Clostridium difficile -ripuli

Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli liittyy sekä sairaalapotilailla että avohoidossa olevilla potilailla usein kefalosporiinien käyttöön. Ripulista koituu tuntuvia kustannuksia, sillä kolmasosa siihen sairastuneista potilaista joutui sairaalaan tai heidän sairaalahoitonsa pitkittyi noin viikolla. Diagnostiikasta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää viljelemällä ulostenäytteistä pelkästään Clostridium difficile. Kefalosporiinien käytön vähentäminen saattaisi vähentää sairastuvuutta Clostridium difficilen aiheuttamaan ripuliin.

Matti Ristola, Sirkka Kontiainen, Pekka Anttila, Harriet Finne-Soveri, Päivi Kylävaara, Virpi Sipilä, Eeva Salo, Kari Sammalkorpi

Joka viides potilas vaati tai toivoi lääkitystä Mikrobilääkkeiden käyttö tutkittiin Pirkanmaalla

Kaksi kolmesta infektiopotilaasta sai hoidokseen mikrobilääkityksen, ilmeni Pirkanmaalla viime syksynä tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin alueellista käytäntöä infektiopotilaiden hoidossa. Lääkevalinnat olivat valtaosin suositusten mukaisia ja vastasivat suomalaista keskivertoa: kefalosporiineja käytettiin suhteellisen runsaasti ja V-penisilliiniä melko vähän. Potilaat suhtautuivat mikrobilääkitykseen pääosin neutraalisti, joskin viidesosa joko toivoi tai suorastaan vaati sitä.

Ulla-Maija Rautakorpi, Timo Klaukka, Jaana Lehtomäki, Jukka Lumio

Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa

Psyykenlääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden ja sairauksien hoidossa on suhteellisen vähäistä. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvat psykoterapeuttiset hoitomuodot ovatkin aina ensisijaisia. Joillekin lapsille masennuslääkkeistä kuitenkin on apua. Lasten metabolia, joka vaikuttaa myös lääkkeiden aineenvaihduntaan, poikkeaa aikuisten vastaavasta ja on ikäkausisidonnaista. Masennuslääkeiden määrääminen lapselle tai nuorelle edellyttääkin aina erikoislääkärin tutkimusta.

Eila Räsänen

Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman tehohoito

Suomessa sattuu vuosittain noin viisikymmentä selkäydinvaurioon johtavaa kaularankavammaa. Vaikeasti loukkaantuneen tai tajuttoman onnettomuuden uhrin niska tulee tukea kuljetuksen aikana. Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman neurologinen taso määritellään motoriikan ja tuntoaistimuksen perusteella. Neurofysiologiset muutokset jakaantuvat kolmeen osaan: hengityslihasten toiminnan häiriöön, raajojen motorisen ja sensorisen toiminnan häiriöön sekä autonomisen hermoston muutoksiin. Autonomisen hermoston lamaantumisesta seuraavat bradykardia, hypotermia ja psyykkinen sekavuus. Verenkierron labiilius johtuu T1-L2-alueen sympaattisen hermotuksen puutteesta. Nykyisin lähes kaikki merkittävät kaularankamurtumat hoidetaan varhaisvaiheessa operatiivisesti. Myös suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on parantanut hoitotuloksia. Hoito pitää kuitenkin aloittaa kahdeksan tunnin kuluessa vamman synnystä.

Aarne Kivioja

Foolihappoa metotreksaattia käyttäville reumapotilaille

Kuluneen runsaan kymmenen vuoden aikana nivelreuman hoidon tärkeimpiä edistysaskelia on varmaan ollut solunsalpaajien mukaantulo hoitoarsenaaliin. Solunsalpaajista etenkin metotreksaatti on osoittautunut tehokkaaksi antireumaatiksi, mutta solunsalpaajille ominaiseen tapaan sen käyttöön liittyy joukko haittavaikutuksia, olkoonkin, että viikoittainen metotreksaattiannos on vain kymmenkunta milligrammaa.

Kyhmystruuman radiojodihoito

Henkitorvea komprimoivan struuman valinnaishoitona pidetään leikkausta. Valitettavasti kirur- giaan liittyy morbiditeettia ja mortaliteettiakin, etenkin jos potilas on huonokuntoinen ja vanha. Lisäksi leikkaushoidon tehoa heikentää struuman residiivitaipumus: 10-20 % tuppaa uusimaan.

Onko elvytystaitojasi kysytty?

Cardiffissa ryhmä lääkäreitä tiedusteli 113:lta eri koulutusvaiheessa ja virassa olevalta, ensiapua päivittäin antavalta lääkäriltä, tuntevatko he talon elvytysohjeen. Ohje oli sopivasti eurohtava European Registration Councilin julkaisema ohjeistus (Resuscitation 1992;24: 111-122, lyhennetty versio Br Med J 1993;306:1589-1593).

Gingivaalinen hyperplasia ja atsitromysiini

Kalifornialaiset kollegat raportoivat kahdesta potilaasta, joilla elimensiirron jälkeisen immunosuppressiivisen syklosporiinihoidon aikana kehittyi gingivaalinen hyperplasia. Ilmiö on aikaisemmin tunnettu hoidon krooninen sivuvaikutus. Samaan aikaan annetut nifedipiini ja fenytoiini pahentavat oireita.

Enterococcus faecium - tappavampi enterokokeista

Yhdysvalloissa enterokokit aiheuttavat toiseksi eniten sairaalainfektioita heti Escherichia colin jälkeen. Enterokokkia väheksyttiin aikoinaan sen vähäisen patogeenisuuden takia. Tänään tunnustetaan, että enterokokit voivat aiheuttaa vakavia infektioita kuten endokardiitteja ja sepsiksiä. Sepsikset ovat yleensä lähtöisin virtsateistä tai suolistosta. Enterokokki-infektiot ovat lähes kaikki joko Enterococcus faecaliksen tai Enterococcus faeciumin aiheuttamia.

Staphylococcus aureuksen nenäkantajuus ja avosydänkirurgia

Hollantilaiset kollegat kokosivat yhteensä 1 980 potilaan aineiston arvioidakseen S. aureuksen aiheuttaman haavainfektion riskejä avosydänkirurgian yhteydessä.