Veren kantasolujen autologinen siirto syövän hoidossa

Solunsalpaajahoidon annosintensiteetin lisääminen parantaa eräiden pahanlaatuisten tautien hoitotuloksia, mutta annosten suurentamista rajoittaa hoidon toksinen vaikutus luuytimeen. Tämä haitta voidaan kompensoida palauttamalla luuytimen toiminta solunsalpaajahoidon jälkeen annettavan kantasolusiirteen avulla. Aikaisemmin kantasolut on kerätty luuytimestä, nykyään kuitenkin yhä useammin verestä, koska veren kantasolujen käyttö mm. nopeuttaa hoidosta toipumista. Uusiutuneen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa jättiannoksinen solunsalpaajahoito on jo osoittautunut perinteistä hoitoa paremmaksi. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia myös myeloomassa ja rintasyövän liitännäishoidossa. Rintasyövästä on tulossa kantasolujen autologisen siirron tärkein aihe.

Tom Wiklund, Liisa Volin, Tapani Ruutu, Heikki Joensuu

Akuutin sydäninfarktin lääkehoitojen sekundaaripreventiivinen hyöty

Sydäninfarktipotilaan kipu hoidetaan opiaateilla ja nitraateilla. Hapetus ja hemodynamiikka hoidetaan yksilöllisesti. ASAa annetaan pureskeltavaksi tai liuotettuna 160-500 mg heti infarktiepäilyn herättyä. Beetasalpaajaa annetaan infarktipotilaalle laskimoon, jollei hänellä ole sille vasta-aihetta. Liuotushoito tulee aloittaa puolen tunnin kuluessa potilaan sairaalaantulosta, jos ST-väli on koholla eikä hoidolle ole vasta-aiheita. Kehittyvän non-Q-infarktin ja epästabiilin angina pectoriksen erottaminen ei ole alkuvaiheessa mahdollista. Niitä epäiltäessä ja ST-välin ollessa iskeemisesti alentunut, aloitetaan ASAhoidon lisäksi herkästi pienimolekyylisen hepariinin anto ihon alle. ACE:n estäjähoito aloitetaan pienellä annoksella suuren (etuseinä)infarktin uhatessa. Nitraatteja annetaan laskimoon, jos potilaalla on kipuja tai sydän on vajaatoimintainen. Magnesiumsulfaatti ei kuulu sydäninfarktin rutiinihoitoon.

Matti O. Halinen

Sydäninfarktiin sairastuneiden lääkehoitokäytäntö Suomessa vuosina 1986-1992 FINMONICA-tutkimuksen tuloksia

Sydäninfarktin ja yleensä sepelvaltimotaudin lääkehoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon 1980-luvun puolivälin jälkeen. FINMONICAn hoitokäytäntötutkimuksessa selvitettiin sydäninfarktiin sairastuneiden henkilöiden sydän- ja verisuonitautilääkitystä kohtausta edeltäneeltä ja sairaalahoidon ajalta sekä kotiutusvaiheessa annettuja lääkemääräyksiä. Selvimmin lisääntyivät ASAn ja sydäninfarktin liuotushoidon käyttö, jotka yleistyivät varsinkin Lounais-Suomen tutkimusalueella. Liuotushoidon sai siellä 90-luvun alussa lähes puolet varmaan sydäninfarktiin ja ASAa 90 % varmaan tai todennäköiseen infarktiin sairastuneista. ASAn käyttö lisääntyi samoin myös jatkohoidossa sairaalasta pääsyn jälkeen, ja viimeisenä tutkimusvuotena sitä Lounais-Suomessa määrättiin kotiutettaessa 90 %:lle infarktipotilaista.

Heikki Miettinen, Markku Mähönen, Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Matti Arstila, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä, Pertti Palomäki, Pekka Puska, Kalevi Pyörälä, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Tapio Vuorenmaa

Instabiilin olkanivelen diagnostiikka ja hoito

Olkanivelen instabiliteetti on yleinen vaiva, joka usein aiheuttaa merkittävää haittaa, jopa työkyvyttömyyden. Olkanivelen toistuva anteriorinen luksaatio on nuorten aikuisten vaiva, joka syntyy useimmiten vamman yhteydessä: nivelen tukirakenteet pettävät olkaluun mennessä sijoiltaan. Toistuva posteriorinen luksaatio taas on lasten ja nuorten vaiva, jonka perussyy on rakenteissa. Näillä potilailla on usein joka suuntaan löysä olkanivel, multidirektionaalinen instabiliteetti, ja löysyyttä muissakin nivelissä. Vaikein diagnosoida on olkanivelen piilevä instabiliteetti, jossa nivel on kipeä ja toiminnaltaan huono, mutta ei varsinaisesti mene pois paikoiltaan.

Martti Vastamäki

Mustikka huulessa paranee kylmähoidolla

Nestetyppijäädytykseen perustuva kylmähoito on tehokas, joskin vielä huonosti tunnettu hoitomuoto huulessa sijaitsevan laskimonlaajentuman, "laskimojärven" poistamiseksi. Menetelmä täyttää hyvin esteettisen vaivan hoidolle asetetut vaatimukset: se ei aiheuta vaaraa terveydelle eikä ulkonäölle. Lisäksi se on kustannuksiltaan edullinen.

Raimo Suhonen

Millainen kolibakteeri aiheuttaa uusiutuvan virtsatietulehduksen?

Virtsatieinfektio uusii puolen vuoden kuluessa ensimmäisestä infektiosta noin joka neljännellä naisella. Onko kenties bakteereissa joitain erikoisen äkäisiä, jotka olisivat toistuvan virtsatietulehduksen syynä. Tähän kysymykseen etsittiin vastausta kahden jenkkiyliopiston terveysasemalla.

Heikki Arvilommi

Krooninen glomerulonefriitti ja raskaus

Raskauden on katsottu olevan riski kroonista glomerulonefriittia sairastavilla naisilla. Jo takavuosina esitettiin kuitenkin, että jos munuaisten toiminta on raskauden alkaessa normaali, ei raskaus kenties olisikaan niin riskikästä. Nämä aavistukset saavat nyt vahvistusta laajasta 15 vuotta kestäneestä ranskalaisesta seurantatutkimuksesta.

Robert Paul

Meta-analyysi paikallisen rintasyövän hoidosta

Paikallisen rintasyövän hoidosta on vuosien saatossa tehty lukuisia satunnaistettuja hoitokokeita. Nyt aiheesta on julkaistu uusi meta-analyysi, joka käsittää tiedot 64 satunnaistetusta tutkimuksesta ja 28 000 potilaasta.

Heikki Joensuu

Ehrlichioosi - pilkkukuume ilman pilkkuja

Ehrlichioita on pidetty pääasiassa eläinpatogeeneina. Jo 1950-luvulla kuitenkin huomattiin, että punkit voivat tartuttaa ehrlichioosin ihmiseen. Modernilla geeniteknologialla osoitettiin muutama vuosi sitten, että kyseessä on eläinpatogeeneista eroava laji, jolle annettiin nimi Ehrlichia chaffeensis. Bakteeri infektoi pääasiassa mononukleaarisia soluja. Sen aiheuttamia infektiotapauksia on Yhdysvalloissa raportoitu yli 400.

Matti Viljanen

Allenin testin parannettu painos

Allenin testi kuuluu tehdä lege artis ennen arteria radialiksen kanylointia ulnaariverenkierron riittävyyden varmistamiseksi. Jos ulnaaripuolella ei verenkierto pelaa, värttinävaltimon punktiota ei saa tehdä. Testi perustuu siihen, että sen jälkeen kun on komprimoitu sekä kyynär- että värttinävaltimo, päästetään ulnaaripuolen kompressio irti ja seurataan, että kapillaariverestys palaa ulnaaripuolen sormiin.

Robert Paul