10.4.1992 Elintensiirrot ovat kalliita, mutta kannattavia

Lääketieteen kehittyessä on yhä useampiin, aikaisemmin toivottomiin tauteihin kehitetty hyviä hoitomenetelmiä, jotka kuitenkin vaativat usein runsaasti voimavaroja ja ovat kalliita. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita elinten- siirrot, jotka kehittyivät 1980-luvulla nopeasti. Tulokset paranivat lähinnä immunosuppressiivisen hoidon kehittymisen ansiosta, ja hoidon piiriin voitiin ottaa uusia, aikaisemmin toivottomia tautitiloja ja potilaita. Elintensiirtoja on usein kritisoitu siitä, että ne ovat kalliita ja hyödyttävät vain suhteellisen harvoja. Kalliita ne ovatkin, mutta niiden kustannus-hyötysuhdetta on tarkasteltava vertaamalla kustannuksia vaihtoehtoisten hoitojen hintaan. Aivan tarkkoja vertailuja on ainakin toistaiseksi mahdotonta meillä tehdä, koska sairaaloiden kustannuslaskenta on vielä varsin kehittymätöntä.

Juhani Ahonen

10.4.1992 Organtransplantationer kostar, men lönar sig

Tack vare utvecklingen inom medicinen har allt fler goda behandlingsmetoder mot många tidigare obotliga sjukdomstillstånd blivit tillgängliga. De är emellertid ofta mycket resurskrävande och följaktligen dyra. Ett utmärkt exempel är organtransplantationer, en behandlingsform som utvecklades snabbt under 1980-talet. Allt bättre resultat har kunnat uppnås, främst tack vare förfinad immunsuppression, och allt fler patientkategorier har blivit behandlingsbara. Organtransplantationer har ofta kritiserats med motiveringen att de kostar mycket och endast gagnar relativt få. Självfallet är de mycket dyra, men relationen kostnad-nytta måste jämföras med priset för alternativa vårdformer.

Juhani Ahonen

10.4.1992 Kliinisen virologian tutkimusmenetelmät täsmentyvät

Kliininen virologia on nykyisin oleellinen osa lääketieteellistä diagnostiikkaa. Monet pelätyt taudit on saatu hallintaan, kun niiden syy on löytynyt johdonmukaisella virologisella tutkimuksella. Virustaudit tuovat koko ajan myös uusia haasteita. Siksi virologian tutkimusmenetelmien kehittyminen on tärkeää, ja uusia mahdollisuuksia onkin näköpiirissä.

Antti Vaheri Marjaleena Koskiniemi

Anafylaktinen reaktio klooriheksidiinistä

19-vuotias mies tuli ensiapuun vasemman käden palovamman takia. Vamma-alue puhdistettiin asianmukaisesti ja päälle laitettiin sidos, jossa oli parafiinia ja 0,5-prosenttista klooriheksidiiniä. Potilas alkoi valittaa kutinaa ja huimausta. Haava-alueella havaittiin laajalle levinnyt erytematoottinen ihottuma. Lisäksi havaittiin turvotusta jopa kasvoilla. Systolinen verenpaine oli 90. Asianmukaisella anafylaksian hoidolla potilas toipui täysin.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

Sympatomimeetit ja astma - puutteellinen asiantuntijasuositus

Inhaloitavien sympatomimeettien käyttö astman hoidossa on maailmalla muuttumassa. Tähän ovat johtaneet havainnot, joissa sympatomimeettien käyttöön on liittynyt kuolleisuutta. Tutkimustuloksia on vaikea yleistää, koska astman hoito on eri maissa hyvinkin erilaista. Suomessa astmakuolleisuus ei ole lisääntynyt, vaikka sympatomimeettejä käytettään yhä enemmän. Suomessa on yleistä käyttää inhaloi-tavaa steroidia aina inha- loitavan sympatomimeetin kanssa. Nyt tämä hyväksi havaittu yhdistelmähoito aiotaan kieltää puutteellisen asiantuntijasuosituksen pohjalta.

Likvorin vasta-ainemääritykset 1984-1990

Helsingin yliopiston virusopin laitoksella 1984-90 komplementin sitoutumistestillä tutkituista 3 643 likvorinäytteestä 284:ssä eli 7,8 %:ssa oli poikkeava löydös. Suurimmalla osalla potilaista oli enkefaliitti tai polyradikuliitti. Yleisin yksittäinen taudinaiheuttaja oli Herpes simplex -virus; tavallisia olivat myös varicella-zoster-, tuhkarokko-, ja influenssa A -virusvasta-aineet. Muita löydöksiä olivat vasta-aineet klamydian ryhmäantigeenille, sikotauti-, rota-, sytomegalo-, RS- ja enterovirusvasta-aineet. Samanaikaisen seeruminäytteen puuttuminen noin puolessa tapauksista heikentää vasta-ainelöydösten arviointia, mutta siitä huolimatta löydökset antavat laajan kuvan keskushermostoinfektioiden aiheuttajista.

Marjaleena Koskiniemi Markus Färkkilä Matti Valtonen Eila Kohvakka Antti Vaheri Ja Työryhmä

Likvorin vasta-ainemääritykset uudistuvat

Keskushermostoinfektioiden virusetiologian selvittelyä parantaa vasta-ainemääritysten suorittaminen herkillä entsyymi-immunologisilla testeillä (EIA). Näin seulontatutkimuksen avulla on entistä parempi mahdollisuus löytää virusspesifisiä vasta-aineita likvorista. Likvorissa todettujen vasta-aineiden merkityksen arvioimiseksi täytyy tutkia samaan aikaan otettu seeruminäyte. Testi saattaa olla diagnostinen jo yhdestä seerumi-likvorinäyteparista, mutta uusi näyte 2-3 viikon kuluttua lisää huomattavasti diagnoosin varmuutta. Myöhäisnäyte kuukausien kuluttua saattaa olla tarpeen, koska joissakin tapauksissa tulehdusprosessi voi kroonistua. EIA-tekniikoihin perustuvat vasta-aineiden seulontatestit virusviljelyn rinnalla ovat oleellinen parannus keskushermostoinfektioiden alkuperän selvittelyyn.

Marjaleena Koskiniemi Carl-Henrik von Bonsdorff Antti Vaheri

Uni-valverytmin kehitys lapsilla

Raskauden loppuvaiheessa ja varhaislapsuudessa tapahtuu nopea ja

Matti Erkinjuntti Pentti Kero

Alaraaja-amputaation jälkeinen kuntoutus Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Seinäjoen keskussairaalan kirurgian ja fysiatrian yksiköt sekä Härmän sairaalan fysiatrian yksikkö ovat sopineet tehtäväjaosta ja yhtenäisistä periaatteista alaraaja-amputaatiopotilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Proteesin sovitukset ja käytön harjoittelu on järjestetty muun kuntoutuksen yhteyteen keskussairaalan fysiatrian poliklinikkaan, jossa apuvälineteknikko käy viikoittain. Poliklinikka vastaa yhteistyössä muun avohoidon kanssa myös potilaan kuntoutumisen ja selviytymisen jälkiseurannasta. Ongelmien ilmaantuessa potilaat voivat ottaa yhteyttä suoraan poliklinikkaan, jonne heille tarvittaessa järjestetään nopeasti vastaanotto. Kuntoutumistulokset ovat 9 kuukauden - 1 vuoden 9 kuukauden seurannan perusteella suhteellisen hyvät. Potilaat säästyvät myös kalliilta ja rasittavilta matkoilta kauas proteesipajaan, kun proteesien sovitukset ja huolto ovat saatavissa alueen keskussairaalasta.

Jussi Korpi Reijo Syrjä Esa Mäkiniemi Ari Jaakkola Jussi Heikkilä

Munatorviraskauksiin liittyvät istukkahormonipitoisuudet

Seerumin istukkahormonipitoisuus vaihteli 181:llä munatorviraskauden vuoksi kirurgisesti hoidetulla potilaalla 25:stä 43 600 yksikköön. Puolella potilaista pitoisuus oli enintään 1 000 IU/l, ja enintään 5 000 IU/l se oli kolmella neljäsosalla. Munanjohdin oli revennyt keskimäärin kymmenesosassa tapauksista, joissa hCG-arvo ei ylittänyt 5 000 IU/l, kun taas potilaista joilla se oli ylitti tämän rajan, keskimäärin joka toisella oli munanjohtimen repeämä. Suureen pitoisuuteen liittyi myös merkitsevästi useammin runsasta vuotoa vatsaonteloon.

Juha Mäkinen Leena Anttila Kaisu Rantakokko Teija Kalajoki Kerttu Irjala