Miten nuorten terveys on muuttunut 20 vuoden kuluessa?

Nuorten terveystapatutkimuksissa on tutkittu nuorten kasvua ja terveyttä koko maan kattavilla postikyselyillä joka toinen vuosi 1977-97. Kahden vuosikymmenen kuluessa 12-18-vuotiaat ovat kasvaneet pitemmiksi ja myös kuukautisten ja siemensyöksyjen alkamisiät ovat varhaistuneet. Koettu terveys ja psykosomaattiset oireet ovat pysyneet ennallaan. Ylipainoisuus ja lihavuus, astmat ja allergiset nuhat sekä selkä- ja niskakivut ovat lisääntyneet. Lääkkeiden käyttö särkyihin, vilustumiseen ja yskään on yleistynyt. Nuorten terveyden muutoksilla ei ollut välitöntä yhteyttä 1980-luvun taloudelliseen noususuhdanteeseen eikä 1990-luvun lamaan.

Matti Rimpelä, Arja Rimpelä, Andres Vikat, Elina Hermanson, Riittakerttu Kaltiala-Heino, Elise Kosunen, Annikki Savolainen

Erikoissairaanhoidon talous vuoden 1995 terveystaseissa - uusi kirjanpitokäytäntö muuttaa näkymiä

Uusi kirjanpitokäytäntö antaa entistä realistisemman kuvan erikoissairaaloiden talouden tilasta, ja tähänastisiin tilinpäätöksiin perustuvat taloussuunnitelmat voivat kirjoittajien mukaan osoittautua ylimitoitetuiksi. He analysoivat liikekirjanpidon mukaisilla tunnusluvuilla kolmen sairaanhoitopiirin ja yhden yksityissairaalan tilinpäätöstä vuodelta 1995. Kaikkien kunnallisten yksiköiden talous oli selvästi heikommalla perustalla, kuin niiden omista taseista saattoi päätellä. Vahvimmilla oli yksityissairaala paremman kustannusrakenteensa ja mukautumiskykynsä ansiosta.

Ilkka Vohlonen, Seppo Jaatinen

Kun anestesia tuli Suomeen 150 vuotta sitten

Anestesia tuli Suomeen vajaat viisi kuukautta sen jälkeen, kun sitä oli ensimmäisen kerran käytetty Yhdysvalloissa. Suomen ensimmäisen anestesian tarkkaa ajankohtaa ei varmuudella tiedetä, mutta professori Lars Henrik Törnrothin maaliskuussa 1847 tekemää leikkausta pidetään ensimmäisenä, jossa sitä käytettiin. Varsin pian tämän jälkeen sen käyttö lisääntyi, ja Finska Läkaresällskapetissa pidettiin useita esitelmiä anestesian käytöstä erilaisissa leikkauksissa.

Tapani Tammisto

Geeniterapian mahdollisuudet aivokasvainten hoidossa

Geeniterapia on kokeiluvaiheessa oleva uusi hoitomuoto pahanlaatuisiin aivokasvaimiin, joihin sairastuneiden ennustetta kirurgisten ja sädehoitomenetelmien kehitys ei juurikaan ole parantanut. Aivokasvaimet sopivat hyvin geenihoidon kohteeksi, koska ne ovat paikallisia eivätkä lähetä etäpesäkkeitä. Hoito voidaan myös kohdistaa täsmällisesti, sillä pahanlaatuista proliferoituvaa solukkoa ympäröi jakautumaton aivokudos. Merkkigeeninsiirrot ovat onnistuneet odotetusti ja osoittautuneet hyvin siedetyiksi. Hoitotarkoituksessa tehtyjen geeninsiirtojen alustavia tuloksia voidaan odottaa vuoden tai parin kuluttua. Ennen kuin hoitomuodon todellista tehoa voidaan ryhtyä arvioimaan, tarvitaan kuitenkin vielä paljon niin perustutkimusta kuin soveltavaakin tutkimusta.

Anu-Maaria Puumalainen, Matti Vapalahti, Seppo Ylä-Herttuala

Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien injektiohoidot

Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa ja kiputiloissa paikallisilla injektiohoidoilla on oma tärkeä asemansa. Erilaiset kortikosteroidivalmisteet ovat markkinoille tulostaan lähtien olleet tärkeimpiä pistoksina annettavia paikallishoitolääkkeitä. Tukielinten kiputilojen puuduttaminen auttaa sekä diagnostiikassa että usein myös terapeuttisesti. Kondroprotektiiveja eli nivelrustoa suojaavia valmisteita on alettu käyttää yhä enemmän myös Suomessa.

Sakari Orava, Martti Kvist

Vakava masennus ja työkyky

Masennus heikentää usein työkykyä. Mini-Suomi-tutkimuksen mukaan henkilöistä, joilta oli diagnosoitu masennusneuroosi, 28 %:lla työkyky oli huomattavasti alentunut ja 7 % oli täysin työkyvyttömiä (1). Vakavan masennustilan aiheuttama työkyvyttömyys on vielä yleisempää; näiden potilaiden riski jäädä työkyvyttömiksi on oireettomiin verrattuna viisinkertainen (2). Tuoreen suomalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan psykiatriseen poliklinikkaan työkyvyn arviointiin lähetetyistä vakavaa masennusta sairastavista noin kahdella kolmanneksella työkyky oli merkittävästi alentunut ja täysin työkyvyttömiä oli 40 % (3).

Jouko K. Salminen, Simo Saarijärvi, Jukka Tikka, Sirkku Rissanen, Raimo Raitasalo, Tuula Toikka, Pauli Puukka

Huumeita kokeilleet varusmiehet kesällä 1996

Vuoden 1996 heinäkuussa 19,9 % varusmiehistä oli kokeillut huumeita elämänsä aikana, mikä on enemmän kuin missään aiemmassa vuosina 1968-1996 tehdyssä kyselylomaketutkimuksessa. Huumeita oli tarjottu 45 %:lle, ja 49 % tunsi huumeiden käyttäjän. Ystävä- ja tuttavapiirissä käytetyistä huumeista kannabiksen osuus väheni ja kovien huumeiden, erityisesti heroiinin, amfetamiinin ja LSD:n osuudet lisääntyivät vuodesta 1992 vuoteen 1996. Suomen toinen huumeaalto muuttaa luonnettaan.

Vesa Jormanainen, Timo Seppälä, Timo Sahi

Alkoholi ja perheväkivalta

Perheväkivalta ja runsas alkoholin käyttö liittyvät usein yhteen. Alkoholi lisää väkivallan todennäköisyyttä joko kemiallisen vaikutuksensa tai opittujen käyttäytymismallien kautta. Tutustuminen perheenjäsenten taustaan ja perheen nykytilanteeseen auttaa suunnittelemaan perhekohtaisia ennaltaehkäisyn ja hoidon keinoja. Lääkärin kannattaa ottaa puheeksi sekä päihteiden käytön että väkivallan mahdollisuus avoimesti, neutraalisti ja moralisoimattomasti, koska potilailla on monia syitä salailla näitä ilmiöitä. Hoitoa on tarjottava kaikille osapuolille sekä akuuttitilanteessa että sen jälkeen. Erityisesti on otettava huomioon perheen lasten mahdollinen hoidon tarve, kun he ovat olleet joko perheväkivallan todistajia tai kohteita.

Rauno Mäkelä

Trombosyyttikasvutekijä tulee

Ensin oli erytropoietiini, sitten tulivat granulosyyttikasvutekijä ja granulosyytti-makrofagikasvutekijä. Trombosyyttejä stimuloivaa tekijää on kauan kaivattu, sillä sen tarve esimerkiksi solunsalpaajia tarvitsevilla potilailla on suuri.

Robert Paul

Keski-ikäisen miehen ihannepaino - nyt se tiedetään

Britanniassa on säilötty 24 kaupungista yhteensä 7 735 keski-ikäisen miehen terveystiedot 15 vuoden ajalta. Tästä tietokannasta on laskettu ihannepaino eli paino, johon liittyy pienin kokonaiskuolleisuus, infarktikuolleisuus sekä aivohalvausriski ja diabeteksen kehittymisen riski.

Robert Paul