Toiminnallisten sappivaivojen diagnostiikka ja hoito

Ylävatsalla oikealla puolella tuntuvia kipuja selviteltäessä sappikivet ovat usein ensimmäinen tutkimuskohde, mutta vaikka niitä ei löydy, voi kipu siltikin olla sappi- tai haimatieperäinen. Kun sapen ja lähielinten orgaaniset sairaudet on suljettu pois, voidaan ryhtyä selvittämään sappi- ja haimatiehyiden toimintahäiriön mahdollisuutta. Oddin sulkijalihaksen toimintahäiriö voidaan todeta manometrialla, ja endoskooppinen sfinkterotomia auttaa valtaosaa potilaista.

Isto Nordback, Väinö Turjanmaa, Juhani Sand

Interferonia neutraloivat vasta-aineet multippeliskleroosin beetainterferonihoidossa

Aaltomaisen multippeliskleroosin hoidossa on otettu käyttöön kaksi geenitekniikan menetelmin valmistettua beetainterferonia, 1b ja 1a. Ensimmäiset havainnot MS-tautia hillitsevästä vaikutuksesta saatiin beeta-1b-interferonista, jolla pahenemisvaiheiden määrä ja magneettikuvauksella todettu taudin aktiivisuus ja aivomuutokset vähenivät. Beeta-1a-interferonin vaikutukset ovat samansuuntaiset, mutta lisäksi sen on esitetty hidastavan MS-potilaan toimintakyvyn heikkenemistä. Seurantatutkimus beeta-1b-interferonin vaikutuksista on osoittanut lääkkeen tehon heikentyvän osalla potilaista, joille kehittyi interferonia neutraloivia vasta-aineita. Kolmanneksella potilaista vasta-aineiden muodostus käynnistyi ensimmäisen hoitovuoden kuluessa. Kolmen vuoden hoidon jälkeen neutraloivia vasta-aineita todettiin 38 %:lla potilaista. Kolmasosalla heistä taudin pahenemisvaiheet ja magneettikuvauksessa havaitut muutokset lisääntyivät puolentoista vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Beeta-1a-interferonia neutraloivien vasta-aineiden kliinisestä merkityksestä tiedetään vähemmän. Koska vasta-aineiden muodostumiseen ei aina liity toimintakyvyn heikkenemistä, päätökset hoidon jatkamisesta perustuvat ensisijaisesti kliiniseen kuvaan. Testejä vasta-aineiden toteamiseksi tarvitaan kuitenkin tulevaisuudessa päätöksenteon tueksi.

Irina Elovaara

Diabeettisen retinopatian seulonta ja seuranta

Retinopatia kuuluu diabeteksen tavallisimpiin lisätauteihin. Retinopatian aiheuttama näkövammaisuus uhkaa siten jopa kymmeniätuhansia suomalaisia. Jos retinopatia todetaan ajoissa ja hoidetaan asianmukaisesti, näkövammaisuus on useimmissa tapauksissa estettävissä. Silmänpohjien säännöllistä seurantaa ei siksi saisi unohtaa. Silmänpohjatutkimusten tärkeyttä pitää korostaa myös potilaille, koska jopa pitkälle edenneet näköä uhkaavat muutokset ovat alkuvaiheessa usein lähes oireettomia.

Leila Laatikainen, Paula Summanen

Bentsodiatsepiinivieroitushoito Järvenpään sosiaalisairaalassa

Päihdehuoltoon tulee yhä enemmän lääkkeistä riippuvaisia asiakkaita. Järvenpään sosiaalisairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan diatsepaami ja oksatsepaami aiheuttivat eniten riippuvuutta, seuraavaksi yleisin oli alpratsolaami. Vieroituksessa käytettiin yleensä sitä lääkeainetta, josta potilaat olivat riippuvaisia. Bentsodiatsepiineja käytettiin alun perin mm. masennuksen hoitoon.

Tarja Kallio, Mika Jaakkola, Kari Poikolainen, Pekka Heinälä

Selkäpotilaan hoitosuosituksista alueellisiin hoitoonohjausmalleihin

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat Suomessa yleisimmin kipua aiheuttava ja eniten työstä poissaoloon johtava pitkäaikaissairauksien ryhmä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet voivat vaihdella somaattisista tautiprosesseista ja vammoista psyykkisiin sekä sosiaalisiin oireyhtymiin. Selkäpotilaan huolellinen diagnostiikka ja oikea-aikaiset hoito- sekä kuntoutustoimet ovat edellytyksenä sille, että potilaiden kokemia kipuja, toiminta- ja työkyvyn alenemista sekä taudin kansanterveydellistä merkitystä kyettäisiin tehokkaasti minimoimaan. Kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset sekä konsensuslausumat luovat pohjan hoitoonohjausmalleihin, joissa on mahdollista ottaa huomioon alueellisten resurssien vaihtelut maassamme.

Markku Hupli

Rintasyövän postoperatiivinen sädehoito pidentää elinaikaa

Mastektomian jälkeen annetun postoperatiivisen sädehoidon on havaittu monissa satunnaistetuissa tutkimuksissa vähentävän rintasyövän paikallisia uusiutumia. Sen sijaan elinaika on ollut suunnilleen sama, annettiinpa sädehoito tai ei. Liitännäishoitona annetun solunsalpaajahoidon tai hormonihoidon elinaikaa pidentävästä vaikutuksesta on sen sijaan oltu jokseenkin vakuuttuneita, ja onpa esitetty, että postoperatiivinen sädehoito saattaisi olla kokonaan turha toimenpide, kunhan potilaalle vain annetaan riittävästi syövän lääkehoitoa. Nämä käsitykset perustuvat kuitenkin tuloksiin, jotka saatiin ennen modernin sädehoitotekniikan kehittymistä.

Heikki Joensuu

Lähes supertubi

Niin kauan kuin Mycobacterium tuberculosis on tunnettu, siitä on pelätty kehittyvän erityisen virulentteja muotoja. Toistaiseksi tuberkuloosibakteerien virulenssissa on ollut vain vähän vaihtelua.

Matti Viljanen

Tuberkuloosin vastustuskyvyn geenitausta selviämässä

Vain 10 % tartunnan saaneista sairastuu tuberkuloosiin ja tauti tappaa vain runsaat puolet hoitamattomista potilaista. Mustaihoisten mortaliteetti on suurempi kuin valkoihoisten, ja eräät hiirilinjat kuolevat toisia herkemmin tuberkuloosiin. Vaikka vastustuskyky näyttää ilmiselvästi geneettisesti säädellyltä, tietämys ihmisen resistenssigeeneistä on ollut olematonta.

Matti Viljanen

Suojaako C. difficile suolessa difficile-ripulilta?

Antibioottihoitoon liittyvä Clostridium difficile -ripuli on yleinen komplikaatio. Ripulin aiheuttajabakteeri kolonisoi aika usein myös oireettomia potilaita. Jopa viidennekseltä yli kaksi viikkoa sairaalassa olleilta löytyy bakteeri ulosteviljelyssä. Tämä tutkimus kysyi, lisääkö kolonisaatio riskiä saada sairaalassa difficile-ripuli.

Heikki Arvilommi

Popsi, popsi porkkanaa?

Jo vuosikymmeniä sitten havaittiin, että vähentämällä rottien ravinnosta saamaa kokonaisenergian määrää saatiin rotat elämään tavallista pitempään. Samoin rajoittamalla rottien energiansaantia lapsena väheni rottien syöpien määrä aikuisena. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu joidenkin ihmisen syöpämuotojen olevan yleisempiä pitkillä henkilöillä, mikä sekin voisi puhua sen puolesta, että runsas ravitsemus suosii syövän kehittymistä.

Heikki Joensuu