työskentelyaika Husissa. Lomake oli rakennettu ESG-mallin mukaan kolmeen osa-alueeseen. Kysymykset koskivat vastuullisuuteen liittyvää tietoisuutta, asenteita ja toimintatapoja sekä tarvetta kehittää vastuullisuustoimia.

Ympäristövastuullisuuden kysymykset koskivat muun muassa kierrättämistä ja lääkeainevalintoja. Sosiaalisen vastuullisuuden osiossa käsiteltiin työnhaun syrjimättömyyttä, työyhteisön monimuotoisuutta ja syrjintätilanteisiin puuttumista. Hallinnollisessa osiossa kysyttiin johtamisesta, päätösten läpinäkyvyydestä ja taloudellisesta vastuullisuudesta.

Tutkimusaineistoa analysoitiin vertailemalla ammattiryhmien ja eri tulosalueiden vastauksia keskenään. Vastuullisuuden ulottuvuuksia vertailemalla pyrittiin selvittämään, korostuuko jokin niistä saaduissa vastauksissa. Ammattiryhmien monivalintavastausten erojen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin Studentin t-testillä. Tulosalueiden vastausten eroja analysoitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana oli p-arvo 0,05. Avointen kysymysten vastaukset käytiin yksitellen läpi, ja niistä etsittiin usein toistuneita teemoja.

Tulokset

Vastuullisuuden osa-alueista hallinnollisen ulottuvuuden käsitteet liitettiin yleisimmin vastuullisuuteen (kuvio 1).

Asenteet ympäristövastuullisuutta kohtaan olivat myönteisiä, ja vastaajat kokivat olevansa tietoisia terveydenhuollon ympäristövaikutuksista, mutta toimintatavoista saatiin heikompia keskiarvoja (kuvio 2). Mahdollisuudet vaikuttaa ympäristövastuullisuuden käytäntöihin koettiin rajallisiksi. Vain 34 % kertoi tietävänsä ilmastotiekartasta (vastauksia 88, 56 %). Sitä oli hyödynnetty muun muassa henkilöstön kokouksissa ja paperittomuuden edistämisessä sekä kierrätykseen, hävikkiin, laitteiden ja ajoneuvojen elinkaareen, hankintoihin ja varastojen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Ympäristövastuullisuudessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja linjajohtajien ja osastonhoitajien (kuvio 2) tai eri tulosyksiköiden välillä.

Sosiaalisessa vastuullisuudessa yhdenvertaisten työllistymismahdollisuuksien takaaminen oli tärkeää, ja työyhteisön monimuotoisuuteen suhtauduttiin positiivisesti (kuvio 3). Työnhaun syrjimättömyydessä linjajohtajien vastaukset olivat myönteisempiä kuin osastonhoitajien, ja tulosalueiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja: korkein keskiarvo oli Operatiivisissa palveluissa ja matalin Aivokeskuksessa sekä Diagnostiikkakeskuksessa.

Vastaajat kokivat, että syrjintätilanteisiin on varauduttu hyvin. Konkreettisia toimia selvitettiin avoimella kysymyksellä (vastauksia 85, 54 %). Vastanneista vain 10 kertoi kohdanneensa syrjintätilanteita työyhteisössään. Varhainen puuttuminen, suullinen keskustelu ja tarvittaessa huomautuksen antaminen olivat yleisimmät keinot puuttua asiaan. Osastonhoitajat kertoivat tukeutuvansa sairaalan yleisiin ohjeistuksiin. Työturvallisuuden toteutuminen ja työhyvinvoinnin edistäminen muun muassa kysymällä, kuuntelemalla ja riittävät resurssit turvaamalla oli vastaajien mielestä tärkeää.

Hallinnollisen vastuullisuuden ilmoitettiin toteutuvan hyvin, mutta vastaajat kokivat tarvitsevansa enemmän osaamista (kuvio 4). Rahankäytön vastuullisuutta koskevassa avoimessa kysymyksessä (vastauksia 69, 44 %) esiin nousivat muun muassa ympäristövastuullinen varojen käyttö, kertakäyttökulttuurin välttäminen, taloudellinen tehokkuus, hankintojen tarpeellisuuden arviointi sekä kilpailutus. Hallinnollisessa vastuullisuudessa eroa eri ryhmien välillä oli hankintojen kilpailutuksessa, johon linjajohtajilta saatiin myönteisempi tulos.

Henkilöstön vastuullisuusosaaminen

Sosiaalisen vastuullisuuden osiossa heikoimpia keskiarvoja saatiin vastuullisuuden käsittelyä ja uusien työntekijöiden vastuullisuusperehdytystä käsitteleviin kysymyksiin. Vastuullisuusperehdytystä koskevassa avoimessa kysymyksessä (vastauksia 59, 37 %) perehdytyksen sisällöksi mainittiin mm. kierrättäminen, energian ja veden säästäminen, muiden yhdenvertainen kohtelu ja taloudellinen vastuullisuus. Lisäksi osastonhoitajien vastauksissa, linjajohtajista poiketen, mainittiin organisaation arvot ja strategia. Osastonhoitajat mainitsivat organisaation yleiset materiaalit keinoina perehdyttää henkilöstöä, ja osa totesi perehdytyksen olevan haastavaa, mikäli uudessa työympäristössä on paljon omaksuttavaa.

Henkilöstön kanssa käsiteltyjä vastuullisuusaiheita selvitettäessä (vastauksia 71, 45 %) yleisimmin esille nousivat sosiaalisen vastuullisuuden teemat. Lisäksi mainittiin päätösten perustelut, hankinnat, vaikuttavuus, organisaation arvot ja strategia sekä hävikin minimoiminen ja kierrätys.

Lopuksi

Vastuullisuuden kolmijako on terveydenhuollossa melko uusi asia (1,2). Husin vastuullisuusohjelma on vuodelta 2024 (7). Tutkimus on ensimmäinen kysely vastuullisuudesta terveydenhuollon työyhteisössä Suomessa. Vastaavaa kaikkia ESG:n osa-alueita koskevaa keskijohdon kyselytutkimusta emme löytäneet kirjallisuushauissa kansainvälisestikään. ESG:n osa-alueet kattava vastuullisuus onkin terveydenhuollossa vasta tulossa osaksi johtamisen tavoitteita. Sen soveltamisesta terveydenhuollon kontekstiin on tehty katsauksia (9). Lisäksi vastuullisuutta on tutkittu muun muassa kierrätyksen ja hoitotyön näkökulmista (10,11).

Kyselytutkimuksen vastausprosentti (34 %) oli odotettua suurempi, mikä viittaisi aiheen tärkeyteen. Eri ryhmien vastaukset olivat keskenään samansuuntaisia, mikä viittaa yhtenäisiin käytäntöihin työpaikasta ja työnkuvasta riippumatta. Osa ammattiryhmien välisistä eroista vastauksissa voi selittyä erilaisilla työnkuvilla muun muassa hankinta-asioissa.

Terveydenhuollon vastuullisuus liitettiin enemmän hallinnollisiin ja sosiaalisiin kuin ympäristöllisiin näkökulmiin. Tämä voi liittyä terveydenhuollon kontekstiin ja vastaajien työtehtäviin.

Asenteet vastuullisuutta kohtaan olivat myönteiset ja tietoisuus siitä oli hyvällä tasolla, mutta toimintatavoissa olisi parannettavaa. Vastaajat kokivat voivansa huomioida vastuullisuuden johtamisessaan melko hyvin. Toisaalta vastuullisuuteen liittyvä ohjeistus koettiin riittämättömäksi. Taustalla voi olla useita syitä: ohjeistuksen riittämättömyys, heikko saavutettavuus tai sovellettavuus. Ohjeistusta parantamalla voitaisiin yhdenmukaistaa päätöksentekoa sekä helpottaa myönteisten asenteiden ja tietoisuuden muuttumista toimintatavoiksi.

Myönteisten asenteiden ja hyvän tietoisuuden perusteella voisi olettaa, että esihenkilöillä on sekä halukkuutta että tarvittava osaaminen toimia ympäristövastuullisesti. Toimintatavoissa tulokset olivat kuitenkin heikompia, ja ympäristövastuullisuudessa on vielä kehitettävää. Esihenkilöt kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa rajallisiksi, mikä voi selittää asenteiden ja tietoisuuden sekä toimintatapojen välisen epäsuhdan. Ilmastotiekartta tunnettiin heikosti (vain 34 %), ja jatkossa tulisi varmistaa, että ainakin esihenkilöt tietävät materiaaleista ja osaavat hyödyntää niitä johtamisessaan. Ympäristötoimien tulisi olla osa johtamista ja perustyötä, samalla tavalla kuin terveydenhuollossa otetaan käyttöön hoitosuosituksia ja muita toimintamalleja (12,13).

Työturvallisuus, työhyvinvointi ja yhdenvertaisten työllistymismahdollisuuksien turvaaminen ovat esihenkilöiden arkea, ja ne koettiin tärkeiksi. Toimintatavat vaikuttavat heijastelevan hyvin organisaation arvoja (14). Työnhaun syrjimättömyydestä on käytännössä kuitenkin vaikea varmistua. Husilla ei esimerkiksi ole käytössä anonyymiä rekrytointia. Tämä olisi tärkeä tulevaisuuden kehityskohde.

Neutraalit toimintamallit voisivat edistää eri taustaisten hakeutumista alalle ja vähentää hoitotyön sukupuolittumista (15). Isossa-Britanniassa on kiinnitetty huomiota muun muassa työvaatteiden sukupuolittumiseen (16). Yhdenmukaisten käytäntöjen luominen ja parempi viestiminen jo olemassa olevista käytännöistä olisi varmasti hyödyllistä.

Hallinnollisen vastuullisuuden osa-alueiden koettiin olevan pääosin hyvällä tasolla, vaikka Husissa tähän osioon liitetään lähinnä verovarojen vastuullinen, eettinen ja läpinäkyvä käyttö (2). Hallinnollinen vastuullisuus sisältää kuitenkin muitakin kuin taloudellisia näkökulmia, kuten päätöksenteon ja johtamisen. Näitä olisi hyvä ottaa mukaan vastuullisuustyöhön.

Vastuullisuusperehdytyksen koettiin olevan vaatimatonta, vaikka esihenkilöt kykenivät nimeämään useita aiheita, joihin uudet työntekijät perehdytetään. Näitä olivat muun muassa kierrättäminen, jätteiden minimointi, muiden tasa-arvoinen kohtelu, organisaation arvojen mukainen toiminta ja vastuullinen rahankäyttö.

Havaittu epäsuhta voi kuvastaa sitä, että vastuullisuus koetaan usein korkealentoisena käsitteenä. Todellisuudessa se liittyy kiinteästi jokapäiväiseen toimintaan. Toisaalta saadut vastaukset viestivät siitä, että työntekijöiden vastuullisuusperehdytystä ja -osaamista olisi tarve kehittää, esimerkiksi tarjoamalla yhteisiä perehdytysmateriaaleja, koulutuksia ja kokouksia. Tämä voisi lisätä myös esihenkilöiden koettua vastuullisuusosaamista.

Kyselyn vastausprosentti oli Husin kyselyksi varsin suuri, ja sitä voidaan pitää edustavana. Toisaalta voidaan olettaa, että vastanneet ovat keskimääräistä kiinnostuneempia vastuullisuudesta. Mahdollisimman todenmukaisten vastausten saamista pyrittiin helpottamaan kyselyn anonymiteetillä. Haastetta tutkimukseen tuo muun muassa validoitujen kyselyjen puute. Kyselytutkimus on aina interventio, ja kysymysten asettelu tai järjestys voivat vaikuttaa saatuihin vastauksiin. Vastuullisuus on käsitteenä vaikeasti määriteltävä ja mitattava, ja tutkijoiden omat käsitykset siitä vaikuttavat tutkimukseen.

Liiteaineisto Husin vastuullisuus linjajohtajien ja osastonhoitajien näkökulmasta -kyselylomake