Ke(i)tä KELA oikeastaan subventoi Lyhyt vierailu mikroekonomian ja vakuutustoiminnan maailmaan

Kollegat ovat havahtuneet keskustelemaan kiitettävän vilkkaasti terveydenhuollon prioriteeteista, siinä sivussa terveyssektorin rahoitusmuodoista. Hanasaaren kokouksen jälkeen mm. päätoimittaja Pekkarinen ojensi Kari Raiviota varomattomasta kielenkäytöstä. Raivio julkesi väittää, ettei juristeja, ekonomeja ja diplomi-insinöörejä subventoida KELAn kassasta. Asiaa suoraan sanomatta Raivio siis vihjasi, että lääkäreitä mahdollisesti subventoidaan (SLL 1993;48:3536-3537). Pekkarisen mielestä "ajatuksellinen ero lääkärin ja potilaan saaman subvention välillä on suuri".

Martti Kekomäki, Miika Linna

Palataan asian alkulähteille

STAKESin miehet perustelevat turhan fiinisti yksinkertaista asiaa. En varmasti ole ehtinyt lukemaan kaikkia niitä kirjoja, joita on tarvittu edellä olevan pohdiskelun kirjoittamiseksi, mutta sairausvakuutuslain olen sentään lukenut. Se alkaa seuraavasti:

Kollegoille Matti Pakkanen ja Martti Raussi

Kiitän kollegoja artikkelini innostamasta mielenkiinnosta jäädytyshoitoa kohtaan. Ihokirurgi-termi oli tarkoitukseen räätälöity, ja edelleen se mielestäni vastaa paremmin kuin "syöpäkirurgi" sitä taitokentän kuvausta, joka on tarpeen basaliooman leikkaushoidossa. Basalioomahan yleensä esiintyy ihossa, ja ihokirurgian erityispiirteet tunteva lääkäri tuntee myös basaliooman erityispiirteet. Syöpäkirurgi-termi tässä yhteydessä on markkinointihenkinen. Artikkelini ei pitänyt antaa kuvaa, että väheksyisin plastiikkakirurgien mahdollisuuksia basalioomien hoidossa. Ainakin tarkoitin aivan päinvastaista, mutta ota meistä savolaisista selvää.

Eläinkokeet lääketieteen opetuksessa

Juliana von Wendtin Säätiö ja Eläinsuojeluliitto Animalia ovat tehneet perusteellisen selvityksen koe-eläinten käytöstä korkeakouluopetuksessa Suomessa. Selvitys on keväällä 1993 lähetetty tiedoksi ja toimenpiteitä varten mm. opetusministeriöön, maa- ja metsätalousministeriöön, läänineläinlääkäreille ja biolääketieteellisten alojen professoreille.

Mitä kaikkea tehdäänkään "lääkärin valvonnassa"

Hyvät, pahat ja rumat -ohjelma (8.9.) halusi havainnollistaa lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutusta. Siksi juontajat kertoivat nauttineensa ennen ohjelman alkua särkylääkkeitä ja alkoholia. Lähetyksen aikana molemmat toimittajat olivat tokkuraisia ja ohjelman ominaispiirteet, iskevyys ja nopeus, olivat tipotiessään. Toinen toimittajista tuli kykenemättömäksi jatkamaan juontamista. Toinen puhui sekavia, toisti saman kysymyksen kahdesti, unohteli mainoskatkojen paikat ja takelteli haastateltavien kanssa.

Varttuneen viisautta nykytiedon tasalla

Harrisonin sisätautien oppikirjasta, joka ilmestyi ensi kerran jo lähes 50 vuotta sitten, on ilmestynyt kolmastoista, laajasti uusittu painos.

Lääkäreiden pätevyyden arviointi - angloamerikkalaisia kokemuksia

Sanoille "sertifikaatio" ja "resertifikaatio" ei ole suomen kielessä täsmällistä vastinetta. Sertifioinnilla tarkoitetaan tässä kirjassa kuulustelumenettelyä, jolla todetaan lääkärin pätevyys ammatinharjoittamisoikeutta varten perus- ja jatkokoulutuksen jälkeen. Resertifikaation avulla todetaan määräajoin ammatinharjoittajan pätevyyden säilyminen tai ammatinharjoittamisoikeutensa pätevyyssyistä menettäneen lääkärin kykenevyys toimia jälleen ammatissaan.

Antti Marttila

Anekdootteja infektiotautien historiasta

Tunnetun infektioepidemiologi Alfred Evansin kirjalla on komealta kalskahtava nimi: syy-seuraussuhteet ja sairaus. Valitettavasti sisältö ei vastaa otsikkoa. Evans tyytyy kokoamaan historiallisia anekdootteja infektiotaudeista. Ne ovat tosin varsin mielenkiintoisia, mutta kausaliteetista kiinnostuneelle kirjan anti on teoreettisten ja käsitteellisten puutteiden vuoksi vähäinen.

Anssi Auvinen

Fysiognomia

Fysiognomialla tarkoitetaan oppia, joka tutkii luonteen ominaisuuksien sekä kasvonpiirteiden ja ruumiinrakenteen vastaavuutta. Opin harrastajat pitävät fysiognomiaa keinona arvioida ihmisen luonnetta ja vieläpä ennustaa hänen tulevaisuuttaan.

Sepelvaltimotaudin invasiivinen hoito - hajauttaako vai keskittääkö?

Hoidon porrastus, sairaanhoitolaitosten työnjako sekä hoitotoimenpiteiden tuottamisen hajauttaminen ja keskittäminen ovat olleet parin viime vuosikymmenen ajan iskusanoja suomalaisessa terveydenhuollossa. Uutta painoarvoa nämä sanat ovat saaneet parin viime vuoden aikana, kun myös julkisella sektorilla on pyritty voimakkaasti muuttamaan palvelujen järjestäminen osto-, myynti-, kilpailu- ja markkinointitoiminnaksi. Päätösten perusteluina ovat näin laman aikana olleet korostuneesti vain kustannukset ja säästöt, ja muut näkökohdat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ehkä kaikkein selvimmin tämä kehitys näkyy suhtautumisessa erityistason erikoissairaanhoidon järjestelyihin.

Taito Pekkarinen, Mauno Konttinen