75888 osumaa

Keuhkoembolian diagnostiikka ja hoito

Keuhkoembolia on edelleenkin yleinen ja usein alidiagnosoitu äkillinen sairaus. Hoitamattomaan keuhkoemboliaan liittyy suuri kuolleisuus, ja asianmukaisella hoidolla kuolleisuutta voidaan oleellisesti vähentää. Viime vuosina keuhkoembolian diagnostiset suuntalinjat ovat selkiytyneet. Liuotushoito ja alaonttolaskimoon asetettava trombisuodatin ovat tulleet täydentämään perinteisiä hoitomuotoja.

Timo Hirvonen, Matti O. Halinen, Hannu Manninen

Kilpirauhastoiminnan tutkiminen laboratoriokokein

Hyper- ja hypotyreoosin diagnostiikassa tärkeimmät kokeet ovat seerumin tyreotropiinin (TSH) ja vapaan tyroksiinin (T4v) pitoisuusmääritykset. Myös kokonaistyroksiinin (T4), kokonaistrijodityroniinin (T3) ja vapaan trijodityroniinin (T3v) määrityksiä tarvitaan. Vapaiden kilpirauhashormonien pitoisuuksien määrittämiseksi on useita periaatteeltaan erilaisia immunokemiallisia menetelmiä. Rutiinimenetelmät mittaavat vapaita fraktioita luotettavasti, mikäli kantajaproteiinien pitoisuudet eivät poikkea selvästi normaalista eikä veressä ole patologisia kantajaproteiineja tai T4(T3)-vasta-aineita. Referenssimenetelmät perustuvat tasapainodialyysiin tai ultrafiltraatioon, joihin veren proteiinimuutokset eivät mitenkään vaikuta. Ongelmalliset potilaat onkin syytä tutkia dialyysillä. Seerumin T4 ja T3 ovat käyttökelpoisia toimintakokeita vain, mikäli kantajaproteiinimuutoksia ei esiinny. Uudet herkät TSH-menetelmät antavat oikean tuloksen, jos veressä ei ole määritystä häiritseviä vasta-aineita. Hormonipitoisuuksiin vaikuttavat myös muut kuin kilpirauhasperäiset taudit, eräät lääkkeet, raskaus ja potilaan ikä.

Kristian Liewendahl

Kroonisesti väkivaltaisen potilaan lääkehoito

Jo vuosisatoja on otaksuttu, että erilaiset mielenterveyden häiriöt altistavat aggressiiviselle käyttäytymiselle. Tätä yhteyttä on pystytty tutkimaan tieteellisesti epidemiologisen lähestymistavan avulla vasta viime vuosina. Uudet tutkimustulokset auttavat paremmin ymmärtämään impulsiivisen väkivaltaisen käyttäytymisen syitä ja mahdollisesti myös kehittämään tehokkaampaa hoitoa.

Jari Tiihonen, Panu Hakola

Milloin synnynnäinen kyyneltietukos tulisi avata?

Suositukset imeväisten kyyneltietukoksen hoidosta ja avaamisen ajankohdasta menevät kirjallisuudessa ristiin. Useiden tutkimusten mukaan valtaosa tukoksista avautuu ensimmäisen elinvuoden aikana ilman toimenpiteitä. Oireiden ensisijainen hoito on kyynelpussin hydrostaattinen kompressointi, johon tarvittaessa yhdistetään paikallinen antibioottilääkitys. Avauksen ajankohtaa on tarkasteltu pääasiassa vain yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Suomalaisten sairaaloiden hoitokäytäntöä ei ole selvitetty. Sondeerauksen ajankohdan vaikutuksesta paranemiseen ja myöhempään sairastuvuuten ei ole tutkimustietoa.

Anneli Klemetti

Kehitysvammaisen lapsen tutkiminen ja kuntoutus

Kehitysvammainen lapsi eli lapsi, jolla on keskushermoston anatominen tai toiminnallinen häiriö, on useinkin monivammainen, jonka tutkimus ja kuntoutus on osattava hoitaa kokonaisvaltaisesti. Huolellisin tutkimuksin ja toistuvin arvioin tulisi selvittää kehitysvammaisuuden syy, liitännäisvammat ja niiden kuntoutusmahdollisuudet. Tutkimuksessa, kuntoutuksessa ja seurannassa tarvitaan monipuolinen asiantuntijajoukko. Erityishuoltopiirin ja terveyskeskuksen yhteistyö ja työnjako on tässä tärkeä.

Maija Wilska

Mastektomian jälkeen sädehoito vai ei?

Rintasyöpäleikkauksen jälkeinen sädehoito vähentää huomattavasti syövän paikallisen uusiutumisen riskiä. Huolestumista herätti kuitenkin vuonna 1987 julkaistu meta-analyysi, jossa oli huomioitu lähes kaikki tutkimukset, joissa mastektomian jälkeen potilaat oli satunnaistettu joko saamaan sädehoitoa tai sitten ei. Tässä meta-analyysissä ilmaantui sädehoitoa saaneille ylikuolleisuutta sydäntauteihin alkaen noin 15 vuoden kuluttua sädehoidon antamisesta. Tämän meta-analyysin pitkäaikaistulokset perustuivat kuitenkin tutkimuksiin, joissa sädehoitotekniikka on nykykäsityksen mukaan vanhentunut.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030