Apalutamidi tehokas levinneenkin eturauhassyövän hoidossa

Eturauhassyöpäpotilailla, joilla on suurikokoinen ja suuren riskin kasvain, elinaikaa on saatu pidennettyä selvästi yhdistämällä kemialliseen tai kirurgiseen kastraatioon abirateroni ja prednisoni tai dosetakseli. Metastasoineen, mutta kuitenkin hormonisensitiivisen eturauhassyövän etenemistä pystytään merkittävästi hidastamaan myös yhdistämällä kastraatioon uuden polven androgeenireseptorinestäjä apalutamidi.

Ossi Lindell

AK-nivelen luksaation leikkausmenetelmien tuloksissa ei suuria eroja

AK-nivelen luksaation leikkausmenetelmien tuloksissa ei suuria eroja

Olkapäässä sijaitsee pieni, mutta toiminnallisesti tärkeä akromioklavikulaarinivel (AK). Se yhdistää lapaluun ja solisluun lateraalipään toisiinsa. Kun lateraalinen kompressiovoima osuu olkapäähän sopivasti, AK-nivelen nivelsiteet antavat periksi ja solisluun lateraalipää luksoituu yleensä eteen ja ylös. AK-vamma on hankala korjattava, koska niveleen kohdistuu isojen lihasryhmien vetovoima olkapään liikkeessä. Amerikkalaiset ortopedit tekivät kirurgisesta hoidosta hyvän meta-analyysin.

Hannu Paajanen

Darolutamidista uusi ase kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään

Darolutamidista uusi ase kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään

Hormonihoito on ensisijainen vaihtoehto eturauhassyövän uusiuduttua primaarihoidon jälkeen. Kemiallisesta tai operatiivisesta kastraatiosta huolimatta useimmilla potilailla sairaus etenee jossain vaiheessa. Ensi merkki siitä on PSA-lukeman nousu. Tauti tulkitaan kastraatioresistentiksi ja metastasoitumattomaksi, kun PSA-taso nousee mutta taudin etäpesäkkeitä ei ole tavanomaisin menetelmin, luustokartoituksella, tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella, osoitettavissa. Tärkein hoitotavoite on tällöin etäpesäkkeiden synnyn esto.

Ossi Lindell

Keskustelu on tärkeää tiedon määrän kasvaessa

Käsittelimme katsausartikkelissa (1) syöpägenetiikan merkitystä potilaan ja sukulaisten ennusteen parantamiseksi ja syöpäriskin vähentämiseksi. Suureen syöpäriskiin liittyvät geenit tunnetaan nykyään varsin hyvin, mutta keskisuuren riskin geenejä koskeva tieto muuttuu alati. HUS:n gastrokirurgien kommentti (2) koskee artikkelimme viittausta tiettyihin Lynchin oireyhtymään yhdistettyihin geeneihin (MSH6 ja PMS2) liitetystä keskisuuresta rintasyöpäriskistä (3). Ansiokkaassa kommentissa viitataan Suomessa tehtyyn pitkäaikaisseurantatutkimukseen, jossa ei ollut näyttöä lisääntyneestä rintasyöpäriskistä (4).

Minna Kankuri-Tammilehto, Pia Vihinen, Johanna Schleutker

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030