Dermatologiaa itsenäisyyspäivänä Washingtonissa

American Academy of Dermatologyn 52. vuosittainen kokous pidettiin 4-9.12.93 Washingtonissa. Viimeinen "itsenäisyyspäivän AAD-meeting" (kokouksen ajankohta muuttuu kevättalvelle) oli suomalaiselle juhlallinen. Juuri 6.12. puhui täydelle hallille Lila Gruber Cancer Memorial Award -palkittu Erkki Ruoslahti (La Jolla Cancer Research Foundation). Suomen itsenäisyyspäivän maininnasta saadut aplodit osoittivat kollegojen kunnioittavan tutkijan kansallista ylpeyttä, kunhan työ ylittää USA-normit. Hänen menestyksestään fibronektiinitutkimuksissa odotetaan edistystä syöpäsolun hallinnassa. Päivän kruunasi iltapäivän palkintoluento, jonka piti suomalaisten dermatologien läntinen tukipaalu Jouni J Uitto (professor and chairman, Department of Dermatology, Jefferson Medical College). Käyttäen mallitautina epidermolysis bullosaa, hän on tutkijaryhmineen ulottanut genodermatoosien diagnostiikan sikiön blastomeeriasteelle. Tämä on häkellyttävän "lähellä" geeniterapiaa.

Luentopalkkiosuositus 1994

Milloin viranomaisten taholta ei ole ennalta vahvistettu tai muuten työnantajan kanssa sovittu luentopalkkioista, suosittelee SLL käytettäväksi seuraavaa Akavan luentopalkkiosuositusta: Milloin luento- tai esitelmäpalkkioita ei viranomaisen taholta ole ennalta vahvistettu ja niistä sovitaan vapaasti, voidaan palkkion määrää laskettaessa noudattaa seuraavia laskuperusteita:

Kotimaisten bittien vääntäjät

Mikrotietokoneista julkaistaan monenlaisia kirjoja. Kasvava kirjatyyppi tuntuu olevan muistelmat, joissa esitellään alan historiaa.

Toimittaneet Erkki Karjalainen, Leena Lodenius, Marjukka Mäkelä

Tiedonjyvistä tiedostoiksi 2 - Cochrane-yhteistyö laajenee

'It is surely a great criticism of our profession that we have not organised a critical summary, by specialty or subspecialty, updated periodically, of all relevant randomised controlled trials.' (Archie Cochrane 1979)

Oikeus kuolemaan - vai elämään?

Pitkään - ja edelleen - kunnioittamani moraalifilosofi Urpo Harva suositteli itsemurhatablettia. En ole samaa mieltä. On kiusallista, kun joudun arvelemaan hänen motiivejaan, mutta ilman sitä en saa asiaani sanotuksi.

Potilaalla on edelleen oikeus olla potilas

Omituiset ilmiöt ovat päässeet vallalle ammattikunnassamme. Taloudellinen lama on käynnistänyt sinällään erittäin tarpeellisen rahankäytön tehostamisen. Entistä tarkoituksenmukaisemmaksi ja taloudellisemmaksi suunniteltu toiminta on välttämättömyys. Tulos saavutetaan ponnistellen. Tapa, jolla sitä on ryhdytty meillä tekemään, sisältää valitettavasti surullisia lieveilmiöitä. Monet eivät näytä ymmärtävän, että lääkärin tehtävä on antaa potilailleen hyvä hoito. Sen sijaan on alettu päästää valloilleen kateutta ja suvaitsemattomuutta tilanteissa, joissa tällaisten tunteiden esiin tuominen ei sovi. Lääkäri ei saa koskaan kohdistaa niitä potilaisiinsa. Taloudellinen lama ei oikeuta meitä sellaiseen.

Sympatektomia - veitsellä vai neulalla?

Kattavassa kirjoituksessaan hikoilun hoidosta (SLL 3/94) ylilääkäri Urpo Kiistala mainitsi myös kirurgisen sympatektomian tehokkaana hoitokeinona.

Kirurgikoulutuksen uudistaminen johtaa päivystysvalmiuden heikentymiseen

Hannu Halilan kirjoitus (SLL 34/93) kirurgikoulutuksen uudistamisesta herättää pohtimaan kysymystä siitä, vaarantuuko erikoisesti keskussairaaloiden kirurginen päivystysvalmius koulutusuudistuksen myötä. Allekirjoittanut on ollut jo aikaisemmin huolissaan tämän lehden palstoilla (SLL 30/91) vaikeiden päivystystraumojen paloittelusta eri erikoisalojen kesken, johon koulutusuudistuksessa viitataan, kun traumatologian spesialiteetti poistetaan ortopedi-spesialiteetin nimikkeestä ja ilmeisesti osin ainakin koulutusvaatimuksista. Uudistustyöryhmä ei ole katsonut tarpeelliseksi kommentoida kyseistä Lääkärilehden artikkelia, jonka takia haluaisin tuoda esiin muutamia näkökohtia vielä koulutusuudistuksesta.

Lääkärilehden artikkelien arviointiperusteet

Kollegojen Maiche ja Muhonen Suomen Lääkärilehden numerossa 36/93 julkaiseman syöpäpotilaiden infektioprofylaksiaa koskettelevan artikkelin kritiikin yhteydessä käytiin vilkas keskustelu SLL:n artikkelien tieteellisen tason arvioinnista. Päätoimittaja ilmoitti kyseisen artikkelin kohdalla pidättäytyneensä arvioinnista "omilla toimituksen ulkopuolisilla referoijilla", koska mainittu tutkimus jo oli julkaistu arvovaltaisessa kansainvälisessä sarjassa.

TULES, mielenterveys ja kotimaisuus kunniaan

Kollega Harri Scheinin kiinnitti äsken aiheellista huomiota Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin tieteelliseen laatuun. Tekijät vastasivat kritiikkiin "puuta heinää" eli vetosivat kansainväliseen hyväksymiseen. Polemiikki, tai pikemmin sen puuttuminen, sai minut lukemaan tavallista tarkemmin Heimo Viinamäen, Seppo Tenhosen ja Leo Niskasen artikkelin, TULES-potilaiden mielenterveysongelmat (SLL 1993;49:17-19).