20914 osumaa

Nuorisopsykiatria Suomessa ja Euroopassa Katsaus nuorisopsykiatrian historiaan Suomessa ja nuorisopsykiatrian koulutuksen asemaan Euroopan unionissa

Lasten ja nuorten psykiatrian koulutus- ja palvelujärjestelmät ovat kehittyneet Suomessa maallemme omaleimaisista historiallisista lähtökohdista. Suomessa nuorisopsykiatria ja nuorison psykiatrinen tutkimus ovat kehittyneet aiemmin ja pidemmälle kuin muissa Euroopan unionin maissa. Nuorisopsykiatrisia palveluja on maassamme ollut vuodesta 1959 alkaen osana psykiatriaa, vuodesta 1979 sen suppeana erikoisalana ja 1994 itsenäisenä nuorisopsykiatrian erikoisalana. Vuonna 1996 nuorisopsykiatria oli 92 erikoisalasta 26. suurin. Nuorten psykiatristen palvelujen piilevän tarpeen kohdattua oman palvelujärjestelmänsä nuorisopsykiatrian poliklinikkakäyntien määrä kasvoi 136 % vuosina 1990-95. Alalta on julkaistu 15 väitöskirjaa.

Kari Pylkkänen

Köyhä, kouluttamaton pohjoissuomalainen - syrjäytyjän koko kuva?

Suomen kaltaisen sivistysvaltion tavoitteisiin kuuluu kansalaisten yleinen tasavertainen asema. Tasa-arvoisuus ei ole toteutunut ainakaan kansalaisten terveydentilan osalta, sillä se näyttää vaihtelevan suuresti sekä sosiaalisen aseman että asuinalueen mukaan. Sosiaaliryhmien välistä tasavertaisuutta ei ole saavutettu, vaikka sitä pidetään terveyspolitiikan yhtenä päätavoitteena. Lukuisat tutkimukset tukevatkin käsitystä, että alemmassa sosiaalisessa asemassa olevien terveydentila on keskimääräistä heikompi.Terveydentilan alueellinen vaihtelu ilmenee erityisesti siten, että pohjoissuomalaiset sairastavat monia kansantauteja eteläsuomalaisia enemmän. Pohjoissuomalaisten ja alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien riski joutua marginaaliasemaan näyttäisi olevan suurempi myöskin huonomman terveydentilan vuoksi.

Juha-Jaakko Sinikumpu, Marjo-Riitta Järvelin

Sairaalapotilas viestijänä

Potilaat pitävät sairaalan henkilökunnan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta hoitokokemuksen perustana. Lyhyiden hoitokontaktien jatkuvasti lisääntyessä tulee kohtaamisessa entistä tärkeämmäksi osapuolten keskinäisen viestinnän onnistuminen. Potilaille sairaalakokemukset ovat ainutkertaisia ja herkkiä elämäntilanteita ja siksi niiden toivoisi muodostuvan voimavaroja rakentaviksi. Hoitavan henkilökunnan kohtaaminen, saadut ohjeet ja jopa sairaus saavat merkitystä potilaan kokemuksesta. Sairaalan työntekijöinä meidän tulisikin kysyä itseltämme: Miten voisimme huomioida potilaan sairaalassa viettämän ajan siten, että potilas parhaiten hyötyisi kanssamme käydyistä keskusteluista pystyäkseen hallitsemaan omaa terveysongelmaansa? Entä, millaisia viestijöitä toivomme potilaidemme olevan? Onko ihanteellinen sairaalan potilas sellainen, "joka ei valita mistään, josta henkilökunta sanoo, että se on niin mukava, siitä ei ole mitään haittaa" (1) vai toivommeko hänestä sellaista, joka "jos tuntee, että vaikka joku lääke ei sovi mulle, pitäis oman päänsä ja uskaltais sanoo, että se menis enemmän semmoseksi keskusteluksi lääkärin kanssa, ettei toinen vaan määrää ja sano ja toinen kiltisti lähtee pois ja ottaa sitten vastaan mitä on määrätty".

Tarja Kettunen

Villi Pohjola

Biokemian perusteita voidaan lähestyä myös otsikolla Villi Pohjola. Tällaisen nimen on antanut "kokeilulinjan isäksi" kutsuttu vs. apulaisprofessori Jorma Ohisalo laatimalleen opintojakso-oppaalle. Tutorille annettava versio oppaasta kertoo, että opintojakson sisältönä ja oppimistavoitteina on perehtyminen biokemian perusteisiin, lähinnä proteiinien rakenteeseen, toimintaan ja niiden välisiin yhteyksiin sekä keskeisiin aineenvaihduntatauteihin. Samalla kurssi on "yleinen johdanto biotieteisiin ja lääketieteelliseen todentamiseen sekä lääketieteellisen tiedon yleisiin ominaisuuksiin ja luotettavuuteen".

Ensimmäinen näyttöön perustuvan lääketieteen kurssi Helsingin yliopiston lääketieteen perusopetuksessa

Näyttöön perustuvan lääketieteen ja terveydenhuollon (Evidence based medicine, EBM) esiinmarssi viime vuosina on ollut näyttävä. Näyttöön perustuva lääketiede on alunperin anglosaksisista maista liikkeelle lähtenyt ajattelutapa, jonka keskeinen elementti on lääkärin kliinisen taidon ja viimeisimmän toteennäytetyn lääketieteellisen tiedon yhdistäminen yksittäisen potilaan hoidossa. Näyttöön perustuvasta lääketieteestä on keskusteltu näkyvästi lääketieteellisissä lehdissä viime vuosina, ja aiheesta on järjestetty kliinikoille sekä kansainvälisiä että kansallisia kursseja. Syksyllä 1997 järjestettiin Helsingin yliopiston lääketieteen perusopetuksessa valinnaisena ensimmäinen EBM-kurssi, josta saatiin hyviä kokemuksia. Kurssia suunnitellaan laajennettavaksi koko neljännen vuosikurssin opiskelijoille syksyllä 1998.

Kaisu Pitkälä, Timo Strandberg, Taina Mäntyranta, Hannu Vanhanen

Diabeetikon raskaus tänään

Diabetesta sairastavien naisten raskauden-aikainen verensokeritasapaino ja sen seurauksena lasten ennuste on parantunut ratkaisevasti viime vuosien aikana. Kuitenkaan verensokeritasapaino alkuraskaudessa ei ole edelleenkään hyvä vaikka paraneekin nopeasti ensikäynnin ohjauksen jälkeen. Tärkein haaste raskauden lopputuloksen parantamiseksi on valistaa jo teini-iästä lähtien jokaista diabeetikkoa hyvän tasapainon merkityksestä ja myöhemmin kannustaa ja ohjata potilas raskauden-suunnittelukäynnille hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi ennen ehkäisyn lopettamista.

Marja Vääräsmäki, Marjatta Anttila, Anna-Liisa Hartikainen

Ostereiden välittämä kalikivirusepidemia

Viime vuoden alkupuoliskolla maassamme todettiin kolme ostereiden levittämää ruokamyrkytysepidemiaa. Ainakin yhden epidemian aiheuttajaksi osoittautui varmuudella kalikivirukset. Raakojen tai huonosti kypsennettyjen ostereiden syöminen onkin aina tietoisesti otettu terveysriski. Oireet aiheutuvat useimmiten joko virus- tai bakteeri-infektiosta tai levätoksiineista. Artikkelissa kuvataan myös aiemmin huonosti tunnettua kalikivirusten diagnostiikkaa ja nimikkeistöä.

Antti Pönkä, Leena Maunula, Carl-Henrik von Bonsdorff

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030