20912 osumaa

Nuoruustyypin diabeteksen komplikaatiot Eurodiab IDDM -tutkimuksessa

Nuoruustyypin diabeteksen mikrovaskulaaristen ja akuuttien komplikaatioiden yleisyyttä selviteltiin Eurodiab-tutkimuksessa, johon osallistui 3 250 potilasta 16:sta Euroopan maasta. Normaali HbA1C-arvo todettiin 16 %:lla potilaista. Albumiinin eritysnopeus oli lisääntynyt alle viisi vuotta diabetesta sairastaneista potilaista 19,3 %:lla, koko aineistossa 30,6 %:lla. Retinopatian esiintyvyys oli koko aineistossa 46 % ja 20 vuotta tai kauemmin sairastaneilla 82 %. Merkkinä autonomisesta neuropatiasta 5,9 %:lla potilaista oli posturaalista hypotensiota ja 19,3 %:lla epänormaali sykkeen vaste seisomaan noustessa. Tutkimusta edeltäneen vuoden aikana 32,2 %:lla potilaista oli ollut yksi tai useampi vaikea hypoglykemiaepisodi ja 8,6 % potilaista oli joutunut sairaalaan ketoasidoosin vuoksi. Mikrovaskulaariset ja akuutit komplikaatiot lisääntyivät diabeteksen keston myötä ja glukoositasapainon huonontuessa. Mikroalbuminuria ilmaantui retinopatiaa sairastaville matalammilla diastolisen verenpaineen arvoilla kuin potilaille, joiden silmänpohjissa ei todettu muutoksia. Verenpaineen hoito olisikin todennäköisesti syytä aloittaa herkästi potilaille, joilla todetaan retinopatia.

Marika Kylliäinen, Pertti Ebeling, Veikko Koivisto

Verenpainelääkityksen kustannuksissa potilas- ja lääkäriryhmäkohtaisia eroja

Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston avulla tarkasteltiin avohoitolääkärien noudattamaa kohonneen verenpaineen lääkehoitokäytäntöä sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Aineiston potilaiden verenpainelääkitys maksoi keskimäärin 1 713 markkaa vuodessa. Miespotilaiden lääkitys oli vuodessa keskimäärin 300 markkaa kalliimpaa kuin naisten. Ero johtui ACE:n estäjien ja kalsiuminestäjien käytön suhteellisesta yleisyydestä etenkin työikäisten miespotilaiden hoidossa. Beetasalpaajat ja diureetit olivat naisten eniten käyttämiä lääkeryhmiä. Kalleinta lääkitystä määräsivät usein erikoislääkärit, erityisesti sisätautilääkärit.

Jaana Martikainen, Timo Klaukka, Pekka Koivisto, Sinikka Rajaniemi

Kraniosynostoosin leikkaushoito tehtävä riittävän varhain

Kraniosynostoosi on sairaus, jossa lapsen kallon saumat alkavat luutua yhteen liian aikaisin jo ennen syntymää. Suotuisan psyykkisen kehityksen varmistamiseksi suurimmalle osalle potilaista tehdään saumojen avausleikkaus ensimmäisten elinkuukausien aikana. Tampereella tehdyssä selvityksessä todettiin, että leikkauksen jälkeen tutkittavien älyllinen suoriutumiskyky lapsuudessa ja nuoruudessa oli vähintään yhtä hyvä kuin vastaavan normaaliväestön. Heidän saamansa tulokset ei-kielellisissä testeissä olivat selvästi paremmat kuin kielellisissä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että mitä nuorempana kallonsaumojen avausleikkaus oli tehty, sitä paremmin tutkittava suoriutui älykkyystestissä.

Johanna Multanen, Jaana Roviola-Lehtonen, Marjatta Vanhalakka-Ruoho, Pirkko Nieminen, Eero Somppi

Kuka lohduttaisi Nyytiä? - lapsuusiän masennuksen tunnistaminen

Masennus oireyhtymänä tai mielenterveyden häiriönä on pohjimmiltaan samanlainen lapsilla kuin aikuisilla. Keskeisinä oireina ovat mielialan lasku sekä mielenkiinnon ja mielihyvän menetys. Lapsen mahdollisuus ja tapa eritellä ja ilmaista tunnetilojaan ja tarpeitaan kuitenkin vaihtelee iästä, kehitysasteesta sekä vuorovaikutuksellisista ja kognitiivisista taidoista riippuen. Lapsen masennus ilmenee kullekin ikäkaudelle tyypillisin oirein, joiden selville saamiseksi olisi osattava keskustella lapsen kanssa hänen kehitystasoonsa sopivin sanoin. Masentuneilta lapsilta on muistettava - ja uskallettava - kysyä myös itsetuhoisista ajatuksista ja teoista. Masennuksen nonverbaalisia oireita voidaan arvioida tarkkailemalla lapsen olemusta ja käyttäytymistä eri tilanteissa, erityisesti vanhempien seurassa. Niin masennuksen arvioinnissa kuin hoitoa suunniteltaessakin yhteistyö vanhempien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Kaija Puura, Tuula Tamminen

Kirkasvalohoidostako apu vanhuspotilaiden unihäiriöihin ja levottomuuteen?

Kirkasvalohoidon vaikutuksia vanhuksiin ryhdyttiin tutkimaan 1990-luvun alkupuolella, kun hoidon suotuisat vaikutukset talvisin toistuvan masennustilan hoidossa olivat käyneet selviksi. Tutkimus on kohdistunut psykiatristen vanhuspotilaiden uni- ja vuorokausirytmin häiriöiden sekä käyttäytymishäiriöiden hoitoon. Öisin vaeltavat, päivisin nukkuvat, ajoittain agitoituneet ja sekavat potilaat aiheuttavat ongelmia niin kotihoidossa kuin laitosoloissakin. Alustavien tutkimusten mukaan kirkasvalohoito saattaa olla uusi lääkkeetön vaihtoehto tällaisten vanhuspotilaiden hoidossa. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen, sillä hoitoaikoja olisi syytä lyhentää ja hoitokertoja harventaa, jotta hoitomyöntyvyys paranisi.

Katri Korpinen, Curt West, Taina Hammaren, Björn Appelberg

Verenpainelääkitys kohdallaan vain kolmasosalla potilaista

On tunnettu asia, että lääkitys ei aina laske verenpainepotilaiden painetta tyydyttävälle tasolle. Osasyyksi on tarjottu mm. valkotakkihypertoniaa: verenpaine nousee vastaanottotilanteen aiheuttaman jännityksen seurauksena. Nyt kun ambulatorinen, koko vuorokauden kestävä verenpaineen rekisteröinti on mahdollista, tämä käsitys ei näytäkään selittävän koko totuutta kohonneen verenpaineen hoidon laadusta.

Robert Paul

Fosfolipidivasta-aineisten naisten raskausnäkymät paranevat

Jos raskaus on päättynyt toistuvasti keskenmenoon, on noin 15 %:n mahdollisuus, että taustalla on fosfolipidi- tai kardiolipiinivasta-aineita tai lupusantikoagulantti. Ja päinvastoin, jos naisella on näitä vasta-aineita, on keskenmenon riski erittäin suuri, jopa 90 %. Tilaa on hoidettu mm. kortikosteroideilla ja immunoglobuliinilla ja kenties parhaiten asetyylisalisyylihapolla tai hepariinilla. Brittiobstetrikot tutkivat, miten ASA:n ja hepariinin yhdistelmähoito auttaa tilanteeseen.

Robert Paul

Kattavampi hepatiitti B -rokote

Nykyisin käytössä olevilla hepatiitti B -rokotteilla rokotetuista 10-15 % jää vaille riittävää suojaa. Pääasiallisesti geneettisistä syistä osa ihmisistä on kyvyttömiä kehittämään immuunivastetta rokotteen sisältämälle, viruksen pinnasta peräisin olevalle S-antigeenille. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että koe-eläimille kehittyy immuunivaste kahta muuta viruksen pinnan antigeenia kohtaan (pre-S1 ja pre-S2) geneettisestä taustastaan riippumatta.

Matti Viljanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030