In memoriam Aarno Schrey 2.11.1927-24.8.2003
Lääkäriliiton pitkäaikainen neuvottelupäällikkö, varatuomari Aarno Schrey kuoli 24.8.2003 kotonaan Tapiolassa 75 vuoden ikäisenä. Elämäntyönsä Schrey teki lääkäreiden palveluksessa. Vuonna 1953 hän ryhtyi Nuorten Lääkärien Yhdistyksen sihteeriksi, vaikka hänen päätyönsä oli tuolloin Asuntosäätiössä. Vuonna 1963 hän tuli päätoimisesti Lääkäriliiton neuvottelupäälliköksi ja toimi liiton palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1987 saakka. Schreyn tullessa liittoon sairausvakuutusjärjestelmää oli juuri ryhdytty toteuttamaan ja sen kehittämisessä Schrey olikin joka käänteessä mukana. Ajatus erottaa yksityislääkärien toiminta ja lääkärikeskusten kehittämistyö liitosta LKY:ksi oli paljolti Schreyn ideoima. 1960-70-lukujen vaihteessa luotiin virkaehtosopimusjärjestelmä, ja kunnan palveluksessa oleville lääkäreille muodostettiin yksi työnantajan puolesta neuvotteleva osapuoli, kunnallinen sopimusvaltuuskunta. Schrey teki merkittävän työn neuvottelukulttuurin kehittämisessä ja toimi tässä varsin itsenäisesti. 1970-luvulla oli tapana, että Lääkäriliiton hallitus ei liiemmin puuttunut neuvottelutoimintaan, vaan merkitsi aikaansaadun sopimuksen Schreyn selostuksen kuultuaan tiedoksi. Schrey kantoi myös huolta potilaiden oikeuksista ja ihmetteli usein, mikseivät potilaat itse ole oikeuksistaan kiinnostuneita ja kuinka heitä on vaikeaa rekrytoida liiton rinnalle oikeuksiaan puolustamaan. Schreyllä oli lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli jäsenenä mm. työtuomioistuimessa, Akavan hallituksessa ja Ilmarisen neuvottelukunnassa. Luonnollisesti hän oli keskeinen vaikuttaja Lääkäriliiton palkkavaliokunnassa ja monissa muissa valiokunnissa. Aarno Schrey oli erittäin terävä-älyinen ja tajusi nopeasti palkkaneuvottelujen käänteiden merkityksen. Työnantaja oppi varomaan Schreyn viattomankin tuntuisia ehdotuksia, jotka usein tulivat arvaamattoman kalliiksi. Lääkäriliitolla ei tuolloin ollut tietokoneita tai luotettavaa statistiikkaa laskennan tukena, mutta Schreyn hatusta tempaisemat arviot osuivat hämmästyttävän hyvin kohdalleen. Joskus Schreynkin mielikuvitus kuitenkin loppui, mm. silloin, kun hän oli neuvotellut lääkäreille sopimuksen suorakorvausjärjestelmästä 1980-luvun puolivälissä. Schrey valitti, että hän ei keksi mitään lisää vaadittavaa. Hän oli sopinut Kelan kanssa, että kun suorakorvausjärjestelmään siirrytään, sen tulee olla lääkäreille vapaaehtoista, palautustaksat nostetaan sairausvakuutuslaissa edellytetylle tasolle ja työ korvataan lääkäreille täysimääräisesti. Kela oli valmis kustantamaan myös tarvittavaa tietokonevälineistöä lääkäreille. Tämä ei kuitenkaan Lääkäriliitolle kelvannut, ja asia lykkääntyi pitkälle Schreyn jälkeiseen aikaan. Työyhteisön jäsenenä Schrey oli väriläiskä, huumorintajuinen ja seurallinen. Neuvottelupäällikkömme tempauksiin vähemmän tottuneet pohjoismaisten lääkäriliittojen edustajat tuijottivat hieman epäuskoisesti toisiaan eräillä rapuillallisilla, kun Schrey nousi, piti kiitospuheen, kohotti sormienpesuun tarkoitetun vesimaljan huulilleen ja kehotti kaikkia yhtymään maljaan ja tyhjentämään sen pohjaan asti yhteistyön kunniaksi. Tässäkin hän näytti itse esimerkkiä. Vaikka Aarno on kuollut, tulee hänen muistonsa Lääkäriliitossa säilymään.
