Vastine Timo Teinoselle

Timo Teinonen kommentoi artikkeliamme, jossa olemme tutkineet simulointimallilla laskutusmenettelyn ja kuntakoon vaikutusta erikoissairaanhoidon taloudelliseen riskiin. Simulointimalli mahdollistaa satunnaisuuden vaikutuksen arvioimisen sellaisissa tilanteissa, jossa satunnaisuus ilmenee tarkasteltavissa lopputuloksissa monimutkaisten syy-yhteyksien kautta. Erikoissairaanhoidon laskutuksen suuruuteen vaikuttaa keskeisesti kaksi satunnaisprosessia: sairauksien ilmaantuminen ja hoidon kesto. Simulointimallillamme analysoimme siis riskiä, joka johtuu puhtaasta kustannusten satunnaisvaihtelusta. Riskin suuruus riippuu kunnissa väestön määrästä mutta myös käytettävästä laskutustavasta. Kirjoituksessamme ei käsitelty kustannusten odotusarvoon vaikuttavia tekijöitä, vain vaihtelua oletetun odotusarvon ympärillä.

Unto Häkkinen, Miika Linna, Markku Salonen

Quo vadis ars medicorum!

Suomen Lääkärilehden numerossa 10/95 lääkäri Raimo Puustinen ja dosentti Veijo Saano pohtivat antroposofisen lääkinnän ideologiaa ja teoreettisia perusteita. Kahdesta kirjoittajasta varsinkin dosentti Veijo Saano on jo muutaman vuoden ajan osoittanut ihailtavaa sitkeyttä paneutua ns. vaihtoehtohoitoihin. Tutkijan peräänantamattomalla tarmolla hän tuo nyt esille maassamme häviävän pientä vähemmistöä edustavan antroposofisen laajennetun lääketieteen.

Vastaus Seija Zimmermannille

Kiitämme kollega Seija Zimmermannia kiinnostuksesta artikkeliamme kohtaan. Olemme hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että lääkärikunnan tulisi entistä aktiivisemmin käydä keskustelua hoitojärjestelmämme katsomuksellisista perusteista ja niihin tukeutuvista hoitokäytännöistä. Tämä auttaisi meitä hahmottamaan ja ymmärtämään biolääketieteen ja niin sanottujen vaihtoehtohoitojen olemusta ja keskinäistä suhdetta. Kirjoituksellamme antroposofisen lääkinnän perusteista halusimme aktivoida tällaista keskustelua ja tuoda julkisuuteen aiheeseen liittyviä ongelmia.

Raimo Puustinen, Veijo Saano

Insuliinisokkihoito ei merkinnyt natsien menettelytapojen hyväksymistä

Suomen Lääkärilehden numerossa 12/95 julkaistiin Eero Elomaan kirjoitus "Insuliinisokkihoito". Siinä sanottiin: "Mikään eettinen toimikunta ei varmastikaan suostuisi hyväksymään Sakelin tutkimussuunnitelmaa. On kuitenkin muistettava, että Sakel eli Itävallassa, joka maantieteellisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti oli lähellä Saksaa. Saksan viralliseen terveyspolitiikkaan taas kuului Hitlerin aikana mielisairaiden totaalinen eliminointi." Edellä sanottu langettaa virheellisesti varjon sekä itävaltalaisen psykiatrin ja neurologin Manfred Sakelin (1900-1957) että koko itsenäisen Itävallan ylle.

Arno Forsius

Asosiaalinen vapaus ja vankila

Anu Putkonen ja Panu Hakola käsittelevät (SLL 11/95) meidän itse kunkin hyvinvoinnin ja turvalli-suuden kannalta varteenotettavaa asiaa. Vapaus saada toimia omaehtoisesti kenenkään häiritsemättä ei ole yhteisön kannalta aina toivottavaa, mitä osoittavat yhä näyttävämmät terrori-iskut monissa maissa. Kriminaalipolitiikassamme tosiaan väitetään vankiloiden aiheuttavan rikollisuutta, jopa toimivan rikollisuuden korkeakouluina. Suorastaan ns. manipulatiivista tutkimusta on harrastettu. Olen sitä sivunnut (1), kun valtakunnan päälehti 26.1.94 kirjoitti: "Aikaisemman tutkimuksen ja kokemuksen perusteella tiedetään, että ehdoton vankeustuomio heikentää selvästi nuoren mahdollisuuksia ryhtyä kunnon kansalaiseksi. Mitä pitempi tuomio sen heikommin nuori selviytyy myöhemmin elämässään".

Matti Viukari

Ajatuksia pakkoneurooseista

Hotelli Hesperiassa järjestettiin hiljattain Suomen Psykiatriyhdis-tyksen koulutuspäiviin liittynyt esitelmätilaisuus, jossa käsiteltiin nimenomaan obsessiivis-compulsiivisia (OCD) neurooseja eli pakkotoimintoja. Vieraileva naisprofessori luennoi englanniksi hiljaisella äänellä ja enimmäkseen selin yleisöön. Hieman huonokuuloisena ja väärän istumapaikan valinneena en saanut hänen esityksestään paljoakaan selvää. (Ihmettelen saivatko muut?) Ihailin hänen lukemattomia slaidejaan ja ajattelin kunnioittavasti niitä miljoonia puntia, dollareita, frangeja ja markkoja, jota oli uhrattu noihin tutkimuksiin.

Martti Paloheimo

Keuhkopatologian järkälemäinen perusteos

Keuhkopatologian perusteoksena oli yli 20 vuoden ajan Spencerin Pathology of the Lung, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1962 ja uusin 1985. Vuosien kuluessa on ilmaantunut kiinnostusta ja tarvetta ymmärtää entistä laajemmin keuhkojen patologisia muutoksia. Ei siis liene ollut kovinkaan suuri yllätys, kun Spencerin ansioituneen, mutta konservatiivisen ja yhden miehen kirjoittaman teoksen rinnalle ilmestyi vuonna 1988 kaksi todellista järkälettä: amerikkalaisten Dailin ja Hammarin Pulmonary Pathology (Springer Verlag) sekä kanadalaisen Thurlbeckin toimittama Pathology of the Lung (Thieme). Molemmista on nyt julkaistu toinen painos: arvioitavana oleva Dailin ja Hammarin uudistettu laitos 1994 ja Thurlebeckin kirjan uusin painos tänä vuonna.

Eero Taskinen

Sairauden ja vammaisuuden kohtaamisen vaikeus

YTRY on Lastensuojelun Keskusliitossa toimiva pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten vanhempainyhdistysten yhteistyöryhmä. Osana pari vuotta sitten käynnistämäänsä Ensitietoprojektia YTRY on nyt tuottanut teoksen, jossa ensitiedon ammattilaiset ja lasten vanhemmat käsittelevät ensitiedon merkitystä tutkimusten ja teoriatiedon valossa ja kertovat omista ensitietokokemuksistaan.

Jukka Rajantie

Palkkionmetsästäjät päänahkojen jäljillä

Kolumbus sai tupakan intiaaneilta. Lahja tappaa yhä. Tupakan nikotiini, 4 000 hiilivetyä ja 40 karsinogeeniä ovat tarttuneet maailman alveoleihin ja päihin tervaakin voimakkaammin. On traagista, että näpräilyn, savukiehku-roiden katselemisen ja nikotiiniriippuvuuden hintana yli kolme miljoonaa imee kuolemantuomionsa vailla armahdusoikeutta.

Karolina Eskelin - lääkäri ja ensimmäinen Suomessa väitellyt nainen

Karolina Sidonia Eskelinin (1867-1936) vanhemmat olivat merikapteeni Nikolai Eskelin ja tämän puoliso Sidonia Antoinetta Boberg. Karolina Eskelin menetti molemmat vanhempansa kansakoulussa ollessaan. Hän ryhtyi liikeapulaiseksi, kävi työnsä ohella Helsingin ruotsalaista tyttökoulua ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1885.