75890 osumaa

Kitkerää keskustelua klotsapiinin turvallisuudesta

British Journal of Psychiatry julkaisi klotsapiinin käyttöä ns. hoitoresistenteillä skitsofreniapotilailla selvitelleen brittiläisen työryhmän(**) tutkimuksen (British Journal of Psychiatry 1993;163:150-154). Tutkimuksen potilasryhmään valittiin 54 vaikeaa, hoitoon reagoimattomaksi arvioitua skitsofreniapotilasta. Hoitotulosten arvioimiseksi käytettiin kuutta eri asteikkoa (CRPS, NOSIE, PSS, CGI, RS-EPS, AIMS), ennen ja jälkeen hoidon. Potilaista 26 suoritti 26-viikkoisen tutkimuksen läpi. Näistä 20 potilaalla havaittiin psykopatologian paranemista, usein huomattavissa määrin sekä positiivisissa että negatiivisissa oireissa. Jotkut suun ja kasvojen ekstrapyramidaaliset sivuoireet vähenivät samalla. Neutropeniaa kehittyi kahdella potilaalla, ja se hävisi kummaltakin klotsapiinin käytön lopettamisen jälkeen. Yleisin sivuvaikutus oli syljenvuoto, lisäksi viisi potilasta sai epilepsiakohtauksia. 42 %:lla tutkituista todettiin yli 50 %:n parantuminen sekä kliinikon havaintojen että mittausten perusteella.

Kliininen merkitys tärkeä

Suomen MSD antoi (SLL 25/94) hyvin asiallisen lääketieteellisen vastauksen esittämääni kysymykseen Renitecin ja ASA-johdosten interaktioista. Minun kysymykseni oli ensi sijassa markkinointi-informaatiota koskeva; syvällisemmän lääketieteen jätän kardiologeille. Tarkoitin kysymykselläni seuraavaa: Miksi Renitecin markkinointi-informaatiossa ei ole tuotu esille interaktiota ASA-johdosten kanssa edes niissä tilanteissa, joissa interaktio on kiistatta kliinisesti merkityksellinen? Kardiologisen Seuran työryhmän artikkelihan julkaistiin tässä lehdessä jo vuosi sitten! Tämä asia on hyvin tärkeä siksi, että ACE-estäjien markkinoinnissa nämä lääkkeet on esitetty nimenomaan hyvin siedettyinä verrattuna esim. beetasalpaajiin. Tämä viesti ei tunnu oikein paikkansapitävältä, kun lukee em. työryhmän artikkelin.

Tarpeellinen oppikirja vanhusten mielenterveysongelmista

Mielenterveysongelmat ovat iäkkäässä väestössä melko yleisiä. Silti niiden tunnistamiseen ja hoidon kehittämiseen ei ole kiinnitetty kovin paljon huomiota siitäkään huolimatta, että sekä vanhusten että mielenterveyshäiriöistä kärsivien vanhusten määrä on kasvanut parina viime vuosikymmenenä. Poikkeuksena on dementoituneiden ja ehkä myös depressiopotilaiden hoito, joita on muutamilla paikkakunnilla ripeästi kehitelty. Pelättävissä on, että julkisia palveluja lama-aikana vähennetään erityisesti niiltä ryhmiltä, jotka eivät kykene puolustamaan etujaan.

Toimittanut Timo Klaukka

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030