Kommentti

Kaikki on epävarmaa

Meillä on Suomessa psykologinen lääkäripula. Sen syynä on kymmenen vuotta jatkunut päätöksenteon soutaminen ja huopaaminen.

Heikki Laine
Kuvituskuva 1

1990-luvun laman aikana merkittävä osa varsinkin vastavalmistuneista lääkäreistä oli työttöminä. Valmistumistilaisuudesta siirryttiin orientoivan vaiheen työpaikan sijaan kortistoon. Laman kokeneet lääkärit muistavat hyvin sen, että tilanne muuttui lääkäripulasta lääkärien työttömyydeksi ällistyttävän nopeasti, parin kolmen kuukauden aikana. Lääkäripula hävisi tuolloin kuin hauki rannasta.

Vuonna 1994 työikäisiä lääkäreitä oli 16 000, kun heitä nyt on 26 000.

Nykyinen lääkäripula onkin mystistä. Pula tosin koskee vain osaa terveyskeskuksista, muita kuin laajan päivystyksen sairaaloita ja ainoastaan tiettyjä erikoisaloja. Toisaalta joissakin sairaaloissa on porukkaa kuin pipoa, ja lääkäreitä on jopa ylimäärin esim. aktiivivapaiden, tutkimusvapaiden ja osa-aikaisuuden turvin. Lääkäreistä osa myös harrastaa keikkatöitä. Tuo kymmenen tuhannen ero neljännesvuosisadan takaiseen lääkärimäärään on niin suuri, että selityksiä lääkäripulalle lienee muitakin.

Pidän ylibuukkausta yhtenä lääkäripulan merkittävänä syynä ainakin erikoisairaanhoidossa. Monien sairaaloiden ja terveyskeskusten ylibuukkaus ei tunnu erityisen mukavalta niissä toimipisteissä, joiden hakuilmoitukset päätyvät toistuvasti ohiampumiseen. Ylibuukatuissa paikoissa sovelletaan tässä asiassa pyhän kirjan oppeja hieman persoonallisella tavalla: jos sinulla on kaksi ihokasta niin pyydä ihokasta vailla olevalta vielä se kolmaskin. Inhimillisesti ymmärrettävää, mutta vähemmän kollegiaalista toimintaa.

Lääkäripula helpottuisi silläkin, että ylibuukatut paikat edes hiukan kiristäisivät hanaansa, koska sellaisen pelkkä psykologinen vaikutuskin on jo järisyttävä. Tosin tätä lienee turha odottaa, koska kevyempi duuni on asia, johon nopeasti adaptoidutaan. Ehkä kannattaisi kuitenkin pitää mielessä, että esim. omalla anestesiologian erikoisalallani pari kolme selkäpuudutusta päivässä ja kerran pari päivystystä kuukaudessa ovat aika haastava juttu oman ammattitaidon ylläpitoon.

Nuorten keskittyminen suurille paikkakunnille ja suuriin toimipisteisiin on tässä reilun kymmenen vuoden sote-sekoilussa ymmärrettävää. Kun kaikki on epävarmaa, suuri koetaan turvallisemmaksi.

Lue myös

Meillä ei ole tällä hetkellä lääkäripulaa, vaan lääkäreitä on enemmän kuin koskaan ennen, ja lisää tulee ovista ja ikkunoista. Erikoistumispaikkoja jonotetaan ja jonot ovat pitkiä. Lääkäripula koskee joitakin erikoisaloja ja osaa terveydenhuollon toimipisteistä. Esim. suurimmassa osassa ei-laajan päivystyksen sairaaloistakin kirurginen toiminta jatkuu kutakuinkin ennallaan ja keskittämisasetus on vienyt vain pienen siivun leikkauksista.

Toiminnan suurin uhka on tällä hetkellä se, että näihin sairaaloihin on vaikea saada lääkäreitä. Tähän puolestaan on syynä ainoastaan epävarmuus ja pelko yhdistettynä suurten toimipisteiden ylibuukkaukseen. Meillä on Suomessa psykologinen lääkäripula ja sen syynä on kymmenen vuotta jatkunut päätöksenteon soutaminen ja huopaaminen.

Heikki Laine

Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030