Havaintoja lääkärilakosta I: Onko nykylakkojen dynamiikka muuttunut? (pääkirjoitus 34/2001)
”Lakko voitetaan tai hävitään julkisuudessa”, totesi lakkoja tutkinut Timo Kauppinen ensimmäisissä kommenteissaan 12.3. alkaneesta lääkärilakosta. Lääkärien lakko oli kiistatta mediatapahtuma, ihmisten huoli terveyspalvelujen häiriöttömästä toiminnasta on todellinen, minkä tiedotusvälineet tajusivat. Kritisoijat kaivoivat oitis esiin vanhat, lääkärin vaatimusten kohtuuttomuutta ja jo nykyistä hyvätuloisuutta kuvaavat löysät kliseensä. Sanat ”etuoikeutetut”, ”hyväosaiset”, ”privaattirahassa rypevät” jne. vilisivät vuoden 1984 tapaan lakkoa kritisoivassa tiedotuksessa. Toisaalta lääkärien palkkauksen todellista hyvyyttä tai huonoutta ei juurikaan yritetty asia-argumentoinnilla julkisuudessa puntaroida. Julkisessa tiedotuksessa oli koko ajan sekä lakkoon kielteisesti että myönteisesti suhtautuvaa, mutta myös asioita neutraalisti uutisoivaa, muutaman päivän välein määrältään vaihtelevaa sisältöä. Vahvalta osaltaan median suhtautuminen lääkärilakkoon oli koko ajan neutraalin asiallista. Tämä selittänee sen, että vastoin ennakko-odotuksia tiedotusvälineiden vaikutus lakon kulkuun näkyi selvästi vain kerran. Uutisköyhänä aikana kesällä HUS:n sydänkirurgian ruuhkautumisen nostaman kohun jälkeen ”vain lomailevat neuvottelijat ja valtakunnansovittelija” rummutettiin synnintuntoon ja töihin, mikä johti sovittelulautakunnan asettamiseen ja lakon keskeytykseen. Median hallinnoima julkisuus ei ainakaan tässä lakossa näytellyt niin keskeistä roolia kuin sen usein uskotaan ja myös pelätään tekevän.