Johan Julin - apteekkari ja luonnontutkija

Oulussa apteekkarina toiminut Johan Julin (1752-1820) oli merkittävin Suomen 1700-luvun apteekkareista. Hän syntyi Västeråsissa ja kävi koulua Enköpingissä, mutta varattomuuden vuoksi hänen oli ryhdyttävä vuonna 1766 oppilaaksi kaupungin apteekkiin. Sen jälkeen Julin harjoitteli muissakin apteekeissa, oli vähän aikaa maustekauppiaan apulaisena ja opiskeli Örebrossa kirurgian taitoja kaupunginvälskärin luona. Julin valmistui proviisoriksi vuonna 1780, jolloin hänet nimitettiin myös Ruotsin tiedeakatemian tutkijakokelaaksi luonnontieteellisten havaintojensa ansiosta.

Arno Forsius

Seikkailukertomus mielen maailmaan

Sanotaan, että Joyce McDougall on yksi arvostetuimmista ja ihailluimmista nykyisen psykoanalyyttisen yhteisön teoreetikoista ja kliinikoista. Kirjoja Theaters of the mind (1982), Theaters of the body (1989) ja The many faces of the eros (1995) kutsutaan klassikoiksi ja esipuheen mukaan niitä käytetään oppikirjoina psykoterapeutti- ja psykoanalyytikkokoulutuksessa. Yleislääkärille hänen kirjansa ovat mielenkiintoisesti ja selkeästi kirjoitettuja, eikä psykoanalyyttisen sanaston ja käsitteistön hallinta ole tarpeellista ymmärtääkseen kirjoittajan tekstiä.

Reeta Kalliokoski

Sodan kauhut säilyvät mielessä vuosikymmeniä

Kirja valottaa jatkosodan aikaisia tapahtumia rintamantakaisissa Kuoskun, Seitajärven ja Lokan kylissä, missä asui siviiliväestöä tukenaan armeijan kenttävartiot. Vihollisjoukot pääsivät kyliin huolimatta kenttävartioiden partioinnista, sillä erämaissa ei ollut varsinaista rintamalinjaa.

Laura Manninen, Saila Tuomaala, Aulikki Nissinen, Tuula Vaskilampi

Suurten asioiden poliklinikka

A priori!, tervehti Ryynänen ja työntyi salkkuineen työhuoneeseen. Hänen kasvoillaan oli vielä aamu-unisen miehen turpeus ja pikkutakin kaulus oli taittunut vahingossa niskanpuolelta nurin.

Miten lääkäri jaksaa?

Toukokuussa 1988 julkaisi Suomen Lääkärilehti teemanumeron Burnout ja lääkärit. Tuossa numerossa esitettiin Lääkäriliiton ja Työterveyslaitoksen yhteisen kyselytutkimuksen tuloksia, joiden avulla toivottiin vähennettävän työolojen stressaavuutta ja lisättävän työviihtyvyyttä. Talouden ylikuumeneminen ja lamaan törmääminen häivyttivät seuranneina vuosina ajatukset lääkärien työolosuhteita parantaviin toimiin ryhtymisestä. Laman seurauksena pulmat ja ongelmat eivät luonnollisestikaan mihinkään hävinneet. Julkisen talouden lamavuosien aikana säästettiin ja väkeä vähennettiin. Terveydenhuoltohenkilöstön ja myös lääkärien jaksamisesta alettiin olla yhä enemmän huolissaan. Lääkärien suurentunut itsemurhariski todennettiin väitöskirjatutkimuksessa.

Markku Äärimaa, Kaj Husman

Hur mår läkaren?

I maj 1988 gav Finlands Läkartidning ut ett temanummer om läkare och burnout. Då presenterades bl.a. resultaten av en enkätundersökning som förbundet gjort tillsammans med Institutet för arbetshygien. Undersökningen var ett led i strävan att minska stressen i läkarnas arbete och öka deras trivsel i arbetet. Tankarna på att förbättra läkarnas arbetsförhållanden skingrades under de närmast följande åren först av överhettningen i ekonomin och sedan av den djupa lågkonjunkturen. Svårigheterna och problemen försvann givetvis inte under depressionsåren. Den ekonomiska åtstramningen i den offentliga sektorn medförde besparingar och personalminskningar. Hälso- och sjukvårdspersonalens och även läkarnas uttröttning i arbetet blev allt mera oroväckande. En doktorsavhandling bekräftade läkarnas ökade suicidrisk.

Terveyskomissaari tarvitaan

Viime vuosina on Euroopan Unionin alueella paljastunut useita vakavia tilanteita, joissa ihmisten terveys on ollut uhattuna. Ongelmat, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olisivat pysyneet kansallisina, voivat rajojen hävitessä saada Euroopan laajuiset mittasuhteet. Syyllisiä on etsitty myös E U:n virastoista ja virkamiehistä, erityisesti sen komissiosta ja komissaareista. Tapaukset valaisevatkin hyvin sekä Unionin rakenteiden heikkouksia että ristiriitaa sen perusperiaatteiden ja kansalaisten turvallisuusvaatimusten välillä.

Markku Äärimaa

Viitearvot eurooppalaisten suositusten mukaisille ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksille

Maksaentsyymit on määritetty suomalaisissa laboratorioissa eurooppalaisten suositusten mukaisilla menetelmillä jo 1990-luvun alusta lähtien. Uusien suositusten myötä muuttuivat myös ALAT-, ASAT- ja GT-entsyymien viitearvot, ja käyttöön otettiin väliaikaisesti norjalaiset suppeasta aineistosta työstetyt viitearvot. Sittemmin pohjoismaisessa laboratorioalan lehdessä on julkaistu suomalaiseen väestöotokseen perustuvat entsyymien viitearvot. Tieto niistä on kuitenkin levinnyt huonosti suomalaisiin laboratorioihin, ja etenkin monissa pienissä laboratorioissa väliaikaisiksi tarkoitetut viitearvot ovat edelleen käytössä. Siksi kliiniseen käyttöön soveltuvat suomalaiset viitearvot, jotka perustuvat terveiden, kohtuullisesti alkoholia käyttävien 27-67-vuotiaiden ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksiin, julkaistaan uudelleen tässä alkuperäisartikkelin lyhennelmässä.

Aila Leino, Kerttu Irjala

Diabeettinen nefropatia - hankinnainen vai perinnöllinen sairaus?

Kolmasosa nuoruustyypin diabetespotilaista sairastuu diabeettiseen nefropatiaan, johon liittyy selvästi lisääntynyt sairastuvuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin. Diabetes on Suomessa nykyisin merkittävin munuaisten kroonisen vajaatoiminnan syy ja uremian aktiivihoidon aihe. Krooninen hyperglykemia on avainasemassa diabeettisen munuaistaudin synnyssä, vaikkakin viime aikoina on saatu yhä enemmän viitteitä taudin perinnöllisestä taustasta. Näyttää vahvasti siltä, että sairastumista määrää perintötekijöiden, metabolisten sekä hemodynaamisten tekijöiden vuorovaikutus.

Kim Pettersson-Fernholm, Johan Fagerudd, Per-Henrik Groop

Diabeteksen kriteerit muuttuvat jälleen - muuttuuko hoito?

Diabeteksen diagnostisia kriteerejä ollaan jälleen muuttamassa. Käyttöön halutaan sellainen paastoglukoosin raja-arvo, jonka jälkeen alkaa ilmaantua diabetekselle spesifisiä komplikaatioita. Taustalla on lisäksi tietoinen pyrkimys välttää oraalisen glukoosirasituskokeen käyttämistä jokapäiväisessä diagnostiikassa. Uudet kriteerit helpottavat ja selkiyttävät käytännön työtä, mutta häiritsevät epidemiologista tutkimustyötä, koska vanhojen ja uusien kriteerien suora vertailu on mahdotonta. Samalla kun suomalaisen lääkärikunnan opittaviksi tulee uudet kriteerit, olisi järkevää viedä loppuun epätäydellisesti toteutunut siirtyminen kokoveren glukoosin mittauksesta plasman tai seerumin glukoosin mittaamiseen. Tälle ei enää ole esteenä sekään, että ei olisi käytettävissä plasman glukoosia mittaavia kotimittauslaitteita. Käytännössä uusien suositusten myötä hoito ilmeisesti muuttuu aktiivisemmaksi ja aiempaa lievempiä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä aletaan hoitaa ainakin lääkkeettömän hoidon keinoin.

Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa