Fortgående utveckling

Hälso- och sjukvården har redan under en längre tid visat sig kunna utveckla sin verksamhet i enlighet med forskningens rön och vunna erfarenheter. Tidigare dikterades servicesystemets struktur ovanifrån av centralförvaltningen. De som arbetade på fältet behövde just inte bry sina hjärnor med hur systemets skulle byggas upp. De vedertagna verksamhetsprinciperna garanterade dock en rätt heltäckande service i hela landet och ökad jämlikhet. Med denna uppsättning av hälso- och sjukvården lämpade sig Finland som modelland för världshälsoorganisationen WHO. Den starka inriktningen på själva serviceorganisationen och de sektoriserade tjänsterna kunde dock vara systemets svaga punkter.

Juha Metso

Obstruktiivinen uniapnea on kansantauti

Viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana elimellisten unihäiriöiden diagnosointi ja hoito ovat selvästi yleistyneet. Uniapnean diagnostiikkaan on olemassa herkkiä rekisteröintimenetelmiä ja hoitoon on tarjolla monia vaihtoehtoja. Päiväväsymys, unettomuus, uni-valverytmin häiriöt sekä uneen liittyvät erityishäiriöt (parasomniat) ovat yleisiä. Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään; suomalainen mies ehtii siis nukkua elinaikanaan lähes 25 vuotta ja suomalainen nainen lähes 27 vuotta. Unihäiriöt heikentävät potilaiden päiväaikaista toimintatarmoa ja lisäävät sairastavuutta. Niinpä unihäiriöanamneesilla on usein tärkeä osa potilaan esitietojen kartoittamisessa. Unihäiriöiden asianmukainen diagnostiikka ja hoito ovat haaste terveydenhuollolle. Unihäiriöillä on myös suuri kansantaloudellinen merkitys.

Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin Unihäiriöiden Tutkimus- Ja Hoitotyöryhmä

Ikivihreät-ADL-mittari toimintakyvyn kuvaajana Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueen hoidonportailla

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella kokeiltiin 22.4.1999 Jyväskylän yliopiston kehittämää Ikivihreät-ADL-mittaria, jolla arvioitiin yhdeksää päivittäistä perustoimintaa ja yhdeksää asioiden hoitotoimea. Kullekin muuttujalle annettiin hoitajien havainnointiin perustuen pistearvo 0-3, itsenäisyydestä täyteen avuntarpeeseen. Tutkittuja oli yhteensä 6 540. Summapistemäärien (asteikko 0-54) keskiarvot olivat: terveyskeskussairaaloissa 40,1, erikoissairaanhoidon 65 vuotta täyttäneillä 22,3, vanhainkodeissa 43,1, kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua samanaikaisesti saaneilla 24,7, kotisairaanhoidossa 18,3 ja kotipalvelussa 18,0.

Pia Laukkanen, Pertti Karppi, Markku Kauppinen, Tarja Niemi, Tapio Tervo, Marketta Korhonen

Uniapneataudin diagnostiikka ja hoito

Uniapneaa tai osittaista unenaikaista hengitystieahtaumaa on Suomessa arviolta 200 000 ihmisellä, joten kyseessä on todella kansantauti. Se lisää iskeemisten sydänsairauksien ja aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa, mutta sairastuvuusriskiä voidaan vähentää hoidolla. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on laadittu suositus uniapneapotilaiden diagnosoinnin ja hoidon organisoinnista. Seuraavassa esitetään ensin yleiskatsaus uniapneasta ja sen jälkeen suositus hoidon järjestelyistä Varsinais-Suomessa.

Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin, Unihäiriöiden Tutkimus- Ja Hoitotyöryhmä

Uniapneataudin hoitosuositus Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin asettama työryhmä antaa seuraavat unenaikaisen ylähengitystieahtauman diagnostiikan ja hoidon yleisluontoiset ohjeet. Suositus sisältää suuntaviivat siitä, milloin potilas on lähetettävä perusterveydenhuollosta jatkotutkimuksiin ja minne potilas ohjataan. Suositus perustuu tämänhetkiseen tutkimustietoon sekä työryhmän jäsenten käytännön kokemukseen.

Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin Unihäiriöiden Tutkimus- Ja Hoitotyöryhmä

Lyhytkestoisen psykoterapian tuloksellisuudesta

Tähän asti on uskottu, että vaikeat mielenterveyden ongelmat vaativat pitkäaikaista terapiaa. Kuitenkin suurin osa muutoksista saadaan aikaan kymmenellä ensimmäisellä hoitokerralla. Kirjoittajien mukaan lyhytkestoisella psykoterapialla saavutetaan yhtä hyviä hoitotuloksia kuin pitempään kestävällä hoidolla riippumatta taudin vakavuudesta. Tätä suuntausta tukevat myös mm. potilaiden toivomukset ja taloudelliset tosiasiat.

Antti Mattila, Ben Furman

Lyhyesti: Lisäselvyyttä atopian geneettiseen taustaan

Suomalais-espanjalaisena yhteistyönä (Tarja Laitinen ym.) on selvitetty meikäläisten ja katalonialaisten geenejä atopian ilmenemisen kannalta. Atopian fenotyyppien osalta tutkittiin 124 perheestä mm. seerumin kokonais-IgE-pitoisuuden, astman ja tiettyjen siitepölyallergioiden esiintymisen taustaa; geneettisen kiiinnostuksen kohteena oli etenkin FCER2-geeni kromosomissa 19p13. Selvityksessä päädyttiin yhden haplotyypin selvään yliedustukseen mm. perheissä, joissa oli astmaa vähintään kahdella jäsenellä. Jälleen siis saatiin lupaavia tuloksia IgE-välitteisen allergian perimmäisestä taustasta, vaikka lisätutkimuksia peräävät kirjoittajatkin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Maanantaiaamut vaarallisia varsinkin talvella

Erilaiset biologiset rytmit hallitsevat ihmisen elämää. Saksalaiset tutkijat selvittelivät yli 24 000 peräkkäisen äkkikuoleman esiintymisrytmiä Berliinissä 1990-luvun vaihteessa. Äkkikuoleman vaara oli suurin kaikkina viikonpäivinä aamuaikaan, viikonpäivistä selvästi pahin oli maanantai. Talvikuukausina äkkikuolema vaara oli myös noin 20 % suurempi kuin kesäaikaan. Sekä lyhyt- että pitkäaikainen vaihtelu korostuivat vanhemmissa ikäryhmissä. Näyttää siltä, että erilaiset endogeeniset rytmit ja ulkoiset, mahdollisesti ilmastoon liittyvät, tekijät vaikuttavat merkittävästi myös äkkikuoleman vaaraan. Mielenkiintoista on, että samanlainen vuodenaikavaihtelu on todettu aikaisemmin myös Kuwaitissa, joten pelkkä kylmäaltistus ei ilmeisesti selitä löydöksiä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Fundoplikaatioon liittyvät komplikaatiot

Vuosina 1987-96 Suomessa tehtiin 3 993 oli avointa ja 1 162 laparoskooppista fundoplikaatiota sekä 347 muuta antirefluksileikkausta. Henkeä uhkaava komplikaatio, useimmiten ruokatorven tai funduksen perforaatio, liittyi 43 tapaukseen. Avoimissa fundoplikaatioissa komplikaation riski oli 0,6 % (22 tapausta) ja laparoskooppisissa 1,3 % (15 tapausta) (p < 0,05); lisäksi yksi liittyi uusintaleikkaukseen ja viisi muihin toimenpiteisiin. Toimenpiteeseen liittyvä kuolleisuus oli 0,3 %, eikä siinä ollut menetelmien kesken tilastollista eroa. Tulokset kestävät kansainvälisen vertailun. Ainakin osaksi riskien eroa selittää se, että tarkastelujaksolle osuu laparoskooppisen menetelmän käyttöönottovaihe, jolloin toimenpide oli uusi ja potilasvalinta vakiintumaton. Vaikka laparoskopiaan näytti liittyvän enemmän vaikeita komplikaatioita, se katsotaan turvalliseksi.

Marja Hyöty

Lyhyesti: Helikobakteeri, geenit ja mahasyöpä

Helikobakteeri-infektio mahassa altistaa mahasyövälle. Infektio on niin yleinen, että maapallon väestöstä se on keskimäärin joka toisella. Vain harvalla se kuitenkaan johtaa myöhemmin mahasyövän syntyyn. Kenellä näin tapahtuu, johtuu ainakin osaksi perimästä, tarkemmin sanoen interleukiini 1:n geneettisestä vaihtelusta. Muutama IL-1-beetavariantti tai niiden yhdistelmä lisäsi mahasyövän riskiä jopa viisinkertaiseksi. Ehdotus tapahtumaketjuksi on seuraava: geenimuutos lisää IL-1b:n eritystä, tulehdus lisääntyy ja laajenee mahan runko-osaan, seuraa aklorhydria, atrofia ja lopulta syöpä.

Heikki Arvilommi