Aktivoitunut proteiini C - käyttöaiheet vaikeassa sepsiksessä

Fysiologisista antikoagulanteista aktivoitunut proteiini C estää hyytymistekijöiden Va ja VIIIa toimintaa ja trombiinin muodostumista sekä stimuloi fibrinolyysiä. Lisäksi sillä on anti-inflammatorisia vaikutuksia. Rekombinanttitekniikalla tuotetun ilmisperäisen aktivoituneen proteiini C:n on osoitettu olevan turvallinen ja vähentävän merkittävästi sepsispotilaiden kuolleisuutta. Uuden arvokkaan lääkkeen käyttöaiheita on tässä katsauksessa pyritty rajaamaan tarkasti, jotta hoidolla saavutettava hyöty olisi kustannuksiin nähden mahdollisimman suuri.

Ville Pettilä, Juha Perttilä, Esko Ruokonen, Esa Rintala, Ari Uusaro, Tero Ala-Kokko, Olli Takkunen

Iäkkään lonkkamurtumapotilaan kuntoutumiseen liittyvät ongelmat

Lonkkamurtumapotilaiden kuntoutumista hidastavat mm. korkea ikä, muut sairaudet, heikentynyt toimintakyky, heikko ravitsemustila, sekavuus ja dementia. Hoitoajat erikoissairaanhoidossa ovat lyhentyneet ja potilaat siirtyvät mahdollisimman nopeasti terveyskeskussairaaloihin. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että varhainen kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi ja hyvä kokonaistilan hoito nopeuttavat kuntoutumista. Keskittämällä kuntoutus vanhusten sairauksiin perehtyneisiin ja riittävin resurssein varustettuihin yksiköihin voidaan nopeuttaa toimintakyvyn palautumista, lyhentää sairaalahoidon kestoa ja vähentää dementoituneiden lonkkamurtumapotilaiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista.

Tiina M. Huusko

Totaalinen kipu - kärsimys

Kuolevan potilaan kokema totaalinen kipu on kärsimystä, johon liittyy fyysisen kivun lisäksi joukko muita oireita, kuten yleinen epämukavuus, ahdistuneisuus ja pelko. Oireisiin liittyy tunne oman ruumiin toimintakyvyn ja samalla itsenäisyyden menettämisestä. Potilaan oireiden tulkitseminen voi olla vaikeaa, joten kivun lievitys on kärsimyksen lievittämisen lähtökohta. Sen avulla voidaan vähentää potilaan ahdistusta ja auttaa häntä kokemaan turvallisuutta, merkityksellisyyttä ja omanarvontuntoa.

Juha Hänninen

Lyhyesti: Vähentävätkö uudet psykoosilääkkeet neurologisia sivuvaikutuksia?

Viime vuosikymmenellä markkinoille tulleet toisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat kliinisten tutkimusten mukaan vähemmän neurologisia sivuvaikutuksia kuin perinteiset psykoosilääkkeet. Epäselvää kuitenkin on, näkyykö tämä myös tavallisessa hoitokäytännössä. Skotlantilaiset tutkijat vertasivat 1999-2000 hoidossa olleiden skitsofreniapotilaiden neurologisten liikehäiriöiden määriä 20 vuotta aikaisemmin tehdyn samanlaisen tutkimuksen tuloksiin. Mahdollista tardiivia dyskinesiaa esiintyi 43 %:lla, parkinsonismia 35 %:lla ja akatisiaa 15 %:lla. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tardiivi dyskinesia oli kaksinkertaistunut ja parkinsonismi, joka oli toisen polven lääkkeitä saaneilla yhtä yleistä kuin perinteisiä lääkkeitä saaneilla, oli aiempaa tasoa. Näyttääkin siltä, että ainakaan vielä toisen polven psykoosilääkkeet eivät väestötasolla ole lunastaneet toiveita sivuvaikutusten vähenemisestä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Hengitysharjoituksista apua astmassa

Britit tutkivat, mikä on hengitystekniikan opetuksen osuus potilaan hyvinvoinnin kannalta. 33 aikuisesta astmaatikosta niille, joiden tekniikassa oli puutteita, tämän seikan lyhyestäkin läpikäynnistä todella oli hyötyä elämän laatua ja astman tasapainoa mittaavien pisteytysten perusteella. NNT-luku (number needed to treat) sille, että terapialla saatiin merkitsevää paranemista terveydentilaan oli yhden kuukauden kohdalla 1,96 ja kuuden kuukauden kohdallakin vielä 3,57. Tässä pohtimista pelkkään lääkehoitoon uskoville...

Hannu Puolijoki

Eikö mikään lääke auta pientä vinkujaa?

Näyttöä keuhkoputkia laajentavan lääkkeen tehosta pienen lapsen pihinään hakee kanadalainen satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, johon otettiin 149 alle vuoden ikäistä ensimmäisen infektionaikaisen hengenahdistusepisodin vuoksi sairaalahoitoa tarvinnutta lasta. Lasten iän keskiarvo oli 4,3 kuukautta ja 71 %:lla infektion aiheuttajana oli RS-virus. Lapset satunnaistettiin saamaan joko raseemista adrenaliinia, albuterolia tai keittosuolaa sumuttimella 1-6 tunnin välein tarpeen mukaan. Annokset vastasivat meillä yleisesti käytössä olevia annoksia. Muita tukihoitoja, kuten lisähappea tai nesteytystä i.v. lapset saivat tilanteen mukaan.

Marjo Renko

Infliksimabin immunogeenisuus - tärkeää, uutta tietoa kliinikolle

Muuhun hoitoon reagoimattomassa Crohnin taudissa saadaan usein suotuisa vaste infliksimabiin. Fistuloivaan Crohnin tautiin infliksimabi tuo avun ainakin puolelle potilaista. Kliinikot ovat kuitenkin kokemuksen karttuessa huomanneet, että toistuvien infliksimabi-infuusioiden teho heikkenee vähitellen. Syyksi on arveltu lääkkeen immunogeenisuutta eli vasta-ainetuotantoa, jolla elimistö hylkii lääkettä. Asiaan tulee tärkeää lisätietoa Belgiassa tehdystä tutkimuksesta.

Robert Paul

Astman omahoito kannattaa

Suomessakin on selvitetty astman omahoidon hyödyllisyyttä mm. tamperelaisten kollegojen tutkimuksessa. Nyt asialla olivat hollantilaiset. Aineisto koottiin 19 yleislääkärin potilaista, jotka tekivät myös astmadiagnoosin. Seuranta-aika oli kaksi vuotta, ja potilaita oli mukana yhteensä 214 (ikä 16-60 v, naisia 62 %). Heistä 104 satunnaistettiin tavanomaisen hoidon ja 110 ohjatun omahoidon ryhmään.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Mykoplasmaa astman pahenemisvaiheessa

Israelissa selvitettiin serologisilla menetelmillä astman pahenemisvaiheen taustalta epätavallisia patogeeneja (Mycoplasma pneumoniae, Chlamydia pneumoniae, Legionella spp., Coxiella burnettii). 100 potilaasta 18:lta löytyi mykoplasma, kun ortopedisesta yksiköstä kootusta samansuuruisesta verokkiaineistosta se löytyi vain kolmelta (p = 0,0006). Mykoplasman infektioimista 10:llä oli viitteitä myös muista patogeeneista; virus oli kyseessä seitsemällä. Muiden taudinaiheuttajien suhteen erot eivät olleet ryhmien välillä merkitseviä. Löydökset poikennevat tutkitun alueen ja infektiopaineen selittäminä, mutta näiden tulosten pohjalta vain mykoplasma näyttää varteenotettavalta atyyppiseltä infektioiden aiheuttajalta astman pahenemisvaiheessa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Pitkään jatkuva masennusoireilu heikentää vanhuksen kognitioita

Ranskalaiset tutkijat seurasivat prospektiivisesti neljän vuoden ajan 59-71-vuotiaiden kognitiivista suorituskykyä MMSE:llä (Mini-Mental State Examination) ja vertasivat sen muutoksia suhteessa depressiivisyyteen. Tutkimukseen valittiin 1 003 kognitiiviselta tasoltaan normaalia (MMSE > 26 pistettä) tutkittavaa. Ei-depressiivisten ja episodittaisista masennusoireista kärsineillä kognitiivinen suorituskyky heikkeni yhtä paljon (15-16 %:lla yli 3 pistettä) mutta jatkuvasta depressiivisestä oireilusta kärsivillä selvästi enemmän (25 %:lla yli 3 pistettä). Vanhuksen masennuksen hoito on siis kognitiivisten toimintojenkin säilymisen kannalta erityisen perusteltu, jos masennusoireet ovat runsaita tai jatkuvat pitkään.

Raimo Kr Salokangas