Elimistössä liukenevien kiinnittimien luotettavuus

Luumurtumien ja osteotomioiden hoitoon ei ole vielä pystytty kehittämään ihanteellista kiinnitintä. Metalliset kiinnittimet, kuten sauvat, vaijerit, ruuvit ja levyt ovat laajassa käytössä hohkaluumurtumien hoidossa. Luun kiinnitintä tarvitaan kuitenkin vain väliaikaisesti tukemaan paranevaa luuta, minkä vuoksi on kehitetty elimistössä liukeneva kiinnitin. Elimistössä liukenevat synteettiset ommelaineet, polyglykolihappo ja polymaitohappo, tulivat kliiniseen käyttöön 1970-luvulla. Professori Rokkanen HYKS:n kirurgian klinikasta ja professori Törmälä Tampereen teknillisestä korkeakoulusta ovat kehittäneet laajaan kliiniseen käyttöön päässeet kiinnitysvälineet ja -menetelmät tiettyjen hohkaluumurtumien hoitoon. Ensimmäisen suomalaisen nilkkamurtumilla tehdyn kliinisen tutkimuksen varhaistulokset julkaistiin vuonna 1985. Näiden kiinnittimien rutiininomaiseen käyttöön johtaneita hyviä tuloksia on saatu mm. nilkan ja radiuksen yläpään murtumissa ja peukalon netakarpaalinivelen kollateraaliligamentin kiinnityksessä sekä joissakin ylä- ja alaraajan hohkaluunmurtumissa ja osteotomioissa.

Kia Pelto-Vasenius

Bisnes on terveydenhuollossa hyvä renki, mutta huono isäntä

Kunnallinen hallinto ja liike-elämä rinnastetaan usein toisiinsa, vaikka näiden kahden sektorin välillä on perustavaa laatua olevia eroja omistajuuden, rahoituksen ja päätöksenteon suhteen. Kunnallisessa järjestelmässä omistaja, rahoittaja, päätöksentekijä ja yleensä myös asiakasyhteisö on kunta itse. Liike-elämässä em. roolit ovat enimmäkseen selkeästi eriytyneet. Kunnalliselta sektorilta puuttuu myös kilpailutilanne, joka on liike-elämässä vallitseva perusasetelma. Terveydenhuollolle olisi jo aika saada sen omista lähtökohdista toimiva ohjausjärjestelmä, joka ei jäljittele markkinamekanismeja. Terveydenhuollon ohjauksen tulee perustua väestöpohjaiseen järjestämisvastuuseen, hoitoketjujen ohjaamiseen, toimijoiden väliseen sopimiseen sekä ristiriidattomaan kannustamiseen.

Seppo Tuomola

Psykiatrian avohoitoresurssoinnilla tuloksia

Psykiatrisen hoidon suuntaus on ollut sairaalahoidosta avohoitoon. Vähentyneitä sairaalaresursseja on kuitenkin vain harvoin ohjattu avohoitoon. Jämsän seudulla vuonna 1993 näin tapahtui - Pitkäaikaispotilasprojektin (PAPP) johdosta avohoitopalvelut monipuolistuivat ja sairaalahoitopäivät vähenivät 39 %. Projekti toteutettiin vuosina 1994-1997.

Timo Valtakoski, Airi Itäpuro, Seija Juntunen, Leena Kaunisto, Kaisu Mäntymaa, Tuija Niemiharju

Miljoonapiireihin työryhmät laatimaan alueellisia suunnitelmia

Sosiaali- ja terveysministeriö nimeää ns. miljoonapiireihin yhteistyöryhmät, joiden tehtävänä on laatia terveydenhuoltoon alueelliset kehittämissuunnitelmat sekä sopia niiden aikataulusta ja toteuttamisesta. Muun muassa näiden työryhmien avulla ryhdytään toteuttamaan terveydenhuollon kehittämisprojektin neljän selvitysmiehen ehdotuksia. Niiden pohjalta on laadittu toimenpide-ehdotukset sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton yhteisessä johtoryhmässä.

Suvi Sariola

WHO esittää efedriinin luokittelemista huumeeksi

Maailman terveysjärjestö WHO ehdottaa efedriinin luokittelemista huumausaineeksi. YK:n huumevalvontaviranomaisten mukaan varsinkin Aasiassa valmistettua efedriiniä myydään Länsi-Afrikkaan, missä siitä valmistetaan amfetamiinia. WHO:n lääkeohjelmien johtajan Juhana Idänpään-Heikkilän mukaan huumausaineeksi todennäköisesti tullaan lisäselvitysten jälkeen luokittelemaan myös gammahydroksivoihappo. GHB on Suomeenkin levinnyt muotihuume. Internetin kautta sitä on markkinoitu myös kehonrakentajille lihaksia kasvattavana aineena.

Suvi Sariola

Aivohalvausten ilmaantuvuuden ja aivohalvauskuolleisuuden muutokset kymmenen vuoden aikana FINMONICA-tutkimuksessa

Suomessa perustettiin 1980-luvun alussa väestöpohjainen aivohalvausrekisteri kolmelle alueelle, Pohjois-Karjalan lääniin, Kuopion lääniin sekä Turun ja Loimaan alueelle. Kymmenen vuoden seurantajakson aikana selvitettiin näiden alueiden 25-74-vuotiaan väestön aivohalvausten ilmaantuvuus, kohtaustaajuus ja aivohalvauksen aiheuttama kuolleisuus. Kymmenen vuoden aikana tapauksia rekisteröitiin 11 392 ja niistä 78 % oli ensimmäisiä aivohalvauksia. Aivohalvausten ilmaantuvuus pieneni merkitsevästi koko aineistossa, miehillä 1,7 % ja naisilla 2,2 % vuotta kohti. Kuolleisuus aivohalvaukseen väheni samoin, miehillä 5,2 % ja naisilla 4,7 % vuotta kohti. Myös kohtaustaajuus pieneni merkitsevästi sekä miehillä että naisilla. Ilmaantuvuuden suhde kuolleisuuteen suureni selvästi seuranta-aikana, mikä tarkoittaa sitä, että kuolleisuus on pienentynyt jyrkemmin kuin ilmaantuvuus.

Juhani Sivenius, Cinzia Sarti, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Kari Kuulasmaa, Markku Mähönen, Erkki V. Narva, Veikko Salomaa, Kalervo Salmi, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto

Aivosähkökäyrän seurantaan perustuva laite anestesian riittävyyden arvioinnissa

Leikkauspotilaan verenkierron, hengityksen, hapetuksen ja lihasrelaksaation seurantaan anestesian aikana on nykyisin käytössä monipuolisia mittareita. Mutta vaikka anestesian monitoroinnin kehitys on ollut nopea, anestesian syvyyden arviointi on vaikeaa. Se on perustunut pääasiassa autonomisen hermoston välittämien heijasteiden, kuten potilaan verenpaineen ja sykkeen tarkkailuun, ja nämä mittarit tiedetään epätarkoiksi. Koska lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan tajuttomuudesta ei voida olla varmoja, useimmat potilaat nukutetaan tarpeettoman syvään anestesiaan. Tämä taas hidastaa toipumista ja lisää lääkekustannuksia. Silti myös tahatonta hereilläoloa esiintyy edelleen satunnaisesti. Uusi EEG-analyysiin perustuva anestesian syvyyden mittauslaite auttaa anestesian yksilöllisessä räätälöinnissä kullekin potilaalle. Anestesian syvyyden optimointi parantaa anestesiatyön laatua ja saattaa vähentää kustannuksia ja nopeuttaa toipumista anestesiasta. Nopea toipuminen on tärkeää erityisesti päiväkirurgiassa, jonka osuus leikkaustoiminnassa kasvaa koko ajan.

Arvi Yli-Hankala, Anne Vakkuri, Kari Korttila

Metabolinen oireyhtymä ja sen merkitys

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuuksien ja kohonneen verenpaineen muodostamaa vaaratekijäkokonaisuutta, johon tavallisesti liittyy myös keskivartalolihavuus. Sekä oireyhtymän yksittäisten poikkeavuuksien että niiden kasautumisen taustalla on insuliiniresistenssi. Nykykäsityksen mukaan metabolinen oireyhtymä on osittain periytyvä, toisaalta ympäristötekijöiden muovaama sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijä. Se on diagnosoitavissa usein jo varhaisvaiheessaan, jolloin ehkäisevät toimenpiteet ovat mahdollisia.

Mauno Vanhala

Kiusaaminen ja lasten psyykkinen hyvinvointi - haasteita kouluterveydenhuollossa

Ainakin viidennes lapsista joutuu kiusatuksi tai kiusaa toisia lapsia peruskoulun ala-asteella. Pojilla ongelmat ovat huomattavasti tavallisempia kuin tytöillä. Suuri osa näistä lapsista on selvästi psyykkisesti oireilevia tai häiriintyneitä. Sekä kiusaajat että kiusatut lapset tunnistavat myös itse omia ihmissuhdeongelmiaan eivätkä koe sosiaalisia suhteitaan tyydyttävinä. Kiusaamisongelmat lisäävät lapsen todennäköisyyttä ohjautua lastenpsykiatriseen hoitoon, mutta suurta osaa psyykkisistä oireista ja ongelmista eivät vanhemmat ja opettajat pidä sen laatuisina, että niihin katsottaisiin tarpeelliseksi puuttua. Kouluterveydenhuollolla voisi olla merkittävä asian hoitamista edistävä rooli etenkin kun koulukiusaamisen on selvästi osoitettu olevan yhteydessä mielenterveyteen.

Kirsti Kumpulainen, Eila Räsänen

Koulupelon monet kasvot

Koska koulu liittyy lasten ja nuorten elämään lähes päivittäin, saattaa koulupelko vaikeuttaa yksilön elämää erittäin voimakkaasti ja pidemmällä tähtäimellä estää hänen integroitumistaan yhteiskuntaan. Pitkään jatkuessaan koulupelosta saattaa tulla yksi lapsuusiän vaikeimmista psyykkisistä sairauksista. Koulunkäynnistä kieltäytyjien vanhemmat ovatkin pitäneet koulupelkoa huomattavasti vaikeampana lapsen kannalta kuin lapsuuden masentuneisuutta, eroahdistusta tai nuorten käyttäytymishäiriötä. Tutkimukset koulunkäynnistä kieltäytyjistä ovat olleet heterogeenisiä ja häiriön luokittelu ja hoito on ollut vaihtelevaa. Viime vuosikymmenellä alettiin kiinnittää huomiota koulunkäynnistä kieltäytymisen erilaisiin etiologisiin syihin ja taustalta löytyykin, vastoin aiempia käsityksiä, enemmän masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä.

Paula Pasanen-Aro, Tuula Tamminen