Luonnos translaiksi valmistui

Työryhmä ehdottaa, että laista poistettaisiin lisääntymiskyvyttömyys ja naimattomuus sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytyksinä.

HUS liittyi Kantaan

HUS:n potilasasiakirjoja on alettu huhtikuusta alkaen tallentaa Kanta-arkistoon.

Uusi kolumnisti tarttuu terveysjournalismiin

Ulla Järvi toivoo lääkäreiltä ja tutkijoilta entistä aktiivisempaa roolia mediassa.

WHO: Älä enää anna taudille nimeäsi

WHO kehottaa neutraalien taudinnimien käyttöön.

Escherichia coli -bakteerista apua kosteus- ja homevaurioiden tunnistamiseen

Bakteerin käyttöön perustuva mittausmenetelmä pystyy luotettavasti tunnistamaan rakennusten kosteus- ja homevaurioiden toksisuuden.

Lääkäriliitto on mukana oikeissa pöydissä

Lääkäriliiton horisontissa näkyy uusia haasteita. Mustia pilviä ne eivät ole, mutta seuraavan valtuuskunnan kausi ei välttämättä ole yhtä ­seesteinen kuin pian päättyvä.

Perehdytys 
kuuluu 
kaikille

Perehdytykseksi ei riitä, että kerrotaan, missä on pukukoppi, vessa ja kahvinkeitin.

Netistä ei ole omalääkäriksi

Keskustelupalstojen kauhukertomusten takia moni potilas on tullut lääkäriin suuren pelon vallassa.

Priorisointia ei voi välttää, mutta sitä pitää kehittää

Terveydenhuollon resurssit ovat aina olleet pienemmät kuin lääketieteen mahdollisuudet. Niinpä terveydenhuollossa on aina priorisoitu, yhtä lailla Suomessa kuin muuallakin. Kuilu resurssien ja mahdollisuuksien välillä on kenties jopa leventynyt lääketieteen kehityksen ja väestön ikääntymisen takia. Tähän haasteeseen tuovat oman lisämausteensa julkisen talouden paineet. Samalla potilaiden roolin vahvistuminen ja suurempi valveutuneisuus ovat tehneet priorisoinnista aiempaa näkyvämpää, mikä korostaa tarvetta avoimeen keskusteluun priorisoinnin periaatteista suomalaisessa terveydenhoidossa.

Mikko Pietilä, Lauri Vuorenkoski

Prioritering kan inte undvikas men den kan utvecklas

Hälso- och sjukvårdens resurser har alltid varit mindre än läkarvetenskapens möjligheter. Därför har prioritering alltid förekommit i vården, i Finland lika väl som i andra länder. Gapet mellan resurser och möjligheter har kanske rentav blivit djupare efterhand som den medicinska vetenskapen utvecklats och befolkningen åldrats. En annan ingrediens i den problematiken är trycket på den offentliga ekonomin. Samtidigt har patienternas allt starkare roll och växande kunskap gjort prioriteringen synligare än förr, något som ytterligare understryker behovet av en öppen diskussion om principerna för prioriteringen inom vår hälso- och sjukvård.

Mikko Pietilä, Lauri Vuorenkoski