• Hertta Vierula

Myötätunto tarttuu ja niin tarttuu äreyskin

Akuuttilääketieteen erikoisala voisi näyttää tietä uudessa, myötätuntoisemmassa ­työkulttuurissa, suunnittelevat Hanna Korpela (vas.), Iita Daavittila, Krisse Lipponen ja Eeva Tuunainen.

Myötätunto tarttuu ja niin tarttuu äreyskin Kuva 1 / 2
   

Sairaaloissa suvaitaan huonoa käytöstä aivan liikaa.

– Tiedän monia erinomaisia pomoja. Pahimmillaan on kuitenkin niin, että mitä korkeammassa asemassa henkilö on hierarkiassa, sitä huonompaa käytöstä häneltä siedetään, eikä asiaan uskalleta puuttua, pohtii akuuttilääkäri Eeva Tuunainen.

” Kun tajusin mitä teen, ­ymmärsin myös, ettei se ole tervettä.”

Eeva Tuunainen

Lääkärien epäasiallinen käytös on herättänyt tänä keväänä keskustelua niin muissa medioissa kuin Lääkärilehdessäkin. Tuunainen kollegoineen lähestyy asiaa lääkärin jaksamisen näkökulmasta.

Heidän mielestään lääkärien pitäisi muuttaa asenteitaan myönteisemmiksi sekä muita että itseäänkin kohtaan.

– Mukavan ja toisia kunnioittavan käytöksen pitäisi olla normi. Eikä vain lääkärien kesken, vaan kaikkien ammattiryhmien, sanoo akuuttilääkäri Hanna Korpela.

Oma käytös pysäytti

Akuuttilääkäreillä on tuntumaa siihen, mikä saa lääkärin käyttäytymään huonosti.

– Väsymys, liian pitkät työvuorot ja kuormitus saavat kenestä tahansa esiin ne huonoimmat puolet, Iita Daavittila sanoo.

Hän kohtelee muita yleensä ystävällisesti. Kun sitten väsyneenä huomaa purkavansa omaa huonoa oloaan muihin, se herättää miettimään.

– Olin päivystänyt pitkään ja saanut juuri pöydän tyhjäksi aamuyön tunteina. Huoneen ovelle tuli ensihoitaja, joka pyysi aivan ystävällisesti ja asiallisesti konsultoimaan EKG:sta. Tiedostin, että potilas tulee minulle, ja pettymyksen puuskassa tokaisin täysin epäasianmukaisesti, että hän voisi tunkea EKG:n nimeltä mainitsemattomaan paikkaan.

Vaikka Daavittila ymmärtää, mistä huono käytös johtuu, hyväksyttävää se ei ole. Epäasiallinen käytös on virhe.

– Pyysin välittömästi anteeksi, ja otin minulle kuuluvan asian hoitaakseni.

Uupuminen ei ole epäonnistuminen

” Väsymys, liian pitkät työvuorot ja kuormitus saavat ­kenestä ­tahansa esiin huonoimmat puolet.”

Iita Daavittila

Tuunainen on töissä KAKS:n päivystyksessä ja ensihoidossa Kajaanissa. Daavittila on oululainen päivystyksen ja ensihoidon lääkäri. Tällä hetkellä TYKS:n päivystyksessä työskentelevällä Korpelalla on kokemusta niin ensihoidosta kuin päivystyksestäkin.

Tällä hetkellä he suunnittelevat työssä jaksamisen työpajaa, joka pidetään syksyllä ensihoidossa ja päivystyksissä työskentelevien lääkärien ja hoitajien Finn’EM2018-konferenssissa. Apunaan heillä on psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen.

– Usein ajattelemme itse, että kun ala on niin vaativa ja meillä on vahva kutsumus, ei viitsitä ihan turhasta nurista, Eeva Tuunainen sanoo.

Ensihoidossa ja päivystyksissä toimivilta akuuttilääkäreiltä odotetaan – ja he odottavat itse itseltään – supermiesten ja -naisten voimia ja jaksamista.

– Pärjäämisen halu ja kulttuuri ovat vahvoja. Pienetkin virheet tai kiireessä huomaamatta jääneet asiat tuntuvat siltä kuin olisi epäonnistunut ammatissaan, Iita Daavittila kuvaa.

Krisse Lipponen tarttuu Daavittilan sanoihin.

– Jos ihminen tavoittelee täydellisyyttä, hän ei voi koskaan onnistua. Me kaikki teemme virheitä. Ja jos virheitä ja epäonnistumisia pelätään vaikka kollegoilta tulevan tuomion pelossa, lisääntyvät paine ja virheidenkin määrä. Turhaan.

Jaksamisesta ei puhuta tarpeeksi

Naisten mukaan työssä jaksamisesta puhutaan työpaikoilla ja koulutuksissa aivan liian vähän.

– Ei ammatillisuus ole vain tekniikkaa, Korpela puuskahtaa.

Työnohjaaja Lipponen muistuttaa, että jos mikään ei kosketa, et ole ihminen. Vaikeat asiat saavat mennä ihon alle, ja on ammatillisuutta huomata tämä. Kuvitelma ammattilaisesta, jota asiat eivät kosketa, joka ei tee virheitä eikä väsy, on petollinen ansa.

” Ei ammatillisuus ole vain ­tekniikkaa.”

Hanna Korpela

Työnantajan tehtävä on järjestää traumaattisten tilanteiden jälkeen defusing eli purkukokous. Tämä toimii lääkärien mukaan useimmilla työpaikoilla. Hankalampaa on saada apua silloin, kun työ on jatkuvasti kuormittavaa.

– Minä kohtaan lääkäreitä, jotka lääkitsevät itseään viinalla ja pillereillä. Osa vaihtaa alaa tai lopettaa potilastyön. Tilanteisiin voisi kuitenkin puuttua jo aiemmin, Lipponen kuvaa.

Työnohjaus avasi silmiä

Daavittila hämmästyi omaa käytöstään ensihoitajaa kohtaan tuona yönä. Hän alkoi miettiä, mitä pitäisi tehdä, jos oma käytös alkaa tuntua vieraalta. Hän oli tehnyt pitkää päivää vastuullisissa tehtävissä. Kun lisäksi henkilökohtaiseen elämään tuli useita yllättäviä kuormittavia tekijöitä, Daavittilasta alkoi tuntua, ettei näin voi jatkua.

Tarkemmin miettiessään hän huomasi muitakin stressin oireita: muisti heikkeni, tuli univaikeuksia ja fyysisiä vaivoja. Muiden nauru ärsytti töissä.

Daavittilalle tarjoutui esimiesaseman kautta mahdollisuus työnohjaukseen.

– Se oli todella silmiä avaava kokemus. Hyvän työnohjaan avulla opin huolehtimaan itsestäni ja ajankäytöstäni paremmin.

Vertaistukea nuorille lääkäreille

Myös Tuunaisella on kokemusta siitä, kun oma käytös ihmetyttää. Hän kertoo alkaneensa jossain vaiheessa ohjata lapsipotilaat muille vuorossa oleville lääkäreille. Taustalla oli yksittäinen vaikea tapaus.

– Ensin en huomannut käytöstäni itse. Kun tajusin mitä teen, ymmärsin myös, ettei se ole tervettä.

Tilanne kesti pari kuukautta ja laukesi keskustelujen avulla.

” Jos ihminen ­tavoittelee ­täydellisyyttä, hän ei voi koskaan ­onnistua.”

Krisse Lipponen

Naiset painottavat, ettei vaikeita kokemuksia pitäisi joutua peittelemään ja salailemaan. Armollisuutta ja myötätuntoa pitäisi levittää ympärilleen.

Korpela kertoo, miten on nähnyt toivon heräävän nuoren lääkärin silmissä, kun hän on keskustelussa kertonut kokeneensa itsekin vaikeita hetkiä ja ymmärtävänsä, miltä tulokkaasta tuntuu.

– Nuoret lääkärit sanovat, ettei kukaan ole koskaan ennen puhunut näistä asioista.

Krisse Lipponen muistuttaa, että ihminen on älykkäimmillään ja pystyy käyttämään osaamistaan parhaiten silloin, kun ympäristö on myönteinen.

– Kielteisessä tunneilmastossa energiaa kuluu väärin asioihin.

Hyvän sanoman levittäjät

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään, mutta myös työkulttuurilla on paljon merkitystä.

– Esimies voi omalla esimerkillään vaikuttaa paljon. On suuri merkitys, jos esimies tervehtii kaikkia työntekijöitä näiden asemasta riippumatta eikä hyväksy huonoa käytöstä, Tuunainen sanoo.

Naiset toivovat, että myötätunnon sanoma leviäisi syksyn työpajan osallistujien kautta eri puolille Suomea. Akuuttilääketiede on uusi erikoisala, jonka käytännöt eivät vielä ole perinteiden muovaamia. Siksi niihin voi olla helpompi vaikuttaa kuin perinteisemmillä aloilla.

– Ja päivystyksen kautta kulkevat myös kaikki nuoret lääkärit. Jos meillä näytetään esimerkkiä hyvästä hengestä, käytännöt voivat levitä laajalle, Korpela pohtii.

Lisää aiheesta

Visio ja todellisuus eivät kohtaa uusissa työtiloissa
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma
Lääkärikunnan yhtenäisyys kukistaa kiusaajat

Kirjoittajat
Hertta Vierula

Lisää aiheesta

Uusimmat

Luetuimmat

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Hoitosuhteen jatkuvuus huolettaa

Yleislääketieteen toimijoiden kannanotto vaatii riittäviä yleislääkäripalveluita uusiin sote-rakenteisiin.

Ajassa
Kanta-Häme saa palliatiivisen poliklinikan

Syyskuun alussa aloittava poliklinikka toimii syöpätautien tulosyksikössä.

Ajassa
Hoitosuhteen jatkuvuus huolettaa

Yleislääketieteen toimijoiden kannanotto vaatii riittäviä yleislääkäripalveluita uusiin sote-rakenteisiin.

Kommentti
Urheilu-uutinen Turusta

Olut poistuu kiekkohallin hanoista – mutta minne?

Ajassa
Hoitoa lapsen näkökulmasta

Uusi lastensairaala avautuu syksyllä. Kurkkaa jo tästä sairaalan sisälle.

Ajassa
Valvira muuttaa linjaustaan opintojen kymmenen vuoden keston tulkinnassa

Jatkossa opinnot luetaan alkaneeksi vasta kyseiseen ammattiin johtavien opintojen alusta.

Ajassa
Kuinka kauas työnantaja voi määrätä töihin?

Lääkärin halutaan yhä useammin työskentelevän monessa työpisteessä.

Kolumni
Lääkäri määrää ja potilas tottelee

Mitä oikeasti tiedän potilaani päivittäisestä elämästä, pohti Mikko Lehtovirta – ja päätti opiskella toisen tutkinnon.